Hesari: Koko perhe on sairastunut punkkien levittämään borre

[Sailairina]

http://www.hs.fi/sunnuntai/a1442566318574

Vesa Vuoriston koko perhe on sairastunut punkkien levittämään borrelioosiin – piinaa voisi helpottaa kauriiden ampuminen

Pienessä Korppoossa eletään jatkuvassa punkkien pelossa. Jollei mitään tehdä, sama uhkaa muutakin Suomea. Ongelmaan olisi ratkaisu: kauriiden ampuminen.

SUNNUNTAI 20.9.2015 2:00 Päivitetty: 20.9.2015 7:26
Katja Kuokkanen
HELSINGIN SANOMAT
Minttu Linjala
Vesa-Matti Väärä

Saaristolaistila Korppoossa näyttää tulijalle parhaat puolensa: ruusut

kukoistavat, lyhyeksi leikattu ruoho kumpuilee vihreänä, ja rantaviivaa vasten piirtyy niin komea tervaleppä, että sitä voisi luulla tammeksi.

Kirjastonhoitaja Monika Holmén ja peruskoulun rehtori Vesa Vuoristo hyörivät kahden suuren kasvihuoneen tuntumassa. Syksylläkin riittää kasteltavaa ja kitkettävää. Holmén on ollut koko ikänsä kirjoilla saaressa, 1980-luvulta Korppoossa asunut Vuoristo muutti tilalle kaksitoista vuotta sitten.

Paratiisi, ehtii vierailija ajatella ihaillessaan Holménin Linda -mamman istuttamia ruusuja.

Sitten olkavarsi alkaa kutista.

Onko siellä punkki?

Tällä kertaa se ei ole puutiainen, ihokarvat vain ottavat kiinni paidan kuituihin. Epämiellyttävä ajatus tuli ensimmäisenä mieleen, koska Turunmaan saaristossa oleva Korppoo on Suomen pahinta punkkialuetta.

Vaikka kesä on mennyt, pienikokoinen vihollinen on pidettävä yhä mielessä, sillä punkkikausi jatkuu myöhäissyksyyn.

Holménin ja Vuoriston perheessä kaikilla perheenjäsenillä on ollut borrelioosi, punkkien levittämä bakteeritauti. Vanhemmilla se on ollut kummallakin kolme kertaa, kahdella tyttärellä kerran ja Holménin 89-vuotiaalla äidillä kahdesti.

Vuoristo kuvaa, millaista on olla taudin kourissa. "Oireet ovat kuin jatkuva kevätväsymys. Ensimmäinen borrelioosi jylläsi koko talven. Nivelkipu oli yhtenä päivänä yhdessä ja toisena toisessa olkapäässä, polvessa tai nilkassa."

Tämä perhe ei ole harvinaisuus. Korppoossa asuu noin 900 ihmistä, ja liki joka perheessä on joku borrelioosiin tai puutiaisaivokuumeeseen sairastunut.

Näitä tauteja levittää Suomessa kaksi punkkilajia: puutiainen ja taigapunkki.

Jos punkkien annetaan jatkaa voimakasta leviämistään saaristosta ja Etelä-Suomesta yhä pohjoisemmaksi, punkkipelon kanssa elämisestä uhkaa tulla arkea yhä useammalle suomalaiselle.

Erityisesti borrelioosista on kehittynyt kahden viime vuosikymmenen aikana vitsaus, joka leviää koko ajan muualle maahan. Tänäkin vuonna lähes 7 000 ihmistä sairastuu Suomessa borrelioosiin. Määrä on nelinkertaistunut 20 vuodessa.

Punkkeja on vilissyt tänä vuonna pitkin Suomea erityisen paljon.

Siitä kielivät muun muassa kertomukset, joita Turun yliopistollisen keskussairaalan infektioylilääkäri Jarmo Oksi on kuullut potilailtaan. Siitä kertovat myös ne yli 10 000 punkkinäytettä, jotka Turun yliopisto sai saatekirjeineen suomalaisilta eri puolilta maata sen jälkeen, kun tutkijat pyysivät keväällä yleisöltä apua punkkihavaintojen kartoittamisessa.

Korppoolaiset havahtuivat punkkipiinaan toden teolla jo vuodenvaihteessa 2013–2014. Asukkaat päättivät silloin perustaa Pro Korppoo -yhdistyksen. Ideointikokouksessa mietittiin, mitkä ovat tärkeimmät asiat, joita yhdistyksen tulisi ajaa.

Yksi nousi ylitse muiden. Punkki! Ensi töikseen yhdistys julisti sodan punkkeja vastaan.

