Laura leimattiin hulluksi
Julkaistu 17.6.2011
21-vuotiaana työkyvyttömyyseläkkeelle vieneet mystiset oireet paljastuivat lopulta neuroborrelioosiksi.
AVUSTAJA TARPEEN - Tulee kramppeja, joita en saa itse laukaistua vaan pitää olla henkilökohtainen avustaja, joka kiskoo raajat paikoilleen, Laura kuvailee. (Kuva: SAMI SOJONEN)
Kotkalaisen Laura Ortjun, 23, borrelioosihelvetti alkoi 16-vuotiaana rajuilla oireilla.
Epilepsiamaiset kouristelut ja krampit veivät hänet yliopistosairaalaan tehovalvontaan.
- Koko kroppa käytiin läpi kaikilla mahdollisilla kokeilla, mutta syy pysyi täytenä mysteerinä.
Laura toipui, mutta sama mysteerikierre toistui kolme kertaa muutaman kuukauden välein, kunnes oireille löytyi selitys: borrelioosi.
- Sain antibioottihoidon ja toivuin. Minulle sanottiin, että olen terve, ja uskoin siihen.
Pari vuotta meni miedoilla oireilla, kuten migreenillä. Vuonna 2007 Laura valmistui lähihoitajaksi ja ylioppilaaksi ja pääsi töihin keuhkoklinikalle, mutta siellä painavan potilaan nostosta tullut pieni välilevyn pullistuma laukaisi borrelioosioireet uudestaan.
- Tauti jää piileksimään elimistöön, ja kun tulee joku pieni yleiskunnon lasku, se aktivoituu. Minulla tämä pieni pullistuma sai sen bakteerin taas liikkeelle, mikä aiheutti kovat kivut.
Vessaan piti kantaa
Kivuille ei löytynyt syytä, ja Laura leimattiin lopulta hulluksi.
- Sain psykiatriset diagnoosit traumaperäisestä stressihäiriöstä ja somatisaatiohäiriöstä. Psykiatrisen diagnoosin jälkeen kaikkien muiden lääkärien kiinnostus lopahti.
- Kokemuksieni vähättely tuntui erittäin pahalta, kun kipua ei voi millään todistaa.
Laura joutui muuttamaan vanhempiensa luo, missä hän ei lopulta päässyt edes vessaan kuin isänsä kantamana.
Lopulta, vuonna 2009, oireiden aiheuttajaksi löytyi neuroborrelioosi. Tauti pakotti Lauran työkyvyttömyyseläkkeelle.
- Minulla on mennyt muisti niin huonoksi tämän taudin ja lääkkeiden takia, että jouduin lopettamaan opintoni.
Laura on joutunut hyväksymään, että hän ei ehkä koskaan voi saada lasta, sillä tauti voisi siirtyä äidiltä lapselle. Osittaisesta paluusta työelämään on vielä hieman toivoa.
- Olen kuitenkin vasta 23. En voi ajatella, että olisin loppuelämäni tekemättä mitään.
Lauran tarinasta kertoi ensimmäisenä Apu.
Katso perjantain (17.6.) Iltalehdestä punkkien levinneisyys suosituimmissa mökkikunnissa.