LINNUT BORRELIOOSIN LEVITTÄJINÄ

Valvojat:Jatta1001, Borrelioosiyhdistys, Waltari, Bb

Vastaa Viestiin
Jatta1001
Viestit:858
Liittynyt:Su Helmi 17, 2013 16:59
Paikkakunta:Pyhtää
LINNUT BORRELIOOSIN LEVITTÄJINÄ

Viesti Kirjoittaja Jatta1001 » Ma Heinä 08, 2019 14:23

Lue koko artikeli osoitteesta
https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2014 ... EoCfEQvypU

SEPPO MERI, immunologian professori
Bakteriologian ja immunologian osasto
Haartman-instituutti
Helsingin yliopisto

" Muuttolintujen läntinen Euraasian lentolinja kulkee Suomen kautta. Mukana kulkevat myös monet salamatkustajat - höyhenissä punkkeja, suolistossa bakteereita ja veressä viruksia, borrelioita ja alkueläimiä. Lintujen levittämiä tai kantamia infektiotauteja ovat muun muassa neuroborrelioosi, kampylobakterioosi, salmonelloosit, pogostantauti, papukaijatauti ja influenssa. Lintujen korkea ruumiinlämpötila suosii esimerkiksi Borrelia garinii- ja Campylobacter jejuni -bakteereita sekä eräitä virusinfektioita. Ihmiseen infektiot voivat levitä ulosteiden, punkkien ja hyttysten tai epähygieenisesti valmistettujen ruokien välityksellä. Ulosteista peräisin olevat bakteerit tai kryptosporidit voivat saastuttaa vesilähteitä. Lintuperäiset tautiepidemiat ovat kuitenkin verraten harvinaisia. Mielenkiintoisia mutta toistaiseksi vähän tutkittuja ovat lintujen omat infektiot, muun muassa Newcastle-virus, lintujen malaria sekä erot lintujen ja muiden eläinlajien alttiuksissa saada infektioita.

Neuroborrelioosi - puolihulluksi peipposesta
Linnut toimivat reservoaarieläiminä borrelioille, erityisesti B. garinii -lajille, mutta muitakin borrelialajeja (B. burgdorferi, B. afzelii) on tavattu linnuista. Borreliat ovat spirokeettoja, jotka siirtyvät linnusta ihmiseen puutiaisten välityksellä. Suomessa tärkein vektori on Ixodes ricinus, mutta myös I. persulcatus eli niin sanottu taigapunkki voi levittää borrelioita. Punkit levittävät borrelioosin lisäksi puutiaisaivokuumetta (tick-borne encephalitis, TBE), riketsiabakteereja (Ehrlichia tai Anaplasma), Babesia-alkueläimiä ja mahdollisesti tularemiaa (aiheuttajana Francisella tularensis -bakteeri). Lintujen ei tiedetä toimineen puutiaisaivokuumeen reservoaarina, mutta riketsioita ja babesioita linnut kyllä kantavat.

B. garinii -lajin borreliat kykenevät lisääntymään linnuissa. Niitä tavataan eri lintulajeista, esimerkiksi tiaisista, peipoista, rastaista (mustarastas ja laulurastas) ja lokeista. Vaikka borrelioita löytyy myös merilinnuista, pääosa tartunnoista on peräisin enimmäkseen mantereilla oleilevista linnuista (1). Toista tavallista borrelialajia B. afzeliita tavataan pääasiassa jyrsijöistä mutta ei juurikaan linnuista.


Kuva 2. Kirjoittaja ja lapintiainen (kuva: Markku Kallio).

