http://danielcameronmd.com/study-finds- ... e-disease/
TUTKIMUKSESSA TODETTU KUULON MENETYS JA TINNITUS YLEISIKSI POTILAILLA JOILLA ON PUNKKI VÄLITTEINEN SAIRAUS
Uudessa tutkimuksessa todetaan että suurin osa potilaista joilla on punkki välitteisiä sairauksia, jotka on otettu Puolan poliklinikalle, kärsivät kuulon heikkenemisestä ja tinnituksesta. Artikkelissa "Otolaryngologiset oireet potilaiden hoidossa", Sowula ja kollegat Jagellonian yliopistosta Krakovassa käsittelevät 216 potilasta, jotka olivat 18–55-vuotiaita ja jotka arvioitiin klinikallaan koskien tarttuvia sairauksia vuonna 2014 ja 2016. [1]
Kuulo-, uni- ja hajuongelmia Lymen taudissa
Valvojat:Jatta1001, Borrelioosiyhdistys, Waltari, Bb
SENSORINEURAALINEN KUULOVIKA VOI JOHTUA BORRELIOOSISTA
https://www.duodecimlehti.fi/duo93134
Toispuolisen sensorineuraalisen kuulovian syyn paikantaminen
LÄÄKETIETEELLINEN AIKAKAUSKIRJA DUODECIM
2002;118(17):1787-1792
Heikki Rihkanen, Hans Ramsay, Timo Marttila, Antti Markkola, Göran Blomstedt ja Jukka Ylikoski
Toispuolisen sensorineuraalisen kuulovian syyt ovat useimmiten sisäkorvan simpukassa. Ménièren tauti, kallovammat, virusinfektiot, bakteeritulehdukset (esim. borrelioosi) ja jopa geneettiset kuuloviat voivat kohdistua vain toiseen korvaan. Useimmiten perimmäinen syy aistinsolujen vaurioitumiseen jää tarkoista tutkimuksista huolimatta selvittämättä. Varsinaiseen hoitoon tämä ei sinänsä vaikuta, sillä vaurioituneita aistinkarvasoluja ei toistaiseksi pystytä korjaamaan.
Tapauksissa, joissa toisen korvan kuulo on heikentynyt, voidaan oireiden ja löydösten perusteella muodostaa VS:n suhteen kolme riskiryhmää (Robinette ym. 2000). Suuri riski on niillä, joilla kuulomuutokseen liittyvät huonontunut puheenerotuskyky ja toispuolinen tinnitus. Tällöin ponskulman tuumorin riski on lähes 30 %.
Tuntemattomasta syystä alkanut kuulon toispuolinen heikentyminen vaatii jatkoselvityksen. Jos neuroborrelioosi on suljettu pois, ei tutkimuksilla sinänsä ole kiire eikä kuulotutkimuksen toistaminen vain muutaman kuukauden välein yleensä huononna sairauden ennustetta.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Sensorineuraalinen kuulonalenema aiheutuu ongelmasta sisäkorvassa tai kuulohermossa, jota pitkin ääni siirtyy sisäkorvasta aivoihin.
Sensorineuraalinen kuulonalenema etenee yleensä vähitellen, joten sitä ei välttämättä huomata ennen kuin se alkaa haitata puheen ymmärtämistä ja yhteydenpitoa, yleensä meluisissa ravintoloissa tai muissa sosiaalisissa tilanteissa.
Toispuolisen sensorineuraalisen kuulovian syyn paikantaminen
LÄÄKETIETEELLINEN AIKAKAUSKIRJA DUODECIM
2002;118(17):1787-1792
Heikki Rihkanen, Hans Ramsay, Timo Marttila, Antti Markkola, Göran Blomstedt ja Jukka Ylikoski
Toispuolisen sensorineuraalisen kuulovian syyt ovat useimmiten sisäkorvan simpukassa. Ménièren tauti, kallovammat, virusinfektiot, bakteeritulehdukset (esim. borrelioosi) ja jopa geneettiset kuuloviat voivat kohdistua vain toiseen korvaan. Useimmiten perimmäinen syy aistinsolujen vaurioitumiseen jää tarkoista tutkimuksista huolimatta selvittämättä. Varsinaiseen hoitoon tämä ei sinänsä vaikuta, sillä vaurioituneita aistinkarvasoluja ei toistaiseksi pystytä korjaamaan.