Korppoolaisten keskusteluissa toistuu huoli, etteivät viranomaiset välitä, vaikka borrelioosi jyllää. Lääkäri määrää antibioottikuurin toisensa perään, eikä jälkitarkastukseen ole helppo päästä. Moni haluaisi varmistaa sillä, että borreliabakteerit ovat varmasti poistuneet elimistöstä.

Pro Korppoon hallituksen puheenjohtaja on Micaela Jansson. Nyt hän istuu kuistillaan ja rapsuttaa harmaan Putte-kissan niskaa. Meneillään ei ole hellä hetki, vaan Jansson tekee rutiininomaista punkkitarkastusta pari yötä retkillään olleelle kissalle.

Putesta löytyy lopulta kahdeksan puutiaista.

"Tämä ei ole Korppoon tai edes Turun saariston asia", Jansson muistuttaa.

"Tämä on maailmanlaajuinen ongelma, sillä ilmasto lämpiää ja punkki leviää."

Saaristolaisia huolettaa myös tärkeän elinkeinonsa takia: alkavatko matkailijat karttaa punkkiseutuja?

"Apteekissa näin turistin, joka oli hysteerinen saamansa punkin takia", Jansson kertoo.

Viime kesänä suuri nuorten leiri peruuntui Korppoossa punkkipelon takia.

Janssonin perheen kissat pidetään kesäaikaan ulkona, jotteivät ne kantaisi puutiaisia sisään. Varotoimista ja punkkisyyneistä huolimatta kahdella perheen lapsista on ollut borrelioosi.

Punkkisodan alussa korppoolaisten korviin kiiri uutisia Turusta. Åbo Akademista eläkkeelle jäänyt loistutkija ja dosentti Margaretha Gustafsson oli nostanut esiin hurjan ajatuksen: punkeista ja niiden levittämästä borrelioosista voisi päästä eroon ampumalla ongelma-alueilta kauriit.

Tästä saarelaiset halusivat ehdottomasti kuulla lisää. He järjestivät vuosi sitten kesäkuussa Korpoströmin saaristokeskuksessa yleisötilaisuuden, johon Gustafsson kutsuttiin. Hän on yksi niistä harvoista, jotka ovat seuranneet läheltä toisen loisen, lapamadon, hävittämistä Suomesta. Åbo Akademissa otettiin 1960-luvulla asiaksi häätää lapamato maasta.

Kahdenkymmenen vuoden lapamatokokemuksen perusteella Gustafsson kertoi korppoolaisille tietävänsä, mitä punkeille pitää tehdä.

Paras tapa on tuhota isäntäeläimet. Metsäkauris on Gustafssonin mukaan hirvieläimistä ihmiselle vaarallisin, koska "se ei pelkää ihmistä, vaan menee öisin puutarhoihin, syö niistä kaiken kauniin ja tiputtaa punkit pihoihin".

Metsäkauris ei tutkimusten mukaan itse näytä kantavan borreliaa. Yksi metsäkauris voi kuitenkin kantaa vuodessa turkissaan jopa 2 000:ta punkkia. Yksi puutiaisnaaras munii kerralla 2 000–4 000 munaa – niistä kehittyy satoja toukkia ja myöhemmin kymmeniä nymfejä, jotka ovat punkin kehitysvaiheista ihmiselle ikävimpiä. Nymfit ovat niin pieniä, että ne ovat hädin tuskin silmin havaittavissa. Joka kehitysvaiheessa veriateria on naaraalle elinehto.

Kauriiden määrän kasvu näyttää olevan yksi merkittävimmistä syistä siihen, että punkit ja punkkisairaudet ovat lisääntyneet dramaattisesti parin viime vuosikymmenen aikana.

Yhdysvalloissa on tutkittu viitisentoista vuotta tätä kauriiden ja punkkien lisääntymisen suhdetta. Siellä on tehty koe, jossa yhdeltä saarelta hävitettiin hirvieläimet.

Kaksi vuotta joukkoampumisen jälkeen käytännössä kaikki punkit ja uudet borrelioositapaukset olivat poissa.

Tätä tutkimusta on seurattu tarkasti Ruotsissa.


Professori Thomas G. T. Jaenson Uppsalan yliopistosta on erikoistunut sairauksia levittävien hyönteisten ja punkkien tutkimiseen.

Punkkeja ajaa Jaensonin mukaan kauriisiin evoluutio. Naaraspunkit pyrkivät suureen isäntäeläimeen, koska ne haluavat varmistaa tarpeeksi suuren veriaterian munintaa varten. Koiraiden on seurattava naaraita, jos ne haluavat paritella.