Kuva 3. Naurulokki (kuva: Jukkapekka Jousimaa).
Borreliabakteerit pysyvät punkeissa näiden muuntautuessa alkuvaiheen toukista eli larvoista nymfeiksi ja sitten aikuisiksi. Kussakin kehitysvaiheessa punkkien on saatava veriateria kierron seuraavaan vaiheeseen päästäkseen. Veriaterian yhteydessä bakteerit voivat siirtyä uuteen isäntään. Ihmisen infektioita eivät välitä ainoastaan aikuiset puutiaiset vaan myös usein huomaamattoman pienet larvat ja nymfit, jotka ovat linnuissa tavallisimmin esiintyvät puutiaismuodot. Ympäristön lämpötila vaikuttaa merkittävästi paitsi puutiaisen kehittymiseen myös borreliabakteerien ominaisuuksiin. Nymfit ja aikuiset punkit alkavat hakea uusia isäntiään huhti-toukokuussa Lounais- ja Etelä-Suomen alueilla. Bakteerit tuottavat hengissä säilymiselleen tärkeitä virulenssitekijöitä, esimerkiksi OspE-pintaproteiinia, siirtyessään lämminveristen eläinten kuten lintujen tai ihmisen kudoksiin (2).

Neuroborrelioosia aiheuttavat ensisijaisesti B. garinii -bakteerit. Toissijaisesti keskushermosto-oireilua voivat aiheuttaa muutkin borrelialajit. Borrelia garinii -kantojen laaja monimuotoisuus johtuu mitä ilmeisimmin siitä, että lintujen kautta bakteerit kiertävät laajoilla alueilla, mikä tarjoaa mahdollisuuksia eri kantojen leviämiseen ja geenien siirtymisiin eri bakteerien välillä. Horisontaalisen geeninsiirron välityksellä bakteerikannat vaihtelevat keskenään virulenssiplasmideja, joiden tuotteiden avulla bakteerit pystyvät selviämään isäntäeläimissään pitkiä aikoja. Spirokeettabakteerit ovatkin aikojen saatossa oppineet väistämään hyvin muun muassa ihmisen ja eri isäntäeläinten immuunijärjestelmää, esimerkiksi vasta-aineiden välittämää ja suoraa komplementtitappoa. Virulenssiplasmidien määrä on poikkeuksellisen suuri, ja niiden geenit muodostavat noin puolet koko bakteerin genomista. Toisin kuin muilla borrelialajeilla, Borrelia gariniilla on useita eri serotyyppejä, jotka poikkeavat merkittävästi toisistaan. Serotyyppi 4 on katsottu muista sen verran poikkeavaksi, että se on nimetty uudeksi lajiksi nimeltään B. bavarensis (3).

Siihen nähden, kuinka tärkeä Borrelia garinii -bakteeri neuroborrelioosin aiheuttajana on, sitä on tutkittu hämmästyttävän vähän. Kyseessä on kuitenkin yksi maamme tärkeimmistä infektiotautiongelmista. Tarkkoja lukuja taudin esiintyvyydestä Suomessa ei ole, mutta varovainen arvio on, että uusia tautitapauksia tavataan vuosittain ainakin 2 000. Tartuntatautirekisteriin ilmoitettuja borrelioositapauksia oli 1 707 vuonna 2013 (THL, Tartuntatautirekisteri). Taudin sekundaarivaiheen oireita ovat erilaiset neurologiset oireet, esimerkiksi kasvohermohalvaus, päänsärky ja muut kipuoireyhtymät. Diagnoosi edellyttää tautiin viittaavien oireiden ja mahdollisen punkinpiston sekä alkuvaiheen erythema migrans -löydöksen lisäksi spesifisten vasta-aineiden toteamista tai positiivista PCR-löydöstä (4). Vasta-aineet on tärkeää tutkia myös aivo-selkäydinnesteestä. Neuroborrelioosi hoidetaan kolmen viikon keftriaksonikuurilla (2 g/vrk suoneen). Tarvittaessa hoitoa jatketaan amoksisilliini- tai doksisykliinilääkityksellä suun kautta 1-3 kuukauden ajan. Vaihtoehtoisesti käytetään pelkästään lääkitystä suun kautta. Oireiden häviäminen voi olla hidasta, mikä saattaa johtua tautiin liittyvästä immunologisesta reaktiosta tai jo syntyneestä keskushermostovauriosta. "

Vastaa Viestiin