Tapauksissa, joissa toisen korvan kuulo on heikentynyt, voidaan oireiden ja löydösten perusteella muodostaa VS:n suhteen kolme riskiryhmää (Robinette ym. 2000). Suuri riski on niillä, joilla kuulomuutokseen liittyvät huonontunut puheenerotuskyky ja toispuolinen tinnitus. Tällöin ponskulman tuumorin riski on lähes 30 %.
Tuntemattomasta syystä alkanut kuulon toispuolinen heikentyminen vaatii jatkoselvityksen. Jos neuroborrelioosi on suljettu pois, ei tutkimuksilla sinänsä ole kiire eikä kuulotutkimuksen toistaminen vain muutaman kuukauden välein yleensä huononna sairauden ennustetta.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Sensorineuraalinen kuulonalenema aiheutuu ongelmasta sisäkorvassa tai kuulohermossa, jota pitkin ääni siirtyy sisäkorvasta aivoihin.
Sensorineuraalinen kuulonalenema etenee yleensä vähitellen, joten sitä ei välttämättä huomata ennen kuin se alkaa haitata puheen ymmärtämistä ja yhteydenpitoa, yleensä meluisissa ravintoloissa tai muissa sosiaalisissa tilanteissa.
Re: Menieren tauti liittyy Lymen tautiin
https://www.duodecimlehti.fi/duo94490
Menieren tauti liittyy Lymen tautiin
JOUKO KOTIMÄKI, LT,
Kainuun keskussairaala, korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikka
Ménièren taudin diagnoosin tulisi pohjautua tähän tautiin viittaavaan anamneesiin (toistuvat ja vähintään 20 minuuttia kestävät Ménière-tyyppiset kiertohuimauskohtaukset, tinnitus tai paineoire sairaassa korvassa) ja audiogrammilla todennettuun sairaan korvan kuulonheikkenemään.
Kiertohuimauskohtauksia, kuulon heikkenemistä ja korvien soimista aiheuttavan Ménièren taudin kuvasi ensimmäisen kerran ranskalainen korvalääkäri Prosper Ménière (1861).
Kohtausten yhteydessä voi esiintyä kuulon heikkenemistä tai tinnituksen voimistumista, paineen tuntua korvassa tai äänen kuulumista kahtena (diplakusia). Kuuluvuuden tasoittuminen (recruitment) on Ménière-potilailla yleistä, ja siitä johtuen kuulon dynaaminen alue (kuulokynnyksen ja epämiellyttävyyskynnyksen välinen alue) on kaventunut. Siten yliherkkyys äänille on usein erikseen kysyttäessä anamneesissa esille tuleva oire.
Elektrokokleografialla (ECOG) voidaan mitata sisäkorvan sähköisiä potentiaaleja joko korvakäytävästä tai tärykalvon läpi vietävällä elektrodilla promontoriumin pinnalta. Tärykalvon läpi vietävällä elektrodilla saadaan suuremmat amplitudit kuin korvakäytäväelektrodilla (Haapaniemi ym. 2000). Summaatio- ja aktiopotentiaalin suurentunut suhde heijastaa simpukkatiehyen tyvilevyn siirtymää endolymfaattisessa hydropsissa (Sass 1998). Tutkimus paljastaa hydropsin 95 %:n spesifisyydellä ja 62 %:n sensitiivisyydellä (Sass 1998). Vastaavanlaisia poikkeavia ECOG-löydöksiä esiintyy myös muissa sairauksissa, kuten Lymen taudissa (Selmani ym. 2002). Menetelmän invasiivisuus on rajoittanut sen yleistymistä.
Menieren tauti liittyy Lymen tautiin
JOUKO KOTIMÄKI, LT,
Kainuun keskussairaala, korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikka
Ménièren taudin diagnoosin tulisi pohjautua tähän tautiin viittaavaan anamneesiin (toistuvat ja vähintään 20 minuuttia kestävät Ménière-tyyppiset kiertohuimauskohtaukset, tinnitus tai paineoire sairaassa korvassa) ja audiogrammilla todennettuun sairaan korvan kuulonheikkenemään.
Kiertohuimauskohtauksia, kuulon heikkenemistä ja korvien soimista aiheuttavan Ménièren taudin kuvasi ensimmäisen kerran ranskalainen korvalääkäri Prosper Ménière (1861).
