PUNKIT JA BORRELIOOSI
Valvojat: Jatta1001, Borrelioosiyhdistys, Bb
PUNKIT JA BORRELIOOSI
Ohjelma punkeista ja borrelioosista.
http://www.youtube.com/watch?v=L3xHd275 ... e=youtu.be
JA
http://www.dailymotion.com/en/relevance ... eo=x10yn5c
SUOMEN VAARALLISIN PETO?
YLE TV 1
Punkki eli puutiainen on levinnyt jo miltei koko Suomeen, ja ensi kesästä ennustetaan punkeille suotuisaa. Tämän illan Inhimillisessä tekijässä puhutaan tuosta pienestä pedosta ja etenkin sen aiheuttamista sairauksista.
Silminnäkijä-ohjelman tuottaja Hannele Valkeeniemi oli perheensä kanssa kesällä 2009 leirillä Virossa, kun leirin jälkeen alkoi tulla outoja oireita. Kova, paheneva päänsärky, rajun flunssan tapaiset vilunväristykset ja väsymys veivät Hannelelta jalat alta. Hän kuvaa vaipuneensa ikäänkuin koomaan. Samaan aikaan vasempaan rintaan alkoi nousta punainen ihottuma. Koska oli tiedossa, että leirialueella oli paljon punkkeja, Hannele arvasi, että nyt on kyse borrelioosista. Lapset oli tarkistettu joka ilta punkkien varalta. Itseään ei sitten muistanut tutkia, Hannele sanoo.
Hannelen kunto heikkeni nopeasti, ja terveyskeskuksesta annettiin antibiottikuuri ensiavuksi. Lääkäri kuitenkin sivuutti päänsäryn ja väsymyksen kokonaan. Oireet sopivat sekä borreliosiin että aivokuumeeseen. Hannele sanoo, ettei oikeastaan edes osannut pelätä, että mitä tästä seuraa. Väsymys oli niin kova, että hän ainoastaan halusi nukkua.
Terveystieteen tohtori Soile Juvonen on tutkinut punkkeja ja niiden aiheuttamia sairauksia parinkymmenen vuoden ajan. Soilen mukaan punkkia voi ja pitääkin pitää vaarallisena. Punkin levittämä borrelia-bakteeri on nimittäin erittäin älykäs ja sitkeä bakteeri, jota läydettiin 5000 vuotta vanhasta jäämies Ötzistäkin. Bakteeri pystyy piiloutumaan, olemaan levossa ja aktivoitumaan uudestaan. Borrelioosin tekee hankalaksi se, että oireet ovat hyvin monimuotoiset ja yksilölliset. Punainen ihottuma puremakohdassa on varma merkki, mutta kaikki eivät ihottumaa saa. Joku saa lievän flunssantapaiset oireet, toiset taas miltei halvaantuvat. Puutiasaivokuume on borrelioosia harvinaisempi. Sitä vastaan on myös rokote.
Lääkäreiden ja tutkijoiden kesken vallitsee iso erimielisyys siitä, kroonistuuko borrelioosi. Toisten mielestä antibiottikuuri auttaa kertaheitolla, toisten mukaan taas monet vuosien mittaan tulevat oireet ovat samaa sairautta. Marjatta Vuori on sairastanut miltei koko elämänsä, on tulehduksia, liikkumisongelmia, kömpelyyttä, vaikeuksia lukemisessa ja kirjoittamisessa. Hän vietti lapsena kesiä Turun saaristossa ja sanoo muistavansa punkit hyvin. Eräänä kesänä sinnikäs punkki tarttui päälakeen ja sen jälkeen sairastelu alkoi. Vasta vuonna 1999 verikokeessa löytyi borrelia-bakteeri. Marjatta joutuu käyttämään pyörätuolia ja työelämä sai pitkän sinnittelyn jälkeen jäädä.
