Neurologi ehdotti keskustelua psykiatrin kanssa

Borrelioosiin sairastuneiden suomalaisten henkilökohtaisia kokemuksia taudista ja sen hoidosta.

Valvojat:Jatta1001, Borrelioosiyhdistys, Waltari, Bb

Vastaa Viestiin
soijuv
Viestit:3040
Liittynyt:Ke Tammi 21, 2009 14:16
Neurologi ehdotti keskustelua psykiatrin kanssa

Viesti Kirjoittaja soijuv » La Touko 28, 2011 09:37

Hyvä Terveys 4/11

"Voimattomuuteni olikin borrelioosia"

Laura Ortjulla, 16-vuotiaalla
koululaisella, todettiin vuonna 2004 viitteitä
Lymen borrelioosista. 0ireina olivat voimakkaat
lihasnykäykset, paha päänsärky sekä heikentynyt
tasapaino. Tanssiharrastus piti unohtaa ja
Laura joutui viettämään viikkoja sairaalassa.
Puolen vuoden lääkityksen ja kuntoutuksen
jätkeen lääkäri ilmoitti Lauran parantuneen.

KESÄÄN 2007 Laura oli siinä uskossa, että
todella oli terve. Hän suoritti lähihoitaja-ylioppilaskaksoistutkinnon
Helsingissä ja pääsi
keuhko-osastolle töihin. Potilasta nostaessaan
Laura sai pienen välilevynpullistuman, jonka
seurauksena hän alkoi tuntea voimakasta hermokipua
vyötäröstä alaspäin. Alaraajoissa oli
lihasheikkoutta ja samoihin aikoihin puhkesivat
krooninen kynsivallintulehdus sekä virtsaumpi.

Lääkärit olivat ymmällään, sillä magneettikuvassa
pullistuma on minimaalisen pieni.
- Tuloksettomien tutkimusten jälkeen neurologi
ehdotti minulte keskustelua psykiatrin kanssa,
Jotta oppisin sietämään kipua paremmin.
Tartuin ehdotukseen ajatellen, ettei juttelusta
voisi haittaakaan otta. Kuinka väärässä olinkaanl
Kahdenkymmenen minuutin keskustetun
jätkeen psykiatri diagnosoi Lauralla traumaperäisen
stressihäiriön sekä somatisaatiohäiriön.

Hänen mukaansa Laura somatisoi jalkojen
lihasheikkouden sekä kivut.
- Järkytyin diagnoosista. 0lin varma siitä,
että oireilla oli jotain tekemistä borrelioosin
kanssa, vaikka tääkärit vakuuttetivatkin, ettei
näin voinut olla.

Neurologin kiinnostus Lauran oireita kohtaan
kuitenkin loppui psykiatrin diagnoosiin ja hän
kotiutti Lauran kovista kivuista ja kävelykyvyn
menettämisestä huolimatta. Fysioterapeutit
veivät Lauran harjoittelemaan portaiden kiipeämistä,
mutta kun he laskivat hänestä irti, tyttö
kaatui välittömästi.

- Lääkärin neuvo oli, että minun täytyisi reipastua.
Aivan kuin olisin omasta tahdostani
maannut sängyn pohjalla.

Somatisaatiohäiriödiagnoosin vuoksi Laural-
le ei tarjottu kuntoutusta eikä apuvä[ineitä eikä
järjestetty seurantaa. Terveyskeskuksen lääkärikään
ei omien sanojensa mukaan hoitanut
psykiatrisia poti[aita. Ainoa hoitosuhde oti psykiatriin,
joka uusi hänen kipulääkereseptinsä.

LAURAN KIVUT pahenivat kesällä 2008 niin
koviksi, että hän hakeutui terveyskeskuslääkärille.
Koska oireita ei edelleenkään otettu vakavasti,
Laura muutti takaisin vanhaan kotikaupunkiinsa,
jossa vanhemmat toimivat hänen
avustajinaan.

Kivut olivat valtavat, eikä Laura voinut muuta
kuin maata sängyssä ja itkeä. Kipujen tisäksi oli
tuntohäiriöitä, hienomotorisia ongelmia, väsymystä,
unettomuutta, alentunut vastustuskyky
sekä hormonaalisia häiriöitä. Hänen hampaansa
heiluivat, hiukset lähtivät ja näkö heikkeni.
Psykiatrin kautta Laura pääsi viimein kipulääkärille,
joka uskoi potilaansa borrelioosiepäilyyn.
0rtonin kuntoutussairaalassa syksyllä
2009 kaksi erikoislääkäriä totesivat tarkan tutkimuksen
jätkeen, että Lauralla oli kuin olikin sel-
keä keskushermostoon edennyt borrelioosi.

-0li valtava helpotus koko perheelleni, että
vuosia kestänyt oireiden mitätöinti ja hoidon
epääminen päättyivät ja yhteiskunta tunnusti
sairauteni. Sain henkilökohtaiset avustajat,
oikeanlaiset apuvälineet, invaluvan sekä vammaistuen.
Säännöllisten kuntoutusjaksojen la
oikean lääkityksen ansiosta toimintakykyni on
parantunut merkittävästi ja viime vuosien koettetemukset
tuntuvat enää pahalta unelta.

Psykiatrian erikoislääkäri Hasse Karlsson kommentoi:

Borrelioosi on hyvä esimerkki siitä, että
kun tieto lisääntyy, taudin syy voi selvitä
yllättävällä tavalla. 0n täysin mahdolltsta,
että osalle somatisoijista voi löytyä perustääketieteeIlinen
selitys myöhemmin.
Sairauksia, joista nykylääketiede ei
vielä tiedä riittävästi, ovat muun muassa
erilaiset aistiyliherkkyydet sekä yliherkkyys
amalgaamille ja sähkölle. Myös
krooninen uupumushäiriö, fibromya[gia
sekä monet toiminnalliset vaivat, kuten
ärtynyt paksusuoli, kuuluvat samaan
sarjaan. Tutkimuksia tehdään jatkuvasti,
mutta on oltava nöyrä ja todettava, että
moni asia on vielä hämärän peitossa.
Ketään ei pitäisikään leimata joksikin
vain sen vuoksi, ettei häntä osata auttaa.
Somatisointidiagnoosia ei myöskään voi
perustaa sille, että mitään muutakaan
sairautta ei löydy. Somatisoinnille pitää
löytyä omat kriteerinsä ja mekanisminsa.


Vastaa Viestiin