19-VUOTIAAN BORRELIOOSIKOKEMUS

[Bb]

Heinäkuun alussa 2006 huomasin vasemmassa reidessäni punareunaisen alueen, joka vähitellen kasvoi. Punoitus näkyi vain iltaisin, eikä oireillut mitenkään.

Elokuun alussa menin asian takia lääkäriin. Oli päiväsaika, eli lääkäri ei edes huomannut punoitusta. Määräsi kuitenkin käyttämään sieni-ihottumiin tarkoitettua rasvaa muutaman viikon ajan ja palaamaan asiaan sitten, jos punoitus ei olisi hävinnyt siihen mennessä.

En kuitenkaan luottanut lääkärin pätevyyteen ja varasin ajan ihotautilääkärille, kun olin ensin käynyt internetissä katsomassa kuvia borrelioosin aiheuttamista iho-oireista ja huomannut yhdennäköisyyden. En ollut huomannut punkin puremaa tai muutakaan epätavallista, mutta asia jäi vaivaamaan ja menin siis viikon kuluttua ihotautilääkärille.

Ihotautilääkäri ei ottanut minua vakavasti. Olin ottanut illalla valokuvan punoituksesta, mutta lääkäri kuittasi asian sanomalla "Aika paljon saat mielikuvitusta käyttää että tästä borrelioosin saat" ja "En kyllä näe mitään syytä mennä verikokeeseen, mutta voithan tietysti käydä siellä, tieto vähentää tuskaa." Tässä vaiheessa punoittavia renkaita oli jo kaksi ja ne levisivät edelleen.

Seuraavana päivänä menin verikokeeseen ja 25.päivä elokuuta minulla todettiin borrelioosi. Tuloksista kertonut lääkäri myönsi suoraan, ettei tiedä aiheesta juurikaan, ja soitti infektiolääkärille kysyäkseen miten tautia lähdetään hoitamaan. Sain kahden viikon antibioottikuurin.

Olen kuitenkin allerginen joillekin antibiooteille, ja jouduin varaamaan taas ajan lääkärille, tällä kertaa "omalle lääkärilleni", jotta hän kertoisi minulle voinko syödä kyseisiä lääkkeitä. Lääkäri ei kuitenkaan vaikuttanut edes kiinnostuneelta asiasta, käski vain syödä lääkkeitä ja ilmoittaa jos ne aiheuttaisivat allergiaa. Kysyin mistä kuurin syömisen jälkeen tietäisi olenko parantunut. Lääkäri vastasi: "Kyllä sen sitten tietää."

No, onneksi nuo lääkkeet kuitenkin käyvät minulle, ja kuuria on nyt jäljellä muutama päivä. Varasin maanantaiksi ajan samalle lääkärille, joka kertoi ettei tiedä aiheesta mitään, sillä rehellisyydellään hän ainakin osoitti erehtyväisyytensä eikä vain luullut tietävänsä asiasta.

Olen menettänyt luottamukseni lääkäreihin. En syytä heitä siitä, että he eivät tiedä taudistani, syytän heitä siitä, että he eivät ota minua vakavasti. Kukaan ei kerro taudista mitään, vaan olen itse lukenut aiheesta sen minkä siitä tiedän. Toivon, että tulevaisuudessa Suomessakin voisi olla asiantuntevia lääkäreitä, jotka voisivat auttaa borrelioosiin sairastuneita ihmisiä. Toivon myös, että antibioottikuuri on tehonnut, eikä hoitoja tarvitse jatkaa. Borrelioosiin sairastuminen kuitenkin muutti elämääni, ja nyt pidän itsestäni entistä parempaa huolta.