Sekä Hannele että Marjatta ovat hankkineet itse tietoa borrelioosista. Vaikka Hannele arvelee, että lääkärit eivät katso hyvällä hänen kaltaistaan netistä itse diagnoosia hakevaa ihmistä, hän on sitä mieltä, että muuten tietoa ei kovin hyvin saa. Marjatta aloitti kirjastoista, ja nyt hän keskustelee netissä myös kohtalotovereiden kanssa.
Mitä Hannele sitten ajattelee tulevaisuudesta? Hän sanoo, että on täysin tietoinen siitä, että tämä ei välttämättä ollut tässä, vaikka oireet ovatkin nyt rauhoittuneet. Voi olla että uusia vaivoja tulee, mutta ainakin silloin tietää, mistä ne johtuvat. Perhe matkaa taas tulevanakin kesänä leirille, jokaisella on rokotus puutiaisaivokuumetta vastaan, ja entistä tarkempia ollaan punkkisyynien kanssa. Elämää ei kuitenkaan voi rakentaa sen varaan, että pelkää, Hannele muistuttaa.
Ohjelmaan on saatavana suomenkielinen tekstitys ja se on katsottavissa YLE Areenassa.
Tuotanto: Anne Flinkkilä, YLE Asia.[/b]
http://www.youtube.com/watch?v=L3xHd275 ... e=youtu.be
JA
http://www.dailymotion.com/en/relevance ... eo=x10yn5c
SUOMEN VAARALLISIN PETO?
YLE TV 1
Punkki eli puutiainen on levinnyt jo miltei koko Suomeen, ja ensi kesästä ennustetaan punkeille suotuisaa. Tämän illan Inhimillisessä tekijässä puhutaan tuosta pienestä pedosta ja etenkin sen aiheuttamista sairauksista.
Silminnäkijä-ohjelman tuottaja Hannele Valkeeniemi oli perheensä kanssa kesällä 2009 leirillä Virossa, kun leirin jälkeen alkoi tulla outoja oireita. Kova, paheneva päänsärky, rajun flunssan tapaiset vilunväristykset ja väsymys veivät Hannelelta jalat alta. Hän kuvaa vaipuneensa ikäänkuin koomaan. Samaan aikaan vasempaan rintaan alkoi nousta punainen ihottuma. Koska oli tiedossa, että leirialueella oli paljon punkkeja, Hannele arvasi, että nyt on kyse borrelioosista. Lapset oli tarkistettu joka ilta punkkien varalta. Itseään ei sitten muistanut tutkia, Hannele sanoo.
Hannelen kunto heikkeni nopeasti, ja terveyskeskuksesta annettiin antibiottikuuri ensiavuksi. Lääkäri kuitenkin sivuutti päänsäryn ja väsymyksen kokonaan. Oireet sopivat sekä borreliosiin että aivokuumeeseen. Hannele sanoo, ettei oikeastaan edes osannut pelätä, että mitä tästä seuraa. Väsymys oli niin kova, että hän ainoastaan halusi nukkua.
Terveystieteen tohtori Soile Juvonen on tutkinut punkkeja ja niiden aiheuttamia sairauksia parinkymmenen vuoden ajan. Soilen mukaan punkkia voi ja pitääkin pitää vaarallisena. Punkin levittämä borrelia-bakteeri on nimittäin erittäin älykäs ja sitkeä bakteeri, jota läydettiin 5000 vuotta vanhasta jäämies Ötzistäkin. Bakteeri pystyy piiloutumaan, olemaan levossa ja aktivoitumaan uudestaan. Borrelioosin tekee hankalaksi se, että oireet ovat hyvin monimuotoiset ja yksilölliset. Punainen ihottuma puremakohdassa on varma merkki, mutta kaikki eivät ihottumaa saa. Joku saa lievän flunssantapaiset oireet, toiset taas miltei halvaantuvat. Puutiasaivokuume on borrelioosia harvinaisempi. Sitä vastaan on myös rokote.
Lääkäreiden ja tutkijoiden kesken vallitsee iso erimielisyys siitä, kroonistuuko borrelioosi. Toisten mielestä antibiottikuuri auttaa kertaheitolla, toisten mukaan taas monet vuosien mittaan tulevat oireet ovat samaa sairautta. Marjatta Vuori on sairastanut miltei koko elämänsä, on tulehduksia, liikkumisongelmia, kömpelyyttä, vaikeuksia lukemisessa ja kirjoittamisessa. Hän vietti lapsena kesiä Turun saaristossa ja sanoo muistavansa punkit hyvin. Eräänä kesänä sinnikäs punkki tarttui päälakeen ja sen jälkeen sairastelu alkoi. Vasta vuonna 1999 verikokeessa löytyi borrelia-bakteeri. Marjatta joutuu käyttämään pyörätuolia ja työelämä sai pitkän sinnittelyn jälkeen jäädä.
Sekä Hannele että Marjatta ovat hankkineet itse tietoa borrelioosista. Vaikka Hannele arvelee, että lääkärit eivät katso hyvällä hänen kaltaistaan netistä itse diagnoosia hakevaa ihmistä, hän on sitä mieltä, että muuten tietoa ei kovin hyvin saa. Marjatta aloitti kirjastoista, ja nyt hän keskustelee netissä myös kohtalotovereiden kanssa.
Mitä Hannele sitten ajattelee tulevaisuudesta? Hän sanoo, että on täysin tietoinen siitä, että tämä ei välttämättä ollut tässä, vaikka oireet ovatkin nyt rauhoittuneet. Voi olla että uusia vaivoja tulee, mutta ainakin silloin tietää, mistä ne johtuvat. Perhe matkaa taas tulevanakin kesänä leirille, jokaisella on rokotus puutiaisaivokuumetta vastaan, ja entistä tarkempia ollaan punkkisyynien kanssa. Elämää ei kuitenkaan voi rakentaa sen varaan, että pelkää, Hannele muistuttaa.
Ohjelmaan on saatavana suomenkielinen tekstitys ja se on katsottavissa YLE Areenassa.
Tuotanto: Anne Flinkkilä, YLE Asia.[/b]
-
- Viestit: 3
- Liittynyt: Ma Joulu 19, 2011 13:52
Re: PUNKIT JA BORRELIOOSI
Hei! ILADS:n Euroopan konferenssissa huhtikuun lopussa belgialainen ympäristötutkija oli tehnyt kartoituksen punkin esiintymisestä Euroopassa. Tässä yhteydessä todettiin, että jokaisen olisi hyvä selvittää se, miten punkit ovat keskimäärin aktiivisia alueilla, joissa oleskelee tai matkustaa. Tärkeintä on tietää, milloin nymfit ovat 'aktiivisia'. Mistä tällaista tietoa saa helpoimmin (ympäristöihmisiltä, biologeilta, mistä laitoksista)?
PUNKKIKYSELY TUTKIJA OTTO LATVA 5.8.2019
Punkkikysely kartoittaa ihmisten kokemuksia ja kohtaamisia puutiaisten kanssa
5.8.2019 | JUUSO REKOLA
JAA:
https://agricolaverkko.fi/tietosanomat/ ... kkikysely/
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja kulttuurihistorian tutkija Otto Latva järjestävät 15.4.–30.9.2019 Punkit tulevat! -muistitietokeruun, jonka tarkoitus on kerätä tietoa ja kertomuksia kohtaamisista puutiaisten eli punkkien kanssa erityisesti 1900-luvulla.
Historialliseen eläintutkimukseen erikoistunut Latva on kertonut tutkimuksistaan muun muassa Turun yliopiston kulttuurihistorian oppiaineen vuosikertomuksessa vuonna 2019. Hän väitteli tohtoriksi maaliskuussa 2019 väitöskirjallaan The Giant Squid: Imagining and Encountering the Unknown from the 1760s to the 1890s, jossa analysoitiin ihmisen suhdetta jättiläiskalmareihin eri aikoina. Nykyisin Latva toimii tutkijana Åbo Akademissa, jossa hän tutkii laajaa Itämeren alueen eläinten ja kasvien kirjoa. Tutkijan mukaan niin puutiaisten kuin kalmareiden historia on luultua monivaiheisempaa. Varsinkin puutiaisiin liittyy nykyisin eräänlainen ”hysteria- ja pelkomentaliteetti”, mutta historiallisen aineiston perusteella puutiaisten historia ulottuu kuitenkin jo 1800-luvulle asti. Pieneläimeen on suhtauduttu eri aikoina monin tavoin, ja kyselyn tarkoituksena onkin selvittää, millainen suhde ihmisillä on todella ollut puutiaisiin eri aikoina.
