Olimme lomalla Tanskassa 2007 juhannuksen aikoihin. Mön saaren luonnonsuojelualueen pyökkimetsästä saimme useita punkkeja joista yksi löytyi etu- ja keskisormeni välistä vasta kahden päivän kuluttua. Punkit olivat tosi pieniä, tuskin havaittavia. Tässä kuva yhdestä löydetystä vihulaisesta itse teossa:
http://usera.imagecave.com/lisco/
Palattuamme Suomeen 12 päivän kuluttua minulle nousi illalla nopeasti n. 40 asteen kuume. Vilunväristykset olivat kovat ja selkärangan sisällä alaselän alueella oli ennen kokemattoman voimakas särky. Asennon muuttaminen sängyssä ei helpottanut mitenkään. Tunsin ikään kuin koko selkärangan tilavuuden ? outo tunne. Rajumpaa kuin tavallinen flunssa.
Seuraavana päivänä menin lääkärini vastaanotolle. Punkin purema kutisi ehkä hiukan. Lääkäri yritti nähdä punaista rengasta pureman ympärillä sormien välissä. Lopulta hän katsoi värivalolampulla. Sanoi havaitsevansa jotakin punertavaa, mahdollisesti rengasmaista ihottumaa. Se ei kuitenkaan ollut selvästi näkyvissä. Itse en huomannut mitään vaikka lääkäri osoitti kohtaa. En tiedä johtuiko renkaan näkymättömyys sormien erilaisesta ja kovemmasta ihosta verrattuna vaikkapa jalkaan, käsivarteen, tms. Joka tapauksessa lääkäri piti tätä borrelioosiepäilynä ja sanoi, että vasta-ainekokeisiin ei kannata mennä vaan lääkitys aloitetaan heti. Se olisi tärkeintä onnistumisen kannalta. Lääkäri kysyi olenko allerginen penisiliinille. Sanoin etten ole ja niin sain vahvan kuurin Amoxinia. Se oli tehokkain lääke.
Yöllä hengitykseni kävi vaikeaksi. Olin siis kuitenkin allerginen penisiliinille. Yöllä ensiapuun ja sain kortisonipiikin olkapäähän ja höyryhengitystä kunnes oireeni helpottivat. Amoxin vaihdettiin ensiavussa neljän viikon kuuriin Doximyciniä. Se kävi minulle ilman sivuvaikutuksia.
Seuraavalla viikolla olin jo töissä. Tapauksesta on nyt vajaat kaksi vuotta eikä mitään borrelioosin oireita ole sen jälkeen ollut.
Suurkiitokset osaavalle lääkärille!
Tuntuu järkyttävälle, että niin monet saavat borrelioosin hoidon alun viivästymisen takia
