http://danielcameronmd.com/study-finds- ... e-disease/
TUTKIMUKSESSA TODETTU KUULON MENETYS JA TINNITUS YLEISIKSI POTILAILLA JOILLA ON PUNKKI VÄLITTEINEN SAIRAUS
Uudessa tutkimuksessa todetaan että suurin osa potilaista joilla on punkki välitteisiä sairauksia, jotka on otettu Puolan poliklinikalle, kärsivät kuulon heikkenemisestä ja tinnituksesta. Artikkelissa "Otolaryngologiset oireet potilaiden hoidossa", Sowula ja kollegat Jagellonian yliopistosta Krakovassa käsittelevät 216 potilasta, jotka olivat 18–55-vuotiaita ja jotka arvioitiin klinikallaan koskien tarttuvia sairauksia vuonna 2014 ja 2016. [1]
Kuulon menetys ja muita kuulo ongelmia
Valvojat:Jatta1001, Borrelioosiyhdistys, Waltari, Bb
SENSORINEURAALINEN KUULOVIKA VOI JOHTUA BORRELIOOSISTA
https://www.duodecimlehti.fi/duo93134
Toispuolisen sensorineuraalisen kuulovian syyn paikantaminen
LÄÄKETIETEELLINEN AIKAKAUSKIRJA DUODECIM
2002;118(17):1787-1792
Heikki Rihkanen, Hans Ramsay, Timo Marttila, Antti Markkola, Göran Blomstedt ja Jukka Ylikoski
Toispuolisen sensorineuraalisen kuulovian syyt ovat useimmiten sisäkorvan simpukassa. Ménièren tauti, kallovammat, virusinfektiot, bakteeritulehdukset (esim. borrelioosi) ja jopa geneettiset kuuloviat voivat kohdistua vain toiseen korvaan. Useimmiten perimmäinen syy aistinsolujen vaurioitumiseen jää tarkoista tutkimuksista huolimatta selvittämättä. Varsinaiseen hoitoon tämä ei sinänsä vaikuta, sillä vaurioituneita aistinkarvasoluja ei toistaiseksi pystytä korjaamaan.
Tapauksissa, joissa toisen korvan kuulo on heikentynyt, voidaan oireiden ja löydösten perusteella muodostaa VS:n suhteen kolme riskiryhmää (Robinette ym. 2000). Suuri riski on niillä, joilla kuulomuutokseen liittyvät huonontunut puheenerotuskyky ja toispuolinen tinnitus. Tällöin ponskulman tuumorin riski on lähes 30 %.
Tuntemattomasta syystä alkanut kuulon toispuolinen heikentyminen vaatii jatkoselvityksen. Jos neuroborrelioosi on suljettu pois, ei tutkimuksilla sinänsä ole kiire eikä kuulotutkimuksen toistaminen vain muutaman kuukauden välein yleensä huononna sairauden ennustetta.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Sensorineuraalinen kuulonalenema aiheutuu ongelmasta sisäkorvassa tai kuulohermossa, jota pitkin ääni siirtyy sisäkorvasta aivoihin.
Sensorineuraalinen kuulonalenema etenee yleensä vähitellen, joten sitä ei välttämättä huomata ennen kuin se alkaa haitata puheen ymmärtämistä ja yhteydenpitoa, yleensä meluisissa ravintoloissa tai muissa sosiaalisissa tilanteissa.
Toispuolisen sensorineuraalisen kuulovian syyn paikantaminen
LÄÄKETIETEELLINEN AIKAKAUSKIRJA DUODECIM
2002;118(17):1787-1792
Heikki Rihkanen, Hans Ramsay, Timo Marttila, Antti Markkola, Göran Blomstedt ja Jukka Ylikoski
Toispuolisen sensorineuraalisen kuulovian syyt ovat useimmiten sisäkorvan simpukassa. Ménièren tauti, kallovammat, virusinfektiot, bakteeritulehdukset (esim. borrelioosi) ja jopa geneettiset kuuloviat voivat kohdistua vain toiseen korvaan. Useimmiten perimmäinen syy aistinsolujen vaurioitumiseen jää tarkoista tutkimuksista huolimatta selvittämättä. Varsinaiseen hoitoon tämä ei sinänsä vaikuta, sillä vaurioituneita aistinkarvasoluja ei toistaiseksi pystytä korjaamaan.
Tapauksissa, joissa toisen korvan kuulo on heikentynyt, voidaan oireiden ja löydösten perusteella muodostaa VS:n suhteen kolme riskiryhmää (Robinette ym. 2000). Suuri riski on niillä, joilla kuulomuutokseen liittyvät huonontunut puheenerotuskyky ja toispuolinen tinnitus. Tällöin ponskulman tuumorin riski on lähes 30 %.