Eläintutkijana Latva on tehnyt runsaasti yhteistyötä luonnontieteilijöiden kanssa. Hänen mukaansa erityisesti biologit ja lääketieteilijät ovat tutkineet puutiaisia kattavasti, mutta historiallinen tutkimus aiheeseen liittyen on toistaiseksi vähäistä. Hän jatkaa, että humanisteilla on eläin- ja kasvitutkimukseen paljon annettavaa, sillä luonnontieteellisten ilmiöiden historialliset kontekstit tarjoavat korvaamatonta tietoa luonnontieteilijöille. Latvan mukaan puutiaisten historia liittyy erityisesti saariston historiaan ja ilmastonmuutokseen, minkä vuoksi puutiainen on levinnyt Suomessa laajoille alueille. Tutkija sanoo, että kysely on jo saanut paljon näkyvyyttä muun muassa median kautta, joten vastausten odotetaan olevan hyvin mielenkiintoisia ja moniulotteisia.
5.8.2019 | JUUSO REKOLA
JAA:
https://agricolaverkko.fi/tietosanomat/ ... kkikysely/
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja kulttuurihistorian tutkija Otto Latva järjestävät 15.4.–30.9.2019 Punkit tulevat! -muistitietokeruun, jonka tarkoitus on kerätä tietoa ja kertomuksia kohtaamisista puutiaisten eli punkkien kanssa erityisesti 1900-luvulla.
Historialliseen eläintutkimukseen erikoistunut Latva on kertonut tutkimuksistaan muun muassa Turun yliopiston kulttuurihistorian oppiaineen vuosikertomuksessa vuonna 2019. Hän väitteli tohtoriksi maaliskuussa 2019 väitöskirjallaan The Giant Squid: Imagining and Encountering the Unknown from the 1760s to the 1890s, jossa analysoitiin ihmisen suhdetta jättiläiskalmareihin eri aikoina. Nykyisin Latva toimii tutkijana Åbo Akademissa, jossa hän tutkii laajaa Itämeren alueen eläinten ja kasvien kirjoa. Tutkijan mukaan niin puutiaisten kuin kalmareiden historia on luultua monivaiheisempaa. Varsinkin puutiaisiin liittyy nykyisin eräänlainen ”hysteria- ja pelkomentaliteetti”, mutta historiallisen aineiston perusteella puutiaisten historia ulottuu kuitenkin jo 1800-luvulle asti. Pieneläimeen on suhtauduttu eri aikoina monin tavoin, ja kyselyn tarkoituksena onkin selvittää, millainen suhde ihmisillä on todella ollut puutiaisiin eri aikoina.
Eläintutkijana Latva on tehnyt runsaasti yhteistyötä luonnontieteilijöiden kanssa. Hänen mukaansa erityisesti biologit ja lääketieteilijät ovat tutkineet puutiaisia kattavasti, mutta historiallinen tutkimus aiheeseen liittyen on toistaiseksi vähäistä. Hän jatkaa, että humanisteilla on eläin- ja kasvitutkimukseen paljon annettavaa, sillä luonnontieteellisten ilmiöiden historialliset kontekstit tarjoavat korvaamatonta tietoa luonnontieteilijöille. Latvan mukaan puutiaisten historia liittyy erityisesti saariston historiaan ja ilmastonmuutokseen, minkä vuoksi puutiainen on levinnyt Suomessa laajoille alueille. Tutkija sanoo, että kysely on jo saanut paljon näkyvyyttä muun muassa median kautta, joten vastausten odotetaan olevan hyvin mielenkiintoisia ja moniulotteisia.
BORRELIOOSIN OIREET, YHTEENVETO
BORRELIOOSIN OIREET, YHTEENVETO
IHOMUUTOKSET
Lymen borrelioosin ensioireisto eli ihossa ilmenevä leviävä punoitus
Borreliat leviävät puremakohdasta säteittäisesti tai tasaisesti ihoon (EM) ja kulkeutuvat laajalle hematogeenisesti usein jo infektion varhaisvaiheessa. Monesti myös paikalliset verisuonet vaurioituvat ja tulehtuvat, ja EM:ään voikin liittyä joskus mustelmamaisuutta. Varhaisvaiheessa saattaa esiintyä yleisoireina kuumetta, uupumusta sekä lihas- ja päänsärkyä.
Yksittäisen potilaan tapauksessa taudin kaikkia vaiheita ei välttämättä ole kuitenkaan erotettavissa. Osalla hoitamattomistakin potilaista ainoa oire voi olla ihomuutos, kun taas toisilla ensimmäisenä havaitaan niveloireilu tai vaikkapa kasvohermohalvaus neurologisena ilmentymänä.
Varhaisvaiheen tyypillisin oire on puutiaisen pureman ympärille noin viikon aikana ilmaantuva vaeltava punoitus eli erythema migrans (EM) (kuva 1). Muutamien päivien tai viikkojen aikana se laajenee usein 5-10 cm:n ja joskus jopa kymmenien senttimetrien laajuiseksi. Klassisin ihomuutoksen muoto on rengasmainen (reunoilta punoittava, keskiosasta jo vaalennut), mutta ihomuutos saattaa olla myös koko alueelta punoittava jopa useammin kuin rengasmainen.
Ihomuutos alueeseen ei yleensä liity kipua, turvotusta, kutinaa eikä hilseilyä, mutta lievä kuumoitus on melko yleistä. Ihomuutoksen punoitus on usein niin hailakka, että sitä voi olla vaikea havaita. Taivealueilla se on usein muodoltaan soikea tai nauhamainen. Tärkeää on muistaa, että ihomuutos kehittyy vain noin puolelle borreliainfektion saaneista.
Borreliat voivat jo varhaisvaiheessa päästä vereen ja aiheuttaa kuumetta, uupumusta sekä lihas- ja päänsärkyä. Hematogeenisen leviämisen seurauksena voi syntyä myös multippeleja EM-leesioita,
Ihomuutoksen lähistölle korvalehteen tai nänninpihaan kehittyy joskus kasvainmainen, punoittava ja hitaasti paraneva lymfosytooma. Kroonisen ihoinfektion seurauksena saattaa kehittyä jopa vuosikausia etenevä acrodermatitis chronica atroficans (ACA) (Hytönen ym. 2008). Tässä tautimuodossa iho aluksi turpoaa, sitten tummenee ja surkastuu. Tavallisin esiintymispaikka on alaraajan ojentajapuoli - joskus molemmin puolin.
NIVELTULEHDUKSET
Paikkaa vaihtavat lihas- ja nivelkivut ovat usein laajalle levinneen taudin ensioireita. Artriitti kehittyy yleensä vasta muutaman kuukauden kuluttua infektion alkamisesta (Steere 2001). Luonteeltaan niveltulehdus on usein mono- tai oligoartriitti, ja sitä luonnehtii pikemminkin turvotus kuin kipu. Tulehdusvaiheet voivat olla aluksi lyhyitä ja oireettomien kausien pituus saattaa vaihdella suuresti. Isojen nivelten oligoartriitit ovat yleisimpiä, mutta myös pikkunivelten tulehduksia voi kehittyä. Osalla potilaista niveloireet paranevat spontaanisti. Kymmenellä prosentilla potilaista tauti kroonistuu ja nivelpintoihin voi kehittyä tuhoja. Bakerin kystan tulehdus saattaa kehittyä. Harvinaisempia oireita ovat myös tendiniitit ja daktyliitit ja vielä harvinaisempia myosiitit ja osteomyeliitit. Lymen borrelioosiin voi liittyä fibromyalgia, johon antibioottihoito ei yleensä tehoa.
