SAIRAUDEN KOEKANI

[Bb]

Sairauden koekani http://www.vantaanlauri.fi/arkisto/2005 ... en_koekani

"Minua on auttanut se, ettei minun ole tarvinnut syyttää itseäni sairastumisestani, sanoo Ilkka Vartiovaara.

Lääkäri Ilkka Vartiovaarasta tuli joka paikan sairas, kun hän vuonna 1987 sairastui tuolloin tuntemattomaan tautiin.

Vapaalassa asuvan Ilkka Vartiovaaran sairaus on peräisin Kanadasta, vaikka saman tartunnan voisi yhtä hyvin saada Suomessa. Vartiovaara oli tuolloin Suomen Lääkärilehden päätoimittaja. Hän oli matkustanut Vancouveriin kokoukseen, johon osallistui kymmenkunta kollegaa eri puolilta maailmaa.

? Kaupunki on kaunis ja siellä on puolitrooppinen ilmasto. Asuin loma-ajaksi tyhjenneessä opiskelija-asuntolassa, isossa huoneessa, johon varmaan tavallisesti majoitettiin kaksi kolme opiskelijaa, Vartiovaara muistelee.

Joka yö hän havahtui syvästä unesta siihen, että hiusrajan alapuolella, otsaihon pinnalla jokin teki kipeää. Sen kummemmin heräämättä hän pyyhkäisi kohtaa kädellään.

"Polvet kipeinä kävelin pitkin seiniä, enkä jaksanut edes käydä kirjeenvaihtoa avustajiemme kanssa."

? Lähtöpäivänä huomasin ikkunalaudalla olevan metallisen tuhkakupin ja siinä ötökän, joka oli pullollaan verta. Kaivoin kameran esiin ja otin muutaman kuvan. Minua huvitti se, että työmatkallaan voi tulla yöllä syödyksi.

New Yorkin kentällä konetta vaihtaessaan Vartiovaara tapasi Lääkärilehden avustajan, Yhdysvalloissa asuvan suomalaislääkärin Tuula Fabrizion. He naureskelivat yhdessä kanadalaisötökkää. Koti-Suomessa Vartiovaara unohti koko jutun.

Parin viikon jälkeen alkoivat oireet ensin jalkaterissä ja sormissa. Oireet vaihtelivat, lisääntyivät ja levisivät. Tuli silmähäiriöitä ja tasapaino-ongelmia.

? Tietokoneen näppäimet tuntuivat sormissani kuumilta kuin hellanlevy. Sitten vasempaan käteeni tuli kipu, jonka vuoksi en pystynyt käyttämään kättäni, Vartiovaara kertoo.

Kädessä todettiin hermopunoksen pinnetila, joka päätettiin hoitaa tavanomaiseen tapaan pienellä leikkauksella. Leikkaus kesti tavallista pitempään, ja sen aikana selvisi, että lihaksissa oli jotain muutakin selvästi vialla.

"Jos ihminen ei irvistele koko ajan, kipu tai masennus ei näy ulospäin."

Tutkimuksia tehtiin tekemästä päästyä Meilahden sairaalassa ja muualla, mutta kului kaikkiaan lähes puolitoista vuotta ennen kuin monenlaisten oireiden taustalla oleva sairaus ja sen syy selvisivät.

? Sinnittelin töissä jotenkuten. Polvet kipeinä kävelin pitkin seiniä, enkä jaksanut edes käydä kirjeenvaihtoa avustajiemme kanssa.

Lopulta Vartiovaara saneli kirjeen Tuula Fabriziolle ja kuvaili hänelle kummallisia oireitaan. Fabrizion vastaus tuli paluupostissa: hän oli muistanut kanadalaisötökän, ja sillä perusteella sairaus oli Lymen tauti eli borrelioosi. Varmemmaksi vakuudeksi Fabrizio lähetti vielä Time-lehdessä julkaistun artikkelin Yhdysvalloissa hiljattain tunnistetusta taudista.

? Lehtileikkeessä oli komea värivalokuva puutiaisesta. Niinpä minä kaivoin esiin itse ottamani kuvan, ja sama ötökkähän niissä kuvissa oli.

Puutiainen ei itse ole taudinaiheuttaja. Sairauden aiheuttaa puutiaisen pureman kautta ihmiskehoon pääsevä bakteeri. Jos bakteeria ei huomata nujertaa antibiooteilla heti alkuunsa, se leviää koko elimistöön.

"Jos Jumala on, on minun täytynyt olla hyvin ristiriitaisessa suhteessa hänen kanssaan silloin, kun sairastuin."

