VERIJAUHOANALYYSI PALJASTAA PUNKKIEN LEVITTÄMIEN TAUDINAIHEUTTAJIEN LÄHTEET

[Jatta1001]

https://doi.org/10.1111/zph.13124

Lue koko teksti yllä olevasta linkistä.

Verijauhoanalyysi paljastaa punkkien levittämien taudinaiheuttajien lähteet ja erot nuorten Ixodes ricinuksen isäntien käytössä kaupunki- ja sylvatisissa elinympäristöissä

sylvastisissa = luontoympäristössä tms.

Jani Jukka Sormunen, Jesse Mänttäri, Eero Juhani Vesterinen, Tero Klemola
Ensimmäinen julkaisu: 14. maaliskuuta 2024 https://doi.org/10.1111/zph.13124

Abstrakti
Tavoitteena
Kaupunkien viheralueet ovat paikkoja, joissa ihmisen toiminta on mahdollisimman vähäistä ja jotka muodostavat alueita, joilla on lisääntynyt riski punkkien levittämien tautien leviämiselle. Koska viheralueet ovat myös alueellisesti rajallisia, ne ovat ensisijaisia kohteita valvontajärjestelmille, joilla pyritään vähentämään TBD-riskiä. Tehokkaan torjunnan kannalta on kuitenkin tunnistettava tärkeimmät lajit, joilla on paikallisia puutiais- ja puutiaisvälitteisiä patogeenipopulaatioita. Sen määrittämiseksi, miten isännän käyttömallit vaihtelevat alueellisesti, käytimme verijauhoanalyysiä tutkiaksemme myyrien, päästäisten, oravien, kanien, jänisten ja hirvieläinten osuutta veriaterioihin ja nuorten Ixodes ricinuksen TBP: iden hankintaan kaupunki- ja sylvatisilla alueilla Suomessa.

1 JOHDANTO
Elinympäristöjen pirstoutuminen ja kaupungistuminen ajavat muutoksia ekologisissa yhteisöissä ja painostavat yhä useampia lajeja sopeutumaan kaupunkiympäristöihin. Tämän seurauksena oravien, kettujen ja jänisten kaltaiset lajit ovat asuneet kaupunkialueilla, joiden kannat ovat kasvaneet monissa maissa (Jokimäki et al., 2017; Plumer et ai., 2014). Metsäeläinten kaupungistuminen ja niiden läheinen vuorovaikutus ihmisten kanssa kaupunkiympäristöissä lisäävät myös zoonoottisten tautien riskiä näillä alueilla, erityisesti alueilla, joilla löytyy taudinaiheuttajien, kuten punkkien, vektoreita (Tazerji et al., 2022). Tällä hetkellä punkkien on havaittu asuvan kaupunkien viheralueilla ja puistoissa kaikkialla Euroopassa, mikä lisää punkkien levittämien patogeenitartuntojen (TBP) riskiä ihmisillä ja lemmikkieläimillä (Hansford et al., 2022; Mancini et ai., 2014; Tazerji et ai., 2022). TBP:iden pääasiallisena säiliönä ja tartuntareittinä kaupungistuneilla isäntäeläimillä, kuten pienillä nisäkkäillä ja linnuilla, on tärkeä rooli punkkien ja TBP:iden elinkaaren ylläpitämisessä kaupunkialueilla sekä punkkien ja TBP:iden siirtämisessä eri elinympäristöjen välillä (Hansford et al., 2017; Olsén ym., 1995).

Ixodes ricinus (Acari: Ixodidae) on yksi multipotenteimmista ja yleisimmistä patogeenivektoreista Euroopassa (Rizzoli et ai., 2014), ja aiemmissa tutkimuksissa I. ricinuksen on jo havaittu esiintyvän kaupunkialueilla ja kaupunkien lähialueilla monissa maissa ja kaupungeissa (Grochowska et ai., 2020; Hansford et ai., 2017; Mancini et ai., 2014). Ne tarvitsevat kolme erillistä veriateriaa elinkaarensa aikana ja voivat käyttää satoja eri lajeja isäntinä (Kahl &; Gray, 2023; Sonenshine &; Roe, 2013). Yleisin tapa, jolla punkki saa taudinaiheuttajan, on isäntäeläimen veriaterian kautta, vaikka jotkut taudinaiheuttajat voivat siirtyä emolta (transovariaalisesti) punkin munissa, seksuaalisesti tartunnan saaneiden urospunkkien kautta tai vaakasuunnassa punkista toiseen ruokinnan aikana (yhteisruokinta) (Hauck et ai., 2020; Hayes et ai., 1980; Voordouw, 2015). Yleisimmät TBP:t Euroopassa ovat Borrelia burgdorferi sensu lato spirokeetat ja puutiaisaivotulehdusvirus (TBEV), jotka tartuttavat vuosittain satojatuhansia ihmisiä (ECDC, 2020; Marques et ai., 2021). Borrelia burgdorferi s.l. on edelleen yleisimpiä TBP:itä, mukaan lukien jyrsijöihin liittyvä Borrelia afzelii, ja lintuihin liittyvät lajit Borrelia garinii ja Borrelia valaisiana (Kurtenbach et ai., 2002; Strnad et ai., 2017). Koska tietyt punkkien levittämät taudinaiheuttajat liittyvät tiettyihin isäntäeläimiin (Hanincova et al., 2003; Kurtenbach et al., 2002), ja punkkien toukat ja nymfit käyttävät pääasiassa pienempiä isäntäeläimiä kuin aikuiset punkit (Kahl &; Gray, 2023), paikallisten tarttuvan syklin tarkka arviointi vaatii meitä määrittämään suhteellisen panoksen useiden isäntälajien ylläpitoon.