Artriitti ainoana borrelioosin ilmentymänä on lapsilla yleisempi kuin aikuisilla. Se on kuitenkin pienillä lapsilla yleensä lievempi ja lyhytkestoisempi kuin vanhemmilla lapsilla tai aikuisilla.
NEUROLOGISET OIREET
Yleisin on kasvohermohalvaus. Molemminpuolinen kasvohalvaus on varsinkin lapsilla lähes aina borrelian aiheuttama. Myös muiden aivohermojen halvauksia esiintyy. Esimerkiksi silmän liikuttajalihasten neuriittitaustainen toimintahäiriö voi aiheuttaa kaksoiskuvia. Borrelian aiheuttama aivokalvotulehdus on hitaasti kehittyvä ja muistuttaa taudinkuvaltaan selvästi enemmän ns. aseptista kuin bakteerimeningiittiä ja saattaa olla lievä, pitkäkestoinen tai uusiutuva. Borreliameningiittiä esiintyy jopa kokonaan ilman päänsärkyä. Meningoradikuliitti (Bannwarthin oireyhtymä) on aikuisilla yleinen. Se voi esiintyä polttavana kipuna, tuntomuutoksina tai halvauksena raajassa tai vartalossa ja siirtyä tois(t)en hermojuur(i)en alueelle. Joskus ilmaantuu pitkänkin oireettoman kauden jälkeen voi etenevä enkefalomyeliitti (aivojen ja selkäytimen tulehdus), MS-tautiin sopivia halvaus- ym. oireita, kuten näköhermon tulehdus tai loitontajahermon pareesi, virtsarakon toimintahäiriöitä, epätyypillisiä halvauksia, epileptisiä kohtauksia, enkefalopatia tai jopa dementia. Ääreishermoston oireina voi esiintyä mononeuropatioita tai joskus polyneuropatiaa.
SILMÄOIREET
Lievää sidekalvotulehdusta esiintyy Lymen taudin varhaisvaiheessa. Levinneen taudin oireisiin saattavat kuulua iriitti, korioretiniitti, retinavaskuliitti, keratiitti, hyaliitti ja optikusneuriitti. Silmien valonarkuus on melko yleinen oire, joka saattaa liittyä meningiittiin
Sydänoireita ilmaantuu noin 10 %:lle borrelioosipotilaista (Hytönen ym. 2008). Klassisin oire on AV-johtumishäiriö, joka useimmiten on ohimenevä, mutta väliaikaista tahdistinta saatetaan tarvita. Sydänlihas- ja sydänpussitulehdus voivat olla borrelioosista johtuvia. Harvinaisempia ilmenemismuotoja ovat hankalahoitoiset rytmihäiriöt ja laajentava kardiomyopatia.
KUULO ONGELMAT
Alentunut kuulo toisessa tai molemmissa korvissa, kipu, korvien surina tai soiminen, tinnitus jne. Äänisignaalien kulku korvasta aivoihin hidastuu ajan kuluessa.
IHOMUUTOKSET
Lymen borrelioosin ensioireisto eli ihossa ilmenevä leviävä punoitus
Borreliat leviävät puremakohdasta säteittäisesti tai tasaisesti ihoon (EM) ja kulkeutuvat laajalle hematogeenisesti usein jo infektion varhaisvaiheessa. Monesti myös paikalliset verisuonet vaurioituvat ja tulehtuvat, ja EM:ään voikin liittyä joskus mustelmamaisuutta. Varhaisvaiheessa saattaa esiintyä yleisoireina kuumetta, uupumusta sekä lihas- ja päänsärkyä.
Yksittäisen potilaan tapauksessa taudin kaikkia vaiheita ei välttämättä ole kuitenkaan erotettavissa. Osalla hoitamattomistakin potilaista ainoa oire voi olla ihomuutos, kun taas toisilla ensimmäisenä havaitaan niveloireilu tai vaikkapa kasvohermohalvaus neurologisena ilmentymänä.