? Soitin innoissani Meilahden sairaalaan päivystävälle lääkärille, ja kerroin, että tiedän, mikä sairauteni on.

Joka paikan kipeä, turhaan valittava ongelmapotilas Vartiovaara joutui aluksi kahdeksi viikoksi sairaalan eristysosastolle antibioottitiputukseen.

? Mutta niihin aikoihin ei kukaan maailmassa tainnut tietää, mikä lääkityksen määrä ja kesto on riittävä, varsinkaan tilanteessa, jossa tulehdus oli saanut jyllätä jo pitkään.

Tarvittiin vielä hevoskuormallinen lääkkeitä, ennen kuin bakteeri lopulta uupui. Sitä ennen se oli ehtinyt aiheuttaa kudosvaurioita, joiden kanssa ? ja joista aiheutuvien uusien vaurioiden ja vaivojen kanssa ? Vartiovaara elää loppuelämänsä.

Sairaus mullisti nousujohteisella uralla ja hyvässä virassa olleen lääkärin, aviopuolison ja isän elämän.

? Elämä meni uusiksi, kun työhaluinen, nelikymppinen mies kirjoitettiin eläkkeelle. Mutta kolmen työssä vietetyn sairausvuoden jälkeen tiesin, ettei mikään muu olisi ollut mahdollista kroonisen kivun takia.

Vartiovaara arvelee, että mitä nuorempana krooninen, invalidisoiva sairaus iskee, sitä valtavampia ovat menetykset. Siitä, että hän oli lääkäri ja erikoistunut psykiatriksi, ei ollut hänelle itselleen paljonkaan apua ja hyötyä.

? Totta kai tiesin, että suuri menetys ai-heuttaa todennäköisesti suuren masennuksen, mutta eipä se tieto juurikaan nostanut matalalla liikkuneita mielialojani.

? Jos ihminen ei irvistele koko ajan, kipu tai masennus ei näy ulospäin. Niinpä ajattelemattomat ihmiset saattoivat huomautella loukkaavasti, kuinka voin muka olla sairas, kun näytän niin terveeltä.

Vartiovaara kertoo joskus pohtivansa, miten mahdotonta 18-vuotiaan lääketieteen opiskelijan on ymmärtää viisi?kuusikymmenvuotiaan ihmisen kokemusmaailmaa ja sielunmaisemaa.

? Eikä niitä voi hänelle oikein opettaakaan. Useimmat arvot ja asenteet ovat hänessä jo valmiina, ne ovat muodostuneet kodin sosiaalisena perintönä. Ehkä vain hänen omat kokemuksensa elämästä voivat muuttaa niitä aikaa myöten.

Vartiovaara kertoo, että sairauden myötä hänestä on tullut lääkkeiden monikäyttäjä. Hän tarvitsee lääkkeitä kestääkseen päivän mittaan pahenevat särkynsä.

? Särkylääkkeet eivät auta nivel- ja lihasvaivoihin. Sen takia luulen, että ihmisessä on erillinen kipurata, jota ei vielä tunneta.

Lääkkeiden avulla Vartiovaara nukahtaa kuitenkin yöunilleen ja keskipäivän parituntisille kipu-unilleen, jotta hän niiden antaman katkoksen ja hermolevon jälkeen jaksaisi taas jatkaa kivuliasta elämäänsä.

? Nukun jatkuvasti liian vähän, ja yleisvointini näyttää heikkenevän koko ajan. Melkein säännöllisin välein on tullut jokin huononnus, joka on aiheuttanut pienemmän tai suuremman kriisin. Vie taas oman aikansa sopeutua uuteen tilanteeseen.

Pahimpien vaiheiden ja kriisikausien ulkopuolella Ilkka Vartiovaaralla on ollut sairauden koulussa olemisen rinnalla muutakin elämänsisältöä.

? Tuntui, ettei elämässäni ollut enää mitään jatkumoa, minä vain jököttelin. Lääkärivaimoni neuvosta ryhdyin kirjoittelemaan aamupäivisin, kun sormeni vielä toimivat.

Aikaisemminkin paljon kirjoittanut Vartiovaara penkoi aluksi lääketieteen uusia asioita, ja löydöistä syntyi ensimmäiseksi kirja Delfiinin laulu (Otava 1995). Viimeisin kirja Terveydestä ja ei-terveydestä (Kirjapaja 2005), joka pohjautuu vahvasti omiin kokemuksiin ja näkemyksiin, ilmestyi tänä syksynä.