Tuntemattomasta syystä alkanut kuulon toispuolinen heikentyminen vaatii jatkoselvityksen. Jos neuroborrelioosi on suljettu pois, ei tutkimuksilla sinänsä ole kiire eikä kuulotutkimuksen toistaminen vain muutaman kuukauden välein yleensä huononna sairauden ennustetta.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Sensorineuraalinen kuulonalenema aiheutuu ongelmasta sisäkorvassa tai kuulohermossa, jota pitkin ääni siirtyy sisäkorvasta aivoihin.
Sensorineuraalinen kuulonalenema etenee yleensä vähitellen, joten sitä ei välttämättä huomata ennen kuin se alkaa haitata puheen ymmärtämistä ja yhteydenpitoa, yleensä meluisissa ravintoloissa tai muissa sosiaalisissa tilanteissa.
Re: Menieren tauti liittyy Lymen tautiin
https://www.duodecimlehti.fi/duo94490
Menieren tauti liittyy Lymen tautiin
JOUKO KOTIMÄKI, LT,
Kainuun keskussairaala, korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikka
Ménièren taudin diagnoosin tulisi pohjautua tähän tautiin viittaavaan anamneesiin (toistuvat ja vähintään 20 minuuttia kestävät Ménière-tyyppiset kiertohuimauskohtaukset, tinnitus tai paineoire sairaassa korvassa) ja audiogrammilla todennettuun sairaan korvan kuulonheikkenemään.
Kiertohuimauskohtauksia, kuulon heikkenemistä ja korvien soimista aiheuttavan Ménièren taudin kuvasi ensimmäisen kerran ranskalainen korvalääkäri Prosper Ménière (1861).
Kohtausten yhteydessä voi esiintyä kuulon heikkenemistä tai tinnituksen voimistumista, paineen tuntua korvassa tai äänen kuulumista kahtena (diplakusia). Kuuluvuuden tasoittuminen (recruitment) on Ménière-potilailla yleistä, ja siitä johtuen kuulon dynaaminen alue (kuulokynnyksen ja epämiellyttävyyskynnyksen välinen alue) on kaventunut. Siten yliherkkyys äänille on usein erikseen kysyttäessä anamneesissa esille tuleva oire.
Elektrokokleografialla (ECOG) voidaan mitata sisäkorvan sähköisiä potentiaaleja joko korvakäytävästä tai tärykalvon läpi vietävällä elektrodilla promontoriumin pinnalta. Tärykalvon läpi vietävällä elektrodilla saadaan suuremmat amplitudit kuin korvakäytäväelektrodilla (Haapaniemi ym. 2000). Summaatio- ja aktiopotentiaalin suurentunut suhde heijastaa simpukkatiehyen tyvilevyn siirtymää endolymfaattisessa hydropsissa (Sass 1998). Tutkimus paljastaa hydropsin 95 %:n spesifisyydellä ja 62 %:n sensitiivisyydellä (Sass 1998). Vastaavanlaisia poikkeavia ECOG-löydöksiä esiintyy myös muissa sairauksissa, kuten Lymen taudissa (Selmani ym. 2002). Menetelmän invasiivisuus on rajoittanut sen yleistymistä.
Menieren tauti liittyy Lymen tautiin
JOUKO KOTIMÄKI, LT,
Kainuun keskussairaala, korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikka
Ménièren taudin diagnoosin tulisi pohjautua tähän tautiin viittaavaan anamneesiin (toistuvat ja vähintään 20 minuuttia kestävät Ménière-tyyppiset kiertohuimauskohtaukset, tinnitus tai paineoire sairaassa korvassa) ja audiogrammilla todennettuun sairaan korvan kuulonheikkenemään.
Kiertohuimauskohtauksia, kuulon heikkenemistä ja korvien soimista aiheuttavan Ménièren taudin kuvasi ensimmäisen kerran ranskalainen korvalääkäri Prosper Ménière (1861).
Kohtausten yhteydessä voi esiintyä kuulon heikkenemistä tai tinnituksen voimistumista, paineen tuntua korvassa tai äänen kuulumista kahtena (diplakusia). Kuuluvuuden tasoittuminen (recruitment) on Ménière-potilailla yleistä, ja siitä johtuen kuulon dynaaminen alue (kuulokynnyksen ja epämiellyttävyyskynnyksen välinen alue) on kaventunut. Siten yliherkkyys äänille on usein erikseen kysyttäessä anamneesissa esille tuleva oire.
Elektrokokleografialla (ECOG) voidaan mitata sisäkorvan sähköisiä potentiaaleja joko korvakäytävästä tai tärykalvon läpi vietävällä elektrodilla promontoriumin pinnalta. Tärykalvon läpi vietävällä elektrodilla saadaan suuremmat amplitudit kuin korvakäytäväelektrodilla (Haapaniemi ym. 2000). Summaatio- ja aktiopotentiaalin suurentunut suhde heijastaa simpukkatiehyen tyvilevyn siirtymää endolymfaattisessa hydropsissa (Sass 1998). Tutkimus paljastaa hydropsin 95 %:n spesifisyydellä ja 62 %:n sensitiivisyydellä (Sass 1998). Vastaavanlaisia poikkeavia ECOG-löydöksiä esiintyy myös muissa sairauksissa, kuten Lymen taudissa (Selmani ym. 2002). Menetelmän invasiivisuus on rajoittanut sen yleistymistä.
Re: Merierin tauti liittyy Lymen tautiin
https://www.duodecimlehti.fi/duo94490
KORVAT, Menieren tauti liittyy Lymen tautiin
Ménièren taudin diagnoosin tulisi pohjautua tähän tautiin viittaavaan anamneesiin (toistuvat ja vähintään 20 minuuttia kestävät Ménière-tyyppiset kiertohuimauskohtaukset, tinnitus tai paineoire sairaassa korvassa) ja audiogrammilla todennettuun sairaan korvan kuulonheikkenemään.
Kiertohuimauskohtauksia, kuulon heikkenemistä ja korvien soimista aiheuttavan Ménièren taudin kuvasi ensimmäisen kerran ranskalainen korvalääkäri Prosper Ménière (1861).
Kohtausten yhteydessä voi esiintyä kuulon heikkenemistä tai tinnituksen voimistumista, paineen tuntua korvassa tai äänen kuulumista kahtena (diplakusia). Kuuluvuuden tasoittuminen (recruitment) on Ménière-potilailla yleistä, ja siitä johtuen kuulon dynaaminen alue (kuulokynnyksen ja epämiellyttävyyskynnyksen välinen alue) on kaventunut. Siten yliherkkyys äänille on usein erikseen kysyttäessä anamneesissa esille tuleva oire.
Elektrokokleografialla (ECOG) voidaan mitata sisäkorvan sähköisiä potentiaaleja joko korvakäytävästä tai tärykalvon läpi vietävällä elektrodilla promontoriumin pinnalta. Tärykalvon läpi vietävällä elektrodilla saadaan suuremmat amplitudit kuin korvakäytäväelektrodilla (Haapaniemi ym. 2000). Summaatio- ja aktiopotentiaalin suurentunut suhde heijastaa simpukkatiehyen tyvilevyn siirtymää endolymfaattisessa hydropsissa (Sass 1998). Tutkimus paljastaa hydropsin 95 %:n spesifisyydellä ja 62 %:n sensitiivisyydellä (Sass 1998). Vastaavanlaisia poikkeavia ECOG-löydöksiä esiintyy myös muissa sairauksissa, kuten Lymen taudissa (Selmani ym. 2002). Menetelmän invasiivisuus on rajoittanut sen yleistymistä.
KORVAT, Menieren tauti liittyy Lymen tautiin
Ménièren taudin diagnoosin tulisi pohjautua tähän tautiin viittaavaan anamneesiin (toistuvat ja vähintään 20 minuuttia kestävät Ménière-tyyppiset kiertohuimauskohtaukset, tinnitus tai paineoire sairaassa korvassa) ja audiogrammilla todennettuun sairaan korvan kuulonheikkenemään.
Kiertohuimauskohtauksia, kuulon heikkenemistä ja korvien soimista aiheuttavan Ménièren taudin kuvasi ensimmäisen kerran ranskalainen korvalääkäri Prosper Ménière (1861).
Kohtausten yhteydessä voi esiintyä kuulon heikkenemistä tai tinnituksen voimistumista, paineen tuntua korvassa tai äänen kuulumista kahtena (diplakusia). Kuuluvuuden tasoittuminen (recruitment) on Ménière-potilailla yleistä, ja siitä johtuen kuulon dynaaminen alue (kuulokynnyksen ja epämiellyttävyyskynnyksen välinen alue) on kaventunut. Siten yliherkkyys äänille on usein erikseen kysyttäessä anamneesissa esille tuleva oire.
Elektrokokleografialla (ECOG) voidaan mitata sisäkorvan sähköisiä potentiaaleja joko korvakäytävästä tai tärykalvon läpi vietävällä elektrodilla promontoriumin pinnalta. Tärykalvon läpi vietävällä elektrodilla saadaan suuremmat amplitudit kuin korvakäytäväelektrodilla (Haapaniemi ym. 2000). Summaatio- ja aktiopotentiaalin suurentunut suhde heijastaa simpukkatiehyen tyvilevyn siirtymää endolymfaattisessa hydropsissa (Sass 1998). Tutkimus paljastaa hydropsin 95 %:n spesifisyydellä ja 62 %:n sensitiivisyydellä (Sass 1998). Vastaavanlaisia poikkeavia ECOG-löydöksiä esiintyy myös muissa sairauksissa, kuten Lymen taudissa (Selmani ym. 2002). Menetelmän invasiivisuus on rajoittanut sen yleistymistä.