Varhaisvaiheen tyypillisin oire on puutiaisen pureman ympärille noin viikon aikana ilmaantuva vaeltava punoitus eli erythema migrans (EM) (kuva 1). Muutamien päivien tai viikkojen aikana se laajenee usein 5-10 cm:n ja joskus jopa kymmenien senttimetrien laajuiseksi. Klassisin ihomuutoksen muoto on rengasmainen (reunoilta punoittava, keskiosasta jo vaalennut), mutta ihomuutos saattaa olla myös koko alueelta punoittava jopa useammin kuin rengasmainen.
Ihomuutos alueeseen ei yleensä liity kipua, turvotusta, kutinaa eikä hilseilyä, mutta lievä kuumoitus on melko yleistä. Ihomuutoksen punoitus on usein niin hailakka, että sitä voi olla vaikea havaita. Taivealueilla se on usein muodoltaan soikea tai nauhamainen. Tärkeää on muistaa, että ihomuutos kehittyy vain noin puolelle borreliainfektion saaneista.
Borreliat voivat jo varhaisvaiheessa päästä vereen ja aiheuttaa kuumetta, uupumusta sekä lihas- ja päänsärkyä. Hematogeenisen leviämisen seurauksena voi syntyä myös multippeleja EM-leesioita,
Ihomuutoksen lähistölle korvalehteen tai nänninpihaan kehittyy joskus kasvainmainen, punoittava ja hitaasti paraneva lymfosytooma. Kroonisen ihoinfektion seurauksena saattaa kehittyä jopa vuosikausia etenevä acrodermatitis chronica atroficans (ACA) (Hytönen ym. 2008). Tässä tautimuodossa iho aluksi turpoaa, sitten tummenee ja surkastuu. Tavallisin esiintymispaikka on alaraajan ojentajapuoli - joskus molemmin puolin.
NIVELTULEHDUKSET
Paikkaa vaihtavat lihas- ja nivelkivut ovat usein laajalle levinneen taudin ensioireita. Artriitti kehittyy yleensä vasta muutaman kuukauden kuluttua infektion alkamisesta (Steere 2001). Luonteeltaan niveltulehdus on usein mono- tai oligoartriitti, ja sitä luonnehtii pikemminkin turvotus kuin kipu. Tulehdusvaiheet voivat olla aluksi lyhyitä ja oireettomien kausien pituus saattaa vaihdella suuresti. Isojen nivelten oligoartriitit ovat yleisimpiä, mutta myös pikkunivelten tulehduksia voi kehittyä. Osalla potilaista niveloireet paranevat spontaanisti. Kymmenellä prosentilla potilaista tauti kroonistuu ja nivelpintoihin voi kehittyä tuhoja. Bakerin kystan tulehdus saattaa kehittyä. Harvinaisempia oireita ovat myös tendiniitit ja daktyliitit ja vielä harvinaisempia myosiitit ja osteomyeliitit. Lymen borrelioosiin voi liittyä fibromyalgia, johon antibioottihoito ei yleensä tehoa.
Artriitti ainoana borrelioosin ilmentymänä on lapsilla yleisempi kuin aikuisilla. Se on kuitenkin pienillä lapsilla yleensä lievempi ja lyhytkestoisempi kuin vanhemmilla lapsilla tai aikuisilla.
