2 lapsen neuroborrelioosi

Borrelioosiin sairastuneiden suomalaisten henkilökohtaisia kokemuksia taudista ja sen hoidosta.

Valvojat: Jatta1001, Borrelioosiyhdistys, Bb

Vastaa Viestiin
soijuv
Viestit: 3040
Liittynyt: Ke Tammi 21, 2009 14:16

2 lapsen neuroborrelioosi

Viesti Kirjoittaja soijuv » Ma Touko 02, 2011 18:05

Aiemmin terveellä 12-vuotiaalla tytöllä ilmeni muutaman kuukauden aikana loppusyksyllä yhä enemmän päänsärkyä, väsymystä, käytöksen muuttumista ja laihtumista. Tytön suomalainen perhe oli asunut useamman vuoden Kiinassa. Häntä oli tutkittu siellä, ja tilaa pidettiin migreeninä. Voinnin huonontuesssa potilas lähetettiin Suomeen jatkotutkimuksiin. Kliinisessä neurologisessa tutkimuksessa hänet todettiin poikkeuksellisen väsyneeksi. Vasemmassa silmässä epäiltiin lievää ptoosia, ja vasen pupilli oli pienempi kuin oikea, mutta valoreaktiot olivat normaalit. Pahentuneen päänsäryn, psyyken muutoksen ja neurologisten löydösten takia tehtiin pään magneettikuvaus. Vasemmalla tyvitumakkeiden alueella nucleus caudatuksen, nucleus lentiformiksen ja talamuksen etuosissa todettiin signaalinvoimistumat, jotka sopivat demyelinoivaan prosessiin (kuva 3).

Verenkuvassa ja tavanomaisissa tulehdusarvoissa ei esiintynyt poikkeavaa. Selkäydinnesteessä oli valkosoluja 187 × 106/l, ja niistä oli 98 % mononukleaarisia. Proteiinipitoisuus oli suurentunut (1 397 mg/l, viitealue 150?300 mg/l). Selkäydinnesteen glukoosipitoisuus oli viitealueella (2,1 mmol/l), mutta IgG-indeksi (intratekaalisen IgG-tuotannon osoitin) oli selvästi suurentunut (1,26, viitealue 0,34?0,6). Bakteerivärjäyksen ja -viljelyn tulokset olivat kielteiset. Laajoissa virustutkimuksissa selkäydinnesteestä ja seerumista ei löydetty poikkeavaa. Myöskään mykoplasmavasta-aineita ei löytynyt. Seerumin ja selkäydinnesteen vasta-aineiden vertailulla todettiin intratekaalinen vasta-ainetuotanto borrelian flagellaproteiiniantigeenia kohtaan: IgG-vasta-ainetitteri oli 1 600 (viitealue < 3) ja IgM-vasta-ainetitteri 51 (viitealue < 3). Myös seerumin borrelia-IgG-vasta-ainetitteri oli huomattavasti suurentunut (7 900, viitealue < 500), mutta IgM-vasta-aineet olivat viitealueella (< 2 500). Tieto puutiaisen puremasta paljastui jälkikäteen; edellisenä kesänä perhe oli lomaillut Keski-Euroopassa, ja siellä potilaan iholta oli poistettu puutiainen ilman jälkivaivoja.

Diagnoosin selvittyä potilas sai suoneen keftriaksonia (2 g × 1) kaksi viikkoa ja sen jälkeen kolmen kuukauden ajan suun kautta doksisykliiniä (100 mg × 1). Päänsärky ja väsymys korjaantuivat nopeasti. Likvorin solumäärä normaalistui neljän viikon seurannassa, samoin IgM-vasta-ainetitteri. Sen sijaan likvorin IgG-vasta-ainetitteri pieneni hitaasti ja oli vielä puolentoista vuoden kuluttua taudin alusta 130. Seerumin borrelia-IgG-vasta-aineet vähenivät tasaisesti, kuuden kuukauden kuluttua titteri oli 2 500 ja vuoden kuluttua taudin alusta viitealueella. Neuropsykologin tutkimuksessa puolitoista vuotta taudin alusta havaittiin edelleen kognitiivisten toimintojen häiriötä, lähinnä kielellisen oppimisen hitautta. Pään magneettikuvauksessa signaalinvoimistumat ovat hieman pienentyneet.

http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/e ... ku_p_auth=
---------------------------------------------------------------