? Luulen, että kirja jää viimeisekseni, sillä silmäni ovat alkaneet oikutella. Iltapäivisin näkeminen alkaa olla vaivalloista. Tuntuu kurjalta, jos en jossakin vaiheessa enää pysty ollenkaan lukemaan, ja joudun jäämään vain kuulon, radion ja levyjen, varaan.

Toistaiseksi Vartiovaara pystyy vielä ajamaan invalidivarusteisella autollaan. Kerran pari viikossa hänet voi keppeineen tavata kirja- tai levykaupasta.

Juuri oikealla hetkellä hänet voi nähdä kuvaamassa täyteen loistoonsa kehittyneen ruskan viime hetkiä psykiatrian erikoistumisopinnoista tutun Lapinlahden sairaalan puistossa. Nuoruuden harrastuksestaan valokuvauksesta Vartiovaara on saanut syyn tutustua tietokoneen kuvankäsittelyohjelmiin.

? Ehkä eniten minua on auttanut ja lohduttanut se, ettei minun ole tarvinnut syyttää itseäni siitä, että olisin elämäntavoillani aiheuttanut sairauteni. Luulen, että se on auttanut myös perhettäni kestämään kanssani, Vartiovaara toteaa.

Uskonnolliselta näkemykseltään Vartiovaara sanoo olleensa aina agnostikko.

? Jotkut uskovaiset löytävät lohdutuksen siitä, että Herra antaa pahan tapahtua. Mutta minun on vaikea ymmärtää, voiko Jumala olla niin julma ? tai loppuuko kaikki kurjuus kerran ja onko taivasosuus varma. Jos Jumala on, on minun täytynyt olla hyvin ristiriitaisessa suhteessa hänen kanssaan silloin, kun sairastuin.

Pari tuhatta tartuntaa vuosittain

? Jos aidsia ei olisi, borrelioosi olisi erittäin huolestuttavien sairauksien maailmanlistalla numero yksi, sanoo lääkäri Ilkka Vartiovaara Time-lehden kansitekstiä lainaten. Borrelioosin toinen nimi on Lymen tauti, ja se tunnistettiin 1980-luvulla ensin Yhdysvalloissa. Sairauden aiheuttaa bakteeri, joka tulee ihmiseen puutiaisen pureman välityksellä. Puutiaiset purevat ihmistä samassa tarkoituksessa kuin sääsket: ne tarvitsevat nisäkkään verta voidakseen lisääntyä. Eri maissa elää eri puutiaislajeja, ja myös niiden kautta leviävät bakteerit vaihtelevat. Suomessa paikasta riippuen 10?50 prosenttia puutiaisista välittää bakteerin eteenpäin. Puutiaiset odottavat saalistaan heinikossa, eivätkä lepässä niin kuin monesti luullaan. Puutiaisia vastaan voi suojautua peittämällä paljaan ihon jalkineilla ja vaatteilla. Niiden mukana puutiaisia saattaa tosin kulkeutua myös sisätiloihin. Myös kissat ja koirat voivat kuljettaa puutiaisia mukanaan. Etenkin pikkulapset ovat vaarassa saada puutiaisen pureman, joka jää huomaamatta. Ahvenanmaan, saariston ja Manner-Suomen puutiaisalueilla asuu 2?3 miljoonaa suomalaista. Vastoin luuloja vain noin puolessa tapauksista puremakohdan ympärille tulee valkoinen rengas. Bakteerin leviäminen ja koko sairaus voidaan nykyään välttää sillä, että purema hoidetaan välittömästi antibioottikuurilla. ? Omasta mielestäni on parempi syödä vaikka turhaan kahden viikon kuuri tetrasykliiniä kuin ottaa se riski, että sairastuu borrelioosiin. Samalla lääkkeellä hoidetaan keuhkoputken tulehduksia, eikä sen tiedetä aiheuttavan muita haittoja kuin sen, että joillakin menee maha sekaisin. Suomessa diagnosoidaan vuosittain pari tuhatta bakteeritartuntaa. Sitä, kuinka suuri osa puremista jää havaitsematta ja lääkitsemättä, on vaikea arvioida. ? Saattaa hyvinkin olla, että jossain Itä-Suomen riskialueilla borrelioosi, virusten aiheuttamat taudit ja burn out sekoitetaan toisiinsa oireiden perusteella. Vartiovaara arvelee, että borrelioosin uhka saadaan torjutuksi lähivuosina, kun sitä vastaan onnistutaan kehittämään rokote.