Ruotsalaiseen tyyliin maltillinen Jaenson ei muitta mutkitta usuta hirvieläinten joukkotuhontaan Pohjoismaista.

"Mutta metsäkauriit ja valkohäntäkauriit ovat ehdottomasti tärkein isäntäeläin sukukypsille punkeille. Niiden vähentämisellä olisi suuri terveydellinen merkitys", Jaenson sanoo.

Sekä Ruotsissa että Suomessa pitää Jaensonin mielestä ratkaista, kumpi on tärkeämpää, runsas kauriskanta vai se, että ihmiset voisivat liikkua luonnossa ilman jatkuvaa pelkoa punkista ja sen levittämistä taudeista.

Kohtalonyhteys näyttää olevan se, että kauriit, punkit ja ihmiset viihtyvät samankaltaisissa paikoissa. Turun yliopiston tuoreen tutkimuksen mukaan punkit suosivat mustikkavaltaisia metsiä.

Kauriiden ampuminen on radikaali ajatus. Siksi siitä nousi Pro Korppoo -yhdistyksen yleisötilaisuudessakin äläkkä.

Sekä Korppoossa että professori Jaensonin saaman palautteen mukaan myös Ruotsissa tällaisesta punkintorjunnasta ovat pöyristyneet erityisesti metsästäjät.

"Osa metsästäjistä mutta myös eri alojen tutkijoista ei halua ymmärtää kauriiden ja punkkien lisääntymisen välistä yhteyttä. Tulee tunne, että tämä asia halutaan lakaista maton alle", Jaenson kuvaa.

"Perusteluksi käy joskus sekin, että kauriilla on niin kauniit silmät, ettei niitä pidä ampua."

Yksi skeptikoista on korppoolainen metsästysaktiivi Jorma Lindholm. Hän istuu keittiönpöytänsä ääressä ja vetoaa metsästyslakiin: metsästystä on harjoitettava kestävästi niin, ettei riistakanta vaarannu.

Pöydällä Lindholmin edessä lojuu tanskalaisen metsästyslehden tuorein numero. Siinäkin on artikkeli punkeista. Lindholmin oikean olan ohi vilkaistessa katse kiinnittyy viereisen huoneen oviaukkoon. Huone on täynnä valkoisia kalloja sarvineen. Metsäkauriiden ja valkohäntäkauriiden joukossa on muutama eksoottisempikin sarvipari.

"Ne eivät ole trofeita, siis voitonmerkkejä, vaan metsästysmuistoja. Riista on viisain tapa hankkia perheelle läheltä pyydettyä lihaa", Lindholm sanoo.

Puhuessaan hän raapii niskaansa. Siellä on puutiaisen tuorein voitonmerkki.

Punkin kärsä näyttää jääneen ihon alle, kun Outi -vaimo on kiskonut taas yhden punkin miehestään.

Lindholmeilla saldo on kaksi kolme punkkia joka ilta.

Jorma Lindholm on ollut pitkään mukana sekä suomalaisissa metsästysalan järjestöissä että pohjoismaisessa metsästäjäyhteistyössä.

Metsäkauriskannan hävittäminen ei tunnu istuvan metsästäjän maailmankuvaan. Yksittäisen lajin tuhoaminen on hänestä moraalitonta.

Kauriiden sijaan pitäisi Lindholmin mielestä keskittyä ihmisiin.

"Me olemme eläimiä helpommin ohjattavissa. Ihmiset pitää opettaa ottamaan rokotteet."

Merenrantapuutarhassa Monika Holmén puistaa päätään metsästäjille.

"Mikä on heidän osuutensa asukkaista? Miten pienen porukan huvi voi olla tärkeämpää kuin ihmisten terveys?"

Holmén on niin kyllästynyt taisteluun punkkeja vastaan, että hän ilmoittaa olevansa valmis rajuihin toimiin. Holmén kertoo tuntevansa niitäkin metsästäjiä, jotka tulevat mielellään hävittämään kauriit hänen puutarhastaan.

"Soitan heille ja sanon, että pamauttakaa ne kaikki päiviltä."

Metsäkauriin ampumiseen ei tarvita varsinaista pyyntilupaa. Riittää, että on oikeus metsästää kauriita tietyllä alueella.

Suomessa ei ole saatavilla tarkkaa tietoa metsäkauriiden, valkohäntäkauriiden ja kolmannen isäntäeläimen, metsäpeuran, määristä.

Levinneisyyskarttojen tekeminen olisi Luonnonvarakeskuksen tutkijan Antti Paasivaaran mukaan vaikeaa, koska kaurislajit levittäytyvät vuosi vuodelta. Kauriiden lumeen jättämiä jälkiä laskemalla saa kuitenkin oikeansuuntaisen kuvan nykytilanteesta.