NEUROLOGISET OIREET
Yleisin on kasvohermohalvaus. Molemminpuolinen kasvohalvaus on varsinkin lapsilla lähes aina borrelian aiheuttama. Myös muiden aivohermojen halvauksia esiintyy. Esimerkiksi silmän liikuttajalihasten neuriittitaustainen toimintahäiriö voi aiheuttaa kaksoiskuvia. Borrelian aiheuttama aivokalvotulehdus on hitaasti kehittyvä ja muistuttaa taudinkuvaltaan selvästi enemmän ns. aseptista kuin bakteerimeningiittiä ja saattaa olla lievä, pitkäkestoinen tai uusiutuva. Borreliameningiittiä esiintyy jopa kokonaan ilman päänsärkyä. Meningoradikuliitti (Bannwarthin oireyhtymä) on aikuisilla yleinen. Se voi esiintyä polttavana kipuna, tuntomuutoksina tai halvauksena raajassa tai vartalossa ja siirtyä tois(t)en hermojuur(i)en alueelle. Joskus ilmaantuu pitkänkin oireettoman kauden jälkeen voi etenevä enkefalomyeliitti (aivojen ja selkäytimen tulehdus), MS-tautiin sopivia halvaus- ym. oireita, kuten näköhermon tulehdus tai loitontajahermon pareesi, virtsarakon toimintahäiriöitä, epätyypillisiä halvauksia, epileptisiä kohtauksia, enkefalopatia tai jopa dementia. Ääreishermoston oireina voi esiintyä mononeuropatioita tai joskus polyneuropatiaa.
SILMÄOIREET
Lievää sidekalvotulehdusta esiintyy Lymen taudin varhaisvaiheessa. Levinneen taudin oireisiin saattavat kuulua iriitti, korioretiniitti, retinavaskuliitti, keratiitti, hyaliitti ja optikusneuriitti. Silmien valonarkuus on melko yleinen oire, joka saattaa liittyä meningiittiin
Sydänoireita ilmaantuu noin 10 %:lle borrelioosipotilaista (Hytönen ym. 2008). Klassisin oire on AV-johtumishäiriö, joka useimmiten on ohimenevä, mutta väliaikaista tahdistinta saatetaan tarvita. Sydänlihas- ja sydänpussitulehdus voivat olla borrelioosista johtuvia. Harvinaisempia ilmenemismuotoja ovat hankalahoitoiset rytmihäiriöt ja laajentava kardiomyopatia.
KUULO ONGELMAT
Alentunut kuulo toisessa tai molemmissa korvissa, kipu, korvien surina tai soiminen, tinnitus jne. Äänisignaalien kulku korvasta aivoihin hidastuu ajan kuluessa.
Re: LYMEN TAUDIN OIREIDEN TARKISTUSLISTA
https://www.lymedisease.org/lyme-diseas ... J5gl_uM_Eg
Esim. Google kääntäjällä saa ymmärrettävästi suomeksi
Onko sinulla Lymen tauti?
Lymen taudin oireiden tarkistuslista
Monet Lymen tautia sairastavat ihmiset on diagnosoitu väärin. Tämä tarkistuslista auttaa dokumentoimaan Lymen taudille altistumisen ja terveydenhuollon tarjoajan yleiset oireet. Tämä työkalu EI ole itsediagnoosin työkalu. Oikean diagnoosin voi tehdä vain lääkäri. Valitse sinua tai lastasi koskevat Lymen taudin oireet ja sairaudet. Saat sähköpostiisi liitteenä olevan pdf-tiedoston, jonka voit tulostaa ja ottaa mukaan seuraavalle lääkärikäynnille. Jaa tarkistuslistan vastaukset lääkärisi kanssa selvittääksesi, onko sinulla tai lapsellasi Lymen tauti.
Esim. Google kääntäjällä saa ymmärrettävästi suomeksi
Onko sinulla Lymen tauti?
Lymen taudin oireiden tarkistuslista
Monet Lymen tautia sairastavat ihmiset on diagnosoitu väärin. Tämä tarkistuslista auttaa dokumentoimaan Lymen taudille altistumisen ja terveydenhuollon tarjoajan yleiset oireet. Tämä työkalu EI ole itsediagnoosin työkalu. Oikean diagnoosin voi tehdä vain lääkäri. Valitse sinua tai lastasi koskevat Lymen taudin oireet ja sairaudet. Saat sähköpostiisi liitteenä olevan pdf-tiedoston, jonka voit tulostaa ja ottaa mukaan seuraavalle lääkärikäynnille. Jaa tarkistuslistan vastaukset lääkärisi kanssa selvittääksesi, onko sinulla tai lapsellasi Lymen tauti.