Kohtausten yhteydessä voi esiintyä kuulon heikkenemistä tai tinnituksen voimistumista, paineen tuntua korvassa tai äänen kuulumista kahtena (diplakusia). Kuuluvuuden tasoittuminen (recruitment) on Ménière-potilailla yleistä, ja siitä johtuen kuulon dynaaminen alue (kuulokynnyksen ja epämiellyttävyyskynnyksen välinen alue) on kaventunut. Siten yliherkkyys äänille on usein erikseen kysyttäessä anamneesissa esille tuleva oire.
Elektrokokleografialla (ECOG) voidaan mitata sisäkorvan sähköisiä potentiaaleja joko korvakäytävästä tai tärykalvon läpi vietävällä elektrodilla promontoriumin pinnalta. Tärykalvon läpi vietävällä elektrodilla saadaan suuremmat amplitudit kuin korvakäytäväelektrodilla (Haapaniemi ym. 2000). Summaatio- ja aktiopotentiaalin suurentunut suhde heijastaa simpukkatiehyen tyvilevyn siirtymää endolymfaattisessa hydropsissa (Sass 1998). Tutkimus paljastaa hydropsin 95 %:n spesifisyydellä ja 62 %:n sensitiivisyydellä (Sass 1998). Vastaavanlaisia poikkeavia ECOG-löydöksiä esiintyy myös muissa sairauksissa, kuten Lymen taudissa (Selmani ym. 2002). Menetelmän invasiivisuus on rajoittanut sen yleistymistä.
Re: Merierin tauti liittyy Lymen tautiin
https://www.duodecimlehti.fi/duo94490
KORVAT, Menieren tauti liittyy Lymen tautiin
Ménièren taudin diagnoosin tulisi pohjautua tähän tautiin viittaavaan anamneesiin (toistuvat ja vähintään 20 minuuttia kestävät Ménière-tyyppiset kiertohuimauskohtaukset, tinnitus tai paineoire sairaassa korvassa) ja audiogrammilla todennettuun sairaan korvan kuulonheikkenemään.
Kiertohuimauskohtauksia, kuulon heikkenemistä ja korvien soimista aiheuttavan Ménièren taudin kuvasi ensimmäisen kerran ranskalainen korvalääkäri Prosper Ménière (1861).
Kohtausten yhteydessä voi esiintyä kuulon heikkenemistä tai tinnituksen voimistumista, paineen tuntua korvassa tai äänen kuulumista kahtena (diplakusia). Kuuluvuuden tasoittuminen (recruitment) on Ménière-potilailla yleistä, ja siitä johtuen kuulon dynaaminen alue (kuulokynnyksen ja epämiellyttävyyskynnyksen välinen alue) on kaventunut. Siten yliherkkyys äänille on usein erikseen kysyttäessä anamneesissa esille tuleva oire.
Elektrokokleografialla (ECOG) voidaan mitata sisäkorvan sähköisiä potentiaaleja joko korvakäytävästä tai tärykalvon läpi vietävällä elektrodilla promontoriumin pinnalta. Tärykalvon läpi vietävällä elektrodilla saadaan suuremmat amplitudit kuin korvakäytäväelektrodilla (Haapaniemi ym. 2000). Summaatio- ja aktiopotentiaalin suurentunut suhde heijastaa simpukkatiehyen tyvilevyn siirtymää endolymfaattisessa hydropsissa (Sass 1998). Tutkimus paljastaa hydropsin 95 %:n spesifisyydellä ja 62 %:n sensitiivisyydellä (Sass 1998). Vastaavanlaisia poikkeavia ECOG-löydöksiä esiintyy myös muissa sairauksissa, kuten Lymen taudissa (Selmani ym. 2002). Menetelmän invasiivisuus on rajoittanut sen yleistymistä.
KORVAT, Menieren tauti liittyy Lymen tautiin
Ménièren taudin diagnoosin tulisi pohjautua tähän tautiin viittaavaan anamneesiin (toistuvat ja vähintään 20 minuuttia kestävät Ménière-tyyppiset kiertohuimauskohtaukset, tinnitus tai paineoire sairaassa korvassa) ja audiogrammilla todennettuun sairaan korvan kuulonheikkenemään.
