SUOMI: 59-v nainen

[soijuv]

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/05/30 ... a-nojaan-0

Ajattelin ensin etten ota osaa mihinkään keskusteluun, mutta muutin sitten mieleni, koska haluan tässä myös julkisesti kiittää MOT-ohjelman tekijöitä hyvästä ja tärkeästä ohjelmasta.
Ensimmäinen kerta kun julkisesti jossain ohjelmassa uskalletaan mainita, että tautiin voi myös kuolla ja että siihen on kuollut Suomessakin henkilöitä. Tästä minulla on kokemusta omassa perhepiirissä. Nuorempi sisareni kuoli borrelioosiin 59 vuotiaana tammikuun alussa 2008. Tässä lyhyt versio hänen tapauksestaan. Alkoi ihmetellä loppukesästä tai oliko se jo alkusyksyä 2007 omituisia motorisia oireita, kaatumisia ym. Meni terveyskeskukseen, jossa otettiin verikoe. Kaikki veriarvot loistavia ! Terveyskeskuksessa sitten hänelle sanottiin, että seuraavaksi olisi sitten meno neurologille, ensimmäiset ajat tosin olisivat vasta 4 kk kuluttua !!! Suvun painostuksesta meni sitten yksityiselle, joka passitti hänet saman tien magneettikuvauksiin. Tulos: jo tällöin isoja muutoksia aivoissa. Sitten hänet passitettiin mm. borrelioositesteihin , joista sitten lopulta tuli positiivinen tulos ja erittäin voimakas sellainen. Sen jälkeen alkoi tapahtua kunnallisellakin tasolla, sai pari viikkoa aamuin illoin suonen sisäisesti antibioottia. Oli vain jo liian myöhäistä. Kävin sairaalassa päivää ennen hänen kuolemaansa häntä katsomassa. Oikea puoli oli kokonaan halvaantunut,vasenta kättä pystyi jonkin verran liikuttamaan , puhekyky mennyt kokonaan, pystyi kommunikoimaan ainoastaan hieman nyökkäämällä tai pudistamalla päätään. Ja seuraavana aamuna viimeinen infarkti vei hänet kokonaan.

Ehkä olisi aika että lääkärit unohtavat kinansa ja alkavat todella miettiä millä keinoin tautiin pääsisi mahdollisimman varhain käsiksi.

[Kaarina]

Otan osaa siskosi poismenon puolesta. Itselläni oireet olivat juuri lopulta noita kaatumisia. Muisti meni. Tutkittu oli jo vuosia ja mitään ei löydy. Lopulta tauti kuitenkin löytyi selvin laboratoriarvoin. Dg neuroborrelioosi. Sain iv ab ja doxin yht 5kk. En parantunut, mutta jäin henkiin. Työhön en enään pystynyt palaamaan vaan jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle. Tauti oli ehtinyt tehdä tuhojaan vuosikaudet. Sen jälkeen olen hoidattanut itseäni yksityisellä, tutkinut itse asiaa ja tehnyt mitä voin Olen nyt 59v. Suuri kiitos yhdistykselle ja vertaistukiryhmille tuesta!

[Jatta1001]

Juuri tällaiset tapaukset olisi saatava estetyksi. Tämä on epäinhimillistä.