LYMEN BORRELIOOSIN DIAGNOSTISET HAASTEET: Miksi hoito viivästyy ?

[Jatta1001]

https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/ ... id=IwZXh0b

Janette Niittymäki
LYMEN BORRELIOOSIN DIAGNOSTISET HAASTEET – Miksi hoito viivästyy?

Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kandidaatintutkielma Huhtikuu 2024

TIIVISTELMÄ
Janette Niittymäki: Lymen borrelioosin diagnostiset haasteet: Miksi hoito viivästyy?

Kandidaatintutkielma Tampereen yliopisto Terveystieteiden tutkinto-ohjelma, Kansanterveystiede Huhtikuu 2024

Lymen borrelioosi on puutiaisten levittämä ja Borrelia burgdorferi sensu lato -ryhmään kuuluvien spirokeettabakteerien aiheuttama infektiotauti. Se on yleisin vektorivälitteinen tauti koko pohjoisella pallonpuoliskolla. Borrelioosin taudinkuva on hyvin monimuotoinen, ja oireiden vakavuus vaihtelee huomattavasti. Borreliabakteerit kykenevät aiheuttamaan pitkäaikaisen infektion, joka pahimmillaan saattaa johtaa jopa pysyvään työkyvyttömyyteen tai kuolemaan. Borrelioosia hoidetaan ensisijaisesti antibiooteilla. Hoidosta huolimatta noin 20 %:lla potilaista oireet kuitenkin osin tuntemattomista syistä jatkuvat.

Mahdollisimman varhainen diagnoosi on kriittisessä asemassa, sillä viive hoidon aloituksessa lisää vakavampien komplikaatioiden sekä oireiden kroonistumisen riskiä. Silti borrelioosidiagnoosin viivästyminen terveydenhuollossa on yleinen ilmiö. Tämä tutkielma kartoittaa integroivan kirjallisuuskatsauksen keinoin niitä diagnostiikkaa hankaloittavia tekijöitä, jotka altistavat potilaan diagnoosin ja hoidon viivästymiselle. Lisäksi tarkastellaan näiden tekijöiden suhdetta diagnostiseen prosessiin. Kirjallisuuskatsaus toteutettiin vapaasanahakuna PubMed-tietokannasta. Sisäänottokriteerit täytti viisi alkuperäistutkimusta, kaksi katsausartikkelia sekä yksi asiantuntija-artikkeli.

Lymen borrelioosin diagnostiikkaan liittyy lukuisia haasteita. Suurin osa borrelioosipotilaista ei muista havainneensa edeltävää puutiaisen puremaa, ja borreliainfektiolle luonteenomainen taudinkuvan monimuotoisuus hankaloittaa suuresti erotusdiagnostiikkaa. Varhaisvaiheen klassisena oireena painotetaan usein rengasmaista EMihottumaa, joskin tämä manifestaatio kehittyy arviolta vain noin puolelle infektoituneista. Ihottuman puuttuminen on merkittävä diagnoosin viivästymiselle altistava tekijä. Taudin levinneessä vaiheessa diagnostiikka perustetaan tyypillisesti kaksiportaiseen vasta-ainetestaukseen. Tästä johtuen erityisesti seronegatiivisten potilaiden riski diagnoosin ja hoidon viivästymiselle on suuri. Vasta-ainetestien tulkintaan liittyykin useita virhelähteitä, eikä negatiivisen tuloksen perusteella borrelioosin mahdollisuutta koskaan pitäisi sulkea pois. Tarkempien laboratoriodiagnostisten menetelmien tarve on ilmeinen

Näihin haasteisiin liittyvät läheisesti myös kirjallisuudessa kuvatut puutteet kliinikoiden tiedoissa ja taidoissa koskien borrelioosin diagnostiikkaa. Lääkäreiden virheelliset käsitykset borrelioosin luonteesta, esiintymisestä, oirekirjosta sekä laboratoriomenetelmien soveltamisesta altistavat borrelioosipotilaan hoidon viivästymiselle. Lisäksi diagnostista prosessia saattaa häiritä lääketieteellisen yhteisön sisällä esiintyvä asenteellisuus, joka liittyy borrelioosin maineeseen kiistanalaisena sairautena. Lisäkoulutus saattaisi kohentaa kliinikoiden osaamisen tasoa ja siten lyhentää hoitoon hakeutumisen sekä oikean diagnoosin saamisen välistä aikaa borrelioosipotilaiden kohdalla.

Lymen borrelioosin kansanterveydellinen merkitys kasvaa jatkuvasti, sillä ilmaston lämpeneminen mahdollistaa puutiaisten levittäytymisen yhä pohjoisemmaksi. Euroopassa uusia borrelioositapauksia arvioidaan ilmaantuvan vuosittain 850 000. Suomessa borrelioosidiagnoosin saa noin 6000–7000 ihmistä vuodessa, mutta todellisesta ilmaantuvuudesta ei juuri ole arvioita. Diagnostisten menetelmien haasteet hankaloittavat huomattavasti myös epidemiologisen datan keruuta. Borrelioosin varhainen diagnosointi paitsi vähentää inhimillistä kärsimystä, myös pienentää vakavampien tautitapausten sekä kroonistuneiden oireiden aiheuttamaa sairaustaakkaa ja yhteiskunnallisia kustannuksia. Tämä tutkielma lisää ymmärrystä tekijöistä, joihin vaikuttamalla on mahdollista tehostaa borrelioosin diagnostista prosessia sekä aikaistaa hoidon aloitusta

Avainsanat: Lymen borrelioosi, Lymen tauti, diagnostiikka, diagnoosi, haasteet, hoidon viivästyminen Tämän julkaisun alkuperäisyys on tarkastettu Turnitin OriginalityCheck –ohjelmalla.