Kiertohuimauskohtauksia, kuulon heikkenemistä ja korvien soimista aiheuttavan Ménièren taudin kuvasi ensimmäisen kerran ranskalainen korvalääkäri Prosper Ménière (1861).
Kohtausten yhteydessä voi esiintyä kuulon heikkenemistä tai tinnituksen voimistumista, paineen tuntua korvassa tai äänen kuulumista kahtena (diplakusia). Kuuluvuuden tasoittuminen (recruitment) on Ménière-potilailla yleistä, ja siitä johtuen kuulon dynaaminen alue (kuulokynnyksen ja epämiellyttävyyskynnyksen välinen alue) on kaventunut. Siten yliherkkyys äänille on usein erikseen kysyttäessä anamneesissa esille tuleva oire.
Elektrokokleografialla (ECOG) voidaan mitata sisäkorvan sähköisiä potentiaaleja joko korvakäytävästä tai tärykalvon läpi vietävällä elektrodilla promontoriumin pinnalta. Tärykalvon läpi vietävällä elektrodilla saadaan suuremmat amplitudit kuin korvakäytäväelektrodilla (Haapaniemi ym. 2000). Summaatio- ja aktiopotentiaalin suurentunut suhde heijastaa simpukkatiehyen tyvilevyn siirtymää endolymfaattisessa hydropsissa (Sass 1998). Tutkimus paljastaa hydropsin 95 %:n spesifisyydellä ja 62 %:n sensitiivisyydellä (Sass 1998). Vastaavanlaisia poikkeavia ECOG-löydöksiä esiintyy myös muissa sairauksissa, kuten Lymen taudissa (Selmani ym. 2002). Menetelmän invasiivisuus on rajoittanut sen yleistymistä.
Re: KUULO-, UNI- JA HAJUHÄIRIÖT LYMEN TAUDISSA
https://danielcameronmd.com/disturbed-h ... in-lyme-2/
Kuullaksesi ja lukeaksesi enemmän klikkaa yllä olevaa linkkiä
TRI DANIEL CAMERON: LYME PODCASTISSA
KUULO-, UNI- JA HAJUHÄIRIÖT LYMESSÄ
Lymen tauti voi aiheuttaa kuulo-, uni- ja hajuhäiriöitä.
LYMEN TAUTI, JOHON LIITTYY KUULON HEIKKENEMINEN JA TINNITUS.
Suurin osa Puolan otolaryngologian avohoitoon otetuista potilaista, joilla on punkkien välittämä tauti, kärsi kuulon heikkenemisestä ja tinniuksesta.
Yleisin valitus oli tinnitus, johon liittyi huimausta, päänsärkyä ja yksipuolinen sensorineuraalinen kuulonalenema (Sowula et al., 2018).
Potilaat ilmoittivat myös kolmoishermon neuralgiasta (krooninen kiputila, joka vaikuttaa kasvojen kolmoishermoon), kuuloyliherkkyydestä, kasvohermon halvaantumisesta, hammassärkyistä, kielen parestesiasta ja hajuyliherkkyydestä.
Kroonista neurologista Lymen tautia koskevassa tutkimuksessa neljällä 27 potilaasta, iältään 35–67, kroonista neurologista Lymen tautia sairastavat kuulon heikkeneminen ja tinnitus (Logigian et al., 1990).
LYMEN TAUTI JA ÄKILLINEN KUULONMENETYS.
Journal of Clinical Medicine -lehdessä julkaistussa artikkelissa kuvataan yhdeksää Lymen tautia sairastavaa potilasta, joilla on äkillinen sensorineuraalinen kuulonmenetys (SSNHL), jota kutsutaan myös äkilliseksi kuuroudeksi. Näitä potilaita hoidettiin antibiooteilla, ja heidän kuuroutensa heikkeni osittain tai kokonaan. (Sowula ym., 2021)
Valitettavasti kahdelle potilaalle kehittyi korkeataajuinen tinnitus. (Sowula et al., 2021) " Borrelia burgdorferin aiheuttamat infektiot voivat edistää tulehduksellisten ja angiopaattisten leesioiden kehittymistä, jotka voivat olla [äkillisen sensorineuraalisen kuulonmenetyksen] syy." (Sowula ym. 2021)
LYMEN TAUTI LAUKAISI HUIMAUKSEN JA KUULONMENETYKSEN.
