Turun Sanomissa borrelioosikiistasta

[almakaisa]

Turun Sanomissa oli tänään 3.8. sivuilla 11-12 juttu ”Kiista nimeltä borrelioosi”.

”Borrelioosia aiheuttava borrelia on ovela bakteeri – jopa niin ovela, että se on saanut kaksi vastakkaista näkökulmaa siitä, miten siitä pitäisi päästä eroon.”

Marjaana Laholan kirjoittamassa jutussa tuodaan aluksi esiin Yhdysvaltain infektiosairauksien yhdistyksen (IDSA) ja Kansainvälisen borrelioosi- ja borrelioosiin liittyvien sairauksien yhdistyksen (ILADS) näkökannat. Suomessakin monet julkiseen terveydenhuoltoon tyytymättömät lähtevät hakemaan apua Etelä-Saksan Augsburgissa sijaitsevalta klinikalta. Lehdessä esitellään tällainen potilastapaus. Henkilö oli saanut vuonna 2011 punkinpureman, ja 2012 hänellä alkoi olla kummallisia oireita. Ennen Saksan klinikalle menoaan hän oli hakenut apua Suomessa fysioterapiasta, ortopediltä, neurologilta, psykiatrilta ja infektiolääkäriltä.

Toisella sivulla otsikkona on ”Tutkimustulokset eivät tue pitkiä lääkekuureja”. Asiantuntijana on Tyksin ylilääkäri Jarmo Oksi. Hän luottaa täysin muutaman viikon antibioottikuureihin borrelioosin hoidossa. Hän osoittaa kuitenkin ymmärrystä oireiluunsa turhautuneille potilaille, jotka hakevat apua ulkomaisilta borrelioosiklinikoilta, mutta hänen mielestään liikkeellä on kuitenkin paljon väärää tietoa, jolla ei ole hyväksyttyä tieteellistä pohjaa.

Borrelian hyvä piiloutumiskyky ihmiselimistössä tuodaan esiin ja samoin se, että kaikille ei tule punkinpuremasta saadusta infektiosta vaeltavaa ihomuutosta.

Hoitamaton borrelioosi voi levitä esimerkiksi niveliin, sydämen johtoratoihin, silmiin tai hermostoon. Hermostoon levinnyt neuroborrelioosi vaatii Oksin mukaan selkäydinnestetutkimuksen, hyvän hoidon ja seurantaa. Oksi myöntää borrelioosin diagnosoinnin vaikeuden. Suomessa kuten muissakin maissa julkisessa terveydenhuollossa hoidetaan levinnyttä borrelioosia 3–4 viikon antibioottikuurilla, pitemmistä kuureista ei Oksin mukaan ole enempää hyötyä, mutta on haittoja. Pieni yksittäisten lääkärien joukko käyttää kuitenkin kuukausien mittaisia antibioottikuureja.

ILADS:ia kannattavat puhuvat elimistöön jäävästä kroonisesta borrelioosista. Oksin mukaan oireiden jatkumisessa on kyse Lymen borrelioosin jälkeisestä syndroomasta. Jälkioireita voi olla vuosikausia, mutta borreliabakteeria ei enää löydy.

Jutussa kritisoidaan joidenkin borreliatestien toimivuutta ja luotettavuutta. Lopussa mainitaan myös mahdolliset borrelioosin oheiset lisäinfektiot. Oksi hieman epäilee niitä, mutta myöntää: ” On varmasti tietyt mahdollisuudet, että joitakin näistä lisäinfektioista esiintyisi Suomessakin enemmän kuin tähän mennessä tiedetään”.

Lopussa otsikoidaan Augsburgin BCA-klinikasta, joka hoitaa potilaita ILADS:in ja Saksan borelioosiyhdistyksen suositusten mukaisesti: ”Klinikalla uskotaan yhdistelmätartuntoihin”
Potilaat kärsivät usein yhdistelmäinfektioista. ”Täsmennämme hoitoa potilaan oireisiin, potilashistoriaan ja verikokeisiin perustuen.” Klinikalla borrelioosin testaamiseen käytetyn Elispot-testin herkkyys ja tarkkuus ovat heidän mielestään hyvin korkeat. Sen sijaan vasta-ainetestejä kritisoidaan. Suomalaisiakin käy klinikalla. Joillakin Suomessa tehty testi on ollut negatiivinen mutta Augsburgissa tehty positiivinen. Hoitojen onnistumisesta klinikalla sanotaan: ”Jos voimme edesauttaa kivuliaiden oireiden helpottamista, se on meidän näkökulmastamme jo hyvin positiivinen tulos”.
…..
Juttu lienee myöhemmin luettavissa netistä. Toivottavasti keskustelua jatkuu ja saadaan enemmän potilaiden kokemuksia esille.