Metsäkauris on runsastunut voimakkaasti viime vuosikymmeninä, ja siitä on tullut merkittävä riistaeläin.

Kanta näyttää viime talven laskennan perusteella vahvistuneen, ja metsäkauris levittäytyy lounais- ja etelärannikoilta kohti pohjoista.

Valkohäntäkauriin kanta on puolestaan noin kolminkertaistunut 25 viime vuoden aikana erityisesti Lounais-Suomessa.

Kolmatta lajia, metsäpeuraa, esiintyy erityisesti halki laakean Suomenselän, joka ulottuu Satakunnan pohjoisrajoilta Kainuun vaaroille. Metsäpeuroja on myös Kainuussa ja Ähtärissä.

Kauriit voivat siis erinomaisesti. Merkittävä syy hyvinvointiin on, että kauriita ruokitaan talvella.

Ruokinnasta voisi kuitenkin myös löytyä vaihtoehto ampumiselle. Kun korppoolaiset kutsuivat loistutkija Gustafssonin yleisötilaisuuteensa, he halusivat kuulla lisää paitsi ampumisesta, myös ruokinta-automaateista, joita on kokeiltu Yhdysvalloissa ja muutamissa Euroopan maissa.

Ruokinta-automaateissa on permetriini-nimiseen punkkimyrkkyyn kastetut harjat. Kun kauris työntää päänsä ruokakippoon, sen kaulaan ja korviin hieroutuu permetriiniä.

Se on samaa torjunta-ainetta, jota voi olla koirien punkkipannoissa. Ja samaa, jota on laimennettuna ihmisten täisampoissa.

Myös professori Thomas G. T. Jaenson pitää ruokinta-automaatteja erittäin lupaavana menetelmänä. Borrelioosin riski pienenisi hänen mukaansa merkittävästi, jos punkkien tarttumista isäntäeläimiin voitaisiin näin estää.

Permetriinin käyttö olisi punkintorjunnassa kauriiden hävittämistä lempeämpi keino. Miksi sitä ei sitten ole kokeiltu?

Koska on kyse myrkystä, ja sen käyttö on Suomessa sallittua lähinnä sisätiloissa. Sen leviämistä luontoon pitää varoa erityisesti siksi, että se on vaarallista vesieliöille.

Micaela Jansson kävi permetriinikäsittelystä keskustelun kotikuntansa ympäristötarkastajan kanssa. Vastaus oli, ettei sellaista myrkkyä saa alkaa levittää.

Turvallisuus- ja kemikaalivirastoon (Tukes) soittamalla paljastuu kuitenkin, että yksikään permetriinin valmistaja tai maahantuoja ei ole edes kysynyt lupaa hirvieläinten punkintorjuntaan. Tukes valvoo tuholaisten kemiallista torjuntaa.

Tukesin ylitarkastaja Sanna Koivisto sanoo suoraan, ettei hän osaa arvioida, millainen päätös permetriinin käytöstä kauriiden ruokintapaikoilla voisi tulla. "Jos joku hakisi lupaa, asiasta pitäisi keskustella."

Permetriinin käytössä lisähämmennystä aiheuttaa se, että täisampoot ja punkkipannat puolestaan ovat lääkeaineita ja siksi eri lupaviranomaisen eli Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen Fimean vastuulla.

Monika Holmén ja Vesa Vuoristo ovat saaneet perennat kitketyiksi. Edessä on taas punkkisyyni. Montakohan tällä kertaa löytyy? Joutuuko käymään lääkärissä ja taistelemaan saadakseen borreliaverikokeet? Määrätäänkö jälleen kerran antibioottikuurille?

Korppoolaiset ovat yrittäneet edistää sitä, että Turunmaan saaristossa asuvat saisivat edes rokotteen harvinaisempaa punkkitautia eli puutiaisaivokuumetta vastaan. Toistaiseksi Suomen hallitus on rahapulassaan hylännyt esityksen rokoteohjelmasta. Borrelioosia vastaan toimiva rokote on vasta kehitteillä.

Korpoströmin saaristokeskuksessa pidetystä yleisötilaisuudestakin jäi käteen vain yksi hyödyllinen neuvo: ruoho on syytä leikata lyhyeksi eikä sitä pidä kastella.

"Tämä on raakaa leikkiä meidän kaikkien terveydellä, työkyvyllä ja elämänlaadulla", Holmén sanoo.

Pariskuntaa harmittaa, että punkintorjunnassa ei kokeilla uusia keinoja. Että ei oteta vakavasti.