Puolassa tehdyssä tutkimuksessa kuulon heikkeneminen ja tinnitus olivat oireita, jotka liittyivät usein huimaukseen sairaalahoidetuilla Lymen tautia sairastavilla potilailla.
Tinnitusta raportoitiin kolmella viidestä heidän Lymen tautia sairastavasta potilaasta, joista suurin osa koki korkeataajuista tinnitusta.
Punkkien välittämät sairaudet ovat yhä useammin potilaiden ilmoittamien neurologisten oireiden, kuten kuulon heikkenemisen, tinnituksen, ataksia ja huimaus, aiheuttaja. (Sowula ym., 2021)
UUSIA UNIHÄIRIÖITÄ LYMESSÄ.
Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että 41 % varhaisen Lymen taudin osallistujista ilmoitti uusista univaikeuksista. (Weinstein et al., 2018) Suurin osa näistä potilaista ilmoitti kuitenkin unen laadun palautuvan normaaliksi antibioottihoidon jälkeen.
Huono unen laatu ei ratkaissut 6 osallistujaa. "Neljällä kuudesta tapauksesta oli kohtalaisia tai vakavia unihäiriöitä, jotka he pitivät nimenomaan kivusta." "Viisi kuudesta PTLDS-tapauksesta osoitti, että heillä oli nukkumisvaikeuksia pahojen unien vuoksi."
PTLDS-potilailla oli merkittävästi korkeampi väsymys, enemmän kognitiivisia affektiivisia masennusoireita ja heidän oireistaan johtuvia merkittäviä toiminnallisia vaikutuksia. (Weinstein et al., 2018)
LYMEN TAUDIN UNIHÄIRIÖT.
Lymen tautia sairastavilla potilailla on monenlaisia unihäiriöitä. "Ei-palauttavan unen ja kroonisen hellittämättömän stressin yhdistelmällä näyttää olevan merkittävä rooli taudin etenemisessä". (Bransfield, 2018)
"Sekä ei-palauttava uni että kroonisesti sairaiden potilaiden krooninen hellittämätön stressi edistävät sairauden jatkumista ja etenemistä, ja ne liittyvät väsymykseen, kognitiivisiin häiriöihin, heikentyneeseen regeneratiiviseen toimintaan, heikentyneeseen immuniteettiin, heikentyneeseen vastustuskykyyn tartuntataudeille ja hermostoa rappeutuville prosesseille." (Bransfield 2018)
Lymen tautia sairastavilla potilailla on monenlaisia unihäiriöitä.
UNIHÄIRIÖT LYMESSÄ.
Tohtori Bransfieldin luettelo Lymen unihäiriöistä: • Ei-palauttava uni • Varhainen unettomuus • Keskiyön unettomuus • Varhain aamulla unettomuus • Liiallinen päiväuneliaisuus • Vuorokausirytmin menetys tai kääntyminen • Levottomat jalat • Kohoksymaalinen yöllinen raajojen apnea (sentraalinen ja/tai obstruktiivinen) • Unihalvaus • Hypnagogiset hallusinaatiot • Unikohtaukset • Katapleksia • Narkolepsia
Kuullaksesi ja lukeaksesi enemmän klikkaa yllä olevaa linkkiä
TRI DANIEL CAMERON: LYME PODCASTISSA
KUULO-, UNI- JA HAJUHÄIRIÖT LYMESSÄ
Lymen tauti voi aiheuttaa kuulo-, uni- ja hajuhäiriöitä.
LYMEN TAUTI, JOHON LIITTYY KUULON HEIKKENEMINEN JA TINNITUS.
Suurin osa Puolan otolaryngologian avohoitoon otetuista potilaista, joilla on punkkien välittämä tauti, kärsi kuulon heikkenemisestä ja tinniuksesta.
Yleisin valitus oli tinnitus, johon liittyi huimausta, päänsärkyä ja yksipuolinen sensorineuraalinen kuulonalenema (Sowula et al., 2018).
Potilaat ilmoittivat myös kolmoishermon neuralgiasta (krooninen kiputila, joka vaikuttaa kasvojen kolmoishermoon), kuuloyliherkkyydestä, kasvohermon halvaantumisesta, hammassärkyistä, kielen parestesiasta ja hajuyliherkkyydestä.
Kroonista neurologista Lymen tautia koskevassa tutkimuksessa neljällä 27 potilaasta, iältään 35–67, kroonista neurologista Lymen tautia sairastavat kuulon heikkeneminen ja tinnitus (Logigian et al., 1990).
LYMEN TAUTI JA ÄKILLINEN KUULONMENETYS.
Journal of Clinical Medicine -lehdessä julkaistussa artikkelissa kuvataan yhdeksää Lymen tautia sairastavaa potilasta, joilla on äkillinen sensorineuraalinen kuulonmenetys (SSNHL), jota kutsutaan myös äkilliseksi kuuroudeksi. Näitä potilaita hoidettiin antibiooteilla, ja heidän kuuroutensa heikkeni osittain tai kokonaan. (Sowula ym., 2021)
Valitettavasti kahdelle potilaalle kehittyi korkeataajuinen tinnitus. (Sowula et al., 2021) " Borrelia burgdorferin aiheuttamat infektiot voivat edistää tulehduksellisten ja angiopaattisten leesioiden kehittymistä, jotka voivat olla [äkillisen sensorineuraalisen kuulonmenetyksen] syy." (Sowula ym. 2021)
LYMEN TAUTI LAUKAISI HUIMAUKSEN JA KUULONMENETYKSEN.
Puolassa tehdyssä tutkimuksessa kuulon heikkeneminen ja tinnitus olivat oireita, jotka liittyivät usein huimaukseen sairaalahoidetuilla Lymen tautia sairastavilla potilailla.
Tinnitusta raportoitiin kolmella viidestä heidän Lymen tautia sairastavasta potilaasta, joista suurin osa koki korkeataajuista tinnitusta.
Punkkien välittämät sairaudet ovat yhä useammin potilaiden ilmoittamien neurologisten oireiden, kuten kuulon heikkenemisen, tinnituksen, ataksia ja huimaus, aiheuttaja. (Sowula ym., 2021)
UUSIA UNIHÄIRIÖITÄ LYMESSÄ.
Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että 41 % varhaisen Lymen taudin osallistujista ilmoitti uusista univaikeuksista. (Weinstein et al., 2018) Suurin osa näistä potilaista ilmoitti kuitenkin unen laadun palautuvan normaaliksi antibioottihoidon jälkeen.
Huono unen laatu ei ratkaissut 6 osallistujaa. "Neljällä kuudesta tapauksesta oli kohtalaisia tai vakavia unihäiriöitä, jotka he pitivät nimenomaan kivusta." "Viisi kuudesta PTLDS-tapauksesta osoitti, että heillä oli nukkumisvaikeuksia pahojen unien vuoksi."
PTLDS-potilailla oli merkittävästi korkeampi väsymys, enemmän kognitiivisia affektiivisia masennusoireita ja heidän oireistaan johtuvia merkittäviä toiminnallisia vaikutuksia. (Weinstein et al., 2018)
LYMEN TAUDIN UNIHÄIRIÖT.
Lymen tautia sairastavilla potilailla on monenlaisia unihäiriöitä. "Ei-palauttavan unen ja kroonisen hellittämättömän stressin yhdistelmällä näyttää olevan merkittävä rooli taudin etenemisessä". (Bransfield, 2018)
"Sekä ei-palauttava uni että kroonisesti sairaiden potilaiden krooninen hellittämätön stressi edistävät sairauden jatkumista ja etenemistä, ja ne liittyvät väsymykseen, kognitiivisiin häiriöihin, heikentyneeseen regeneratiiviseen toimintaan, heikentyneeseen immuniteettiin, heikentyneeseen vastustuskykyyn tartuntataudeille ja hermostoa rappeutuville prosesseille." (Bransfield 2018)
Lymen tautia sairastavilla potilailla on monenlaisia unihäiriöitä.
UNIHÄIRIÖT LYMESSÄ.
Tohtori Bransfieldin luettelo Lymen unihäiriöistä: • Ei-palauttava uni • Varhainen unettomuus • Keskiyön unettomuus • Varhain aamulla unettomuus • Liiallinen päiväuneliaisuus • Vuorokausirytmin menetys tai kääntyminen • Levottomat jalat • Kohoksymaalinen yöllinen raajojen apnea (sentraalinen ja/tai obstruktiivinen) • Unihalvaus • Hypnagogiset hallusinaatiot • Unikohtaukset • Katapleksia • Narkolepsia