LYMEN BORRELIOOSILLE ALTISTAVA IMMUUNIPUUTOS

[Jatta1001]

https://www.duodecimlehti.fi/duo12081?f ... zeDE6fB7zg

in press
Uutta tietoa Lymen borrelioosille altistavasta immuunipuutoksesta
Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2015;131(3):275-

Lymen borrelioosi ja komplementin mannoosia sitovan lektiinin puutteellinen reitti
Eeva Sajanti1, Kirsi Gröndahl-Yli-Hannuksela2, Tommi Kauko3, Qiushui He2, Jukka Hytönen1
J Immunol, julkaistu verkossa 21.11.2014

Komplementtijärjestelmän yhden aktivaatiotien eli lektiinitien heikentynyt toiminta on disseminoituneen, vasta-ainepositiivisen borrelioosin kehittymisen riskitekijä.

Lymen borrelioosille altistavia tekijöitä tunnetaan useita, mutta ne kaikki liittyvät ihmisen käyttäytymiseen tai toimintaan: esimerkiksi luonnossa liikkuminen on yksiselitteinen riskitekijä. Jos ihminen siis ei altistu puutiaisen (punkin) puremalle, hän ei voi saada borreliainfektiota. Sen sijaan ihmisen immuunipuolustuksen ominaisuuksia, jotka olisivat riskitekijöitä borrelioosin kehittymiselle, ei ole kuvattu.
Tässä tutkimuksessa selvitettiin, altistaako niin sanotun mannoosia sitovan lektiinitien toimintahäiriö borrelioosin kehittymiselle. Ihmisen luonnolliseen puolustukseen kuuluva komplementtijärjestelmä voi aktivoitua kolmea eri reittiä, joista yksi on mannoosia sitova lektiinitie. Lektiinitien toimintahäiriö on yleinen immuunipuutos, sillä noin neljänneksellä väestöstä tämä aktivaatiotie toimii puutteellisesti. Lektiinitien toimimattomuus ei johda suureen sairastumisalttiuteen, vaikka siihen liittyykin muun muassa lisääntynyt tiettyjen hengitystieinfektioiden ja toisaalta autoimmuunisairauksien riski.

Lektiinitien toimintahäiriön merkkinä käytettiin pienentynyttä mannoosia sitovan lektiinin (MBL) pitoisuutta seerumissa. Pienentyneen MBL-pitoisuuden käyttökelpoisuus lektiinitien toimintahäiriön osoittajana varmistettiin ensin tutkimalla 201 seeruminäytteen MBL-pitoisuus ja vertaamalla pitoisuutta lektiinitien toiminnan tutkimisessa käytetyn toiminnallisen testin tulokseen. Vertailun tulos oli, että jos MBL-pitoisuus oli pienempi kuin 787 µg/l, lektiinitien toiminta oli heikentynyt (alle 40 %), ja jos pitoisuus oli pienempi kuin 445 µg/l, toiminta puuttui (alle 10 %). Seuraavaksi MBL-pitoisuus mitattiin 350 vasta-ainepositiivisen borrelioosipotilaan seeruminäytteestä, ja pitoisuuksia verrattiin 350 borreliavasta-aineiden osalta negatiivisen verrokin seerumin MBL-pitoisuuksiin. Pitoisuustulokset analysoitiin tilastollisesti niin, että muun muassa iän ja sukupuolen vaikutus otettiin huomioon.

Heikentynyt lektiinitien toiminta todettiin 41,4 %:lla borrelioosipotilaista ja 27,4 %:lla verrokeista, mikä oli tilastollisesti merkitsevä ero. Samoin puuttuva lektiinitien toiminta havaittiin merkitsevästi useammin borrelioosipotilailla kuin verrokeilla.
1Turun yliopisto, lääketieteellinen mikrobiologia ja immunologia; 2THL, tartuntatautiseurannan ja -torjunnan osasto, Turku; 3Turun yliopisto, kliininen laitos, biostatistiikka