Potilas on 16-vuotias aiemmin terve poika. Hän hakeutui 25. elokuuta 1994 koululääkärin vastaanotolle edellisenä päivänä alkaneen kasvojen vasemman puolen lihasheikkouden vuoksi. Koululääkäri lähetti potilaan keskussairaalan päivystyspoliklinikkaan, mistä hänet ohjattiin edelleen HYKS:n korvaklinikan poliklinikkaan 26.8. Sinne tullessa potilaalla todettiin ilmelihasten heikkous vasemmalla kaikkien kasvohermon päähaarojen alueella. Korvien, nenän ja kurkun tila todettiin normaaliksi. Äänirautakokeiden tulokset olivat normaalit. Kasvohermon toimintahäiriön lisäksi aivohermotutkimuksessa todettiin vasemmalla sarveiskalvon tuntopuutos, joka sopi trigeminusheikkouteen. Audiogrammi oli normaali, ja kasvohermon elektroneurografiassa todettiin vasemmalla 41 % heikompi vaste kuin oikealla.

Potilas kertoi kymmenen päivää aiemmin ilmaantuneista lihassäryistä; iho oli tuntunut kiristävältä, ja "joka paikka oli ollut kipeä". Tätä kolme viikkoa aiemmin potilaalla oli olllut kolmen päivän mittainen kova kuumeinen päänsärky-episodi.

Viikonlopun vuoksi jatkotutkimukset tehtiin maanantaina 30. elokuuta. Samana iltana potilaan jo kotiuduttua tutkimuksista ilmaantui perifeerinen kasvohermohalvaus myös oikealle puolelle. Lisäksi potilas kärsi lisääntyvästä lihassärystä sekä keskittymisvaikeuksista.

Seerumin CRP-pitoisuus oli 22 mg/l, hemoglobiinipitoisuus 133 g/l ja leukosyyttimäärä 9.1 × 109/l. Seerumista tehty Treponema pallidum -hemagglutinaatiotesti (TPHA) antoi kielteisen tuloksen. Punkkienkefaliittivasta-ainetestien (HI- ja ELISA-tekniikoilla) tulokset olivat myös negatiiviset. Seerumin borreliavasta-aineet mitattiin ELISA-menetelmällä flagella-antigeenia käyttäen (Dakopak), ja titterit olivat vahvasti suurentuneet: 18 000 (IgM) ja 6 500 (IgG). Likvorissa ei todettu erytrosyyttejä, leukosyyttejä oli 86 × 106/l, proteiinia 1 421 mg/ml; IgG-indeksi oli 0.68 ja Borrelia-vasta-ainetitterit olivat suurentuneet: 1 300 (IgM) ja 310 (IgG). Polymeraasiketjureaktiolla (PCR) tutkittuna seerumi, likvori ja kainalosta otettu ihopala punkinpäineen antoivat Borrelia burgdorferin suhteen negatiivisen tuloksen. Likvorin herpes simplex -PCR:n tulos oli negatiivinen. EKG oli normaali.

Potilas oli viettänyt kesälomansa Ahvenanmaalla ja äiti muisti punkin purreen poikaa vasempaan kainaloon 3. tai 4. heinäkuuta eli kolme viikkoa ennen kuumeen ja päänsäryn ilmaantumista. Mitään ihottumaa punkin pureman jälkeen ei ollut nähty, mutta samalta saarelta tunnetaan useita viime vuosien borrelioositapauksia. Paikasta, mihin punkki oli lähes kaksi kuukautta aiemmin purrut, löydettiin vieläkin punkin pään kappale.

Potilaalle aloitettiin 1. 9. keftriaksonihoito (2.0 g kerran päivässä laskimoon kahden viikon ajan). Kuuden tunnin kuluttua lääkehoidon aloittamisesta potilaalle ilmaantui lihassärkyä ja lyhytkestoinen korkea kuume (38.6 -C). Hänen vointinsa kohentui nopeasti lääkityksen aloittamisen jälkeen, ja ensimmäisen sairaalassa vietetyn yön jälkeen hän vain kävi siellä saamassa lääkkeensä. Laskimon paikallista ärtymistä lukuun ottamatta lääkitys sujui ongelmitta, ja sen päättyessä kasvohalvaus oli molemmilta puolilta lähes parantunut, lihassäryt olivat poissa, ja väsymys oli vähentynyt ja keskittymiskyky palautunut.

Seurantakäynnillä 21. 9. potilaan yleiskunnon todettiin palautuneen normaaliksi. Kasvohalvauksista oli jäljellä enää vähäinen heikkous vasemmassa suupielessä. Seerumin borreliavasta-ainetitterin todettiin olevan pienenemässä (IgM 8 100 ja IgG 3 500). Potilaan seuranta HYKS:n korvaklinikan borrelioosipoliklinikassa jatkuu.


http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/e ... ku_p_auth=

Vastaa Viestiin