Tri G. Nicholsonin mukaan noin 60 %:lla borrelioosia sairastavista esiintyy mykoplasmaa. Myös borrelioosilääkäri J. Burrascano havaitsi mykoplasmaa suurimmalla osalla hänen potilaistaan. Alla olevan tutkimuksen mukaan mykoplasma on yleisin keuhkokuumeen aiheuttaja ja se löytyy myös astman taustalta. Hengitystieinfektioiden vakavuus on yhteydessä interleukiini 12 -pitoisuuteen.
Infection and Immunity, January 2007, p. 236-242, Vol. 75, No. 1
0019-9567/07/$08.00+0 doi:10.1128/IAI.01249-06
Copyright © 2007, American Society for Microbiology. All Rights Reserved.
Respiratory Tract Infection with Mycoplasma pneumoniae in Interleukin-12 Knockout Mice Results in Improved Bacterial Clearance and Reduced Pulmonary Inflammation
C. M. Salvatore,1 M. Fonseca-Aten,1 K. Katz-Gaynor,1 A. M. Gomez,3 A. Mejias,1 C. Somers,1 S. Chavez-Bueno,1 G. H. McCracken,1 and R. D. Hardy1,2*
Departments of Pediatric Infectious Diseases,1 Internal Medicine,2 Pathology, University of Texas Southwestern Medical Center, Dallas, Texas3
Received 4 August 2006/ Returned for modification 9 September 2006/ Accepted 13 October 200
Mycoplasma pneumoniae is a leading cause of pneumonia and is associated with asthma. Evidence links M. pneumoniae respiratory disease severity with interleukin-12 (IL-12) concentration in respiratory secretions. We evaluated the microbiologic, inflammatory, and pulmonary function indices of M. pneumoniae pneumonia in IL-12 (p35) knockout (KO) mice and wild-type (WT) mice to determine the role of IL-12 in M. pneumoniae respiratory disease. Eight-week-old wild-type BALB/c mice and 8-week-old IL-12 (p35) KO BALB/c mice were inoculated once intranasally with 107 CFU of M. pneumoniae. Mice were evaluated at days 2, 4, and 7 after inoculation. Outcome variables included quantitative bronchoalveolar lavage (BAL) M. pneumoniae culture, lung histopathologic scores (HPS), BAL cytokine concentrations determined by enzyme-linked immunosorbent assay (tumor necrosis factor alpha [TNF-], gamma interferon [IFN-], IL-1ß, IL-2, IL-4, IL-5, IL-6, IL-10, and granulocyte-macrophage colony-stimulating factor) and plethysmography, before and after methacholine, to assess airway obstruction (AO) and airway hyperreactivity (AHR). IL-12 (p35) KO mice infected with M. pneumoniae were found to have significantly lower BAL M. pneumoniae concentrations compared with M. pneumoniae-infected WT mice. Lung HPS and the parenchymal pneumonia subscores (neutrophilic alveolar infiltrate), as well as AO, were significantly lower in infected KO mice. No difference was found for AHR. Infected KO mice had significantly lower BAL concentrations of IFN- than WT mice; a trend toward lower BAL concentrations was observed for IL-10 (P = 0.065) and TNF- (P = 0.078). No differences were found for IL-1ß, IL-2, IL-4, IL-5, or IL-6. The lack of IL-12 in experimental M. pneumoniae pneumonia was associated with less severe pulmonary disease and more rapid microbiologic and histologic resolution.
* Corresponding author. Mailing address: Department of Internal Medicine and Pediatric Infectious Diseases, University of Texas Southwestern Medical Center, 5323 Harry Hines Blvd., Dallas, TX 75390-9063, Phone: (214) 648-3720. Fax: (214) 648-2961. E-mail: robert.hardy@UTSouthwestern.edu.
Published ahead of print on 30 October 2006.
MYKOPLASMA
Valvojat:Jatta1001, Borrelioosiyhdistys, Waltari, Bb
Seuraavalta sivulta löytyy tietoa mm. punkkien välittämistä taudinaiheuttajista, ensisijassa mykoplasmasta jota tavataan lisäinfektiona usein borrelioosiin sairastuneilta. Myös kroonisen väsymysoireyhtymän, fibromyalgian ja/tai reuman diagnooseikseen saaneet hyötyvät sivuista. Esim. reumaa sairastavat saattavat hyötyä pidemmästä matala-annoksisesta antibioottihoidosta. Aiheisiin liittyvät tutkimukset löytyvät sivujen kirjaston artikkeleista.
http://www.mycoplasmasupport.org/
WEB SITE GOALS
Provide information to large populations of individuals with chronic mycoplasma infection who have also been diagnosed with a Chronic Fatigue Syndrome, Fibromyalgia Syndrome, Gulf War Syndrome, Lyme Disease, and Rheumatoid Arthritis.
Assist individuals to recognize and improve their own chronic illness state to enable them to make good health care choices and participate actively in their self care.
Provide reliable information through the posting of peer-reviewed medical and nursing research and quality mycoplasma information.
Assist the individual to develop knowledge about mycoplasma or particular skills needed to accomplish self-care.
Offer potential psychosocial benefits in the form of social support and interaction with others with the same illness through an interactive message board format.
http://www.mycoplasmasupport.org/
WEB SITE GOALS
Provide information to large populations of individuals with chronic mycoplasma infection who have also been diagnosed with a Chronic Fatigue Syndrome, Fibromyalgia Syndrome, Gulf War Syndrome, Lyme Disease, and Rheumatoid Arthritis.
Assist individuals to recognize and improve their own chronic illness state to enable them to make good health care choices and participate actively in their self care.
Provide reliable information through the posting of peer-reviewed medical and nursing research and quality mycoplasma information.
Assist the individual to develop knowledge about mycoplasma or particular skills needed to accomplish self-care.
Offer potential psychosocial benefits in the form of social support and interaction with others with the same illness through an interactive message board format.
Borrelioosin hoito saattaa epäonnistua myös sen vuoksi, että henkilö on saanut punkinpureman välityksellä muitakin taudinaiheuttajia elimistöönsä. New Havenin tutkijat löysivät suurimmasta osasta punkkeja (yli 84 %) mykoplasmaa. Lääkärit alkavat vähitellen ymmärtää että sairastuneiden oireet voivat johtua myös mykoplasmasta. Löydös saattaa osoittautua ns. "puuttuvaksi linkiksi" etsittäessä syitä siihen miksi borrelioosin hoito ei välttämättä tehoa.
http://www.medicalnewstoday.com/medical ... wsid=73982
What If It's Not Lyme Disease? - Groundbreaking Research May Provide Answers To Why Many Chronic Sufferers Don't Respond To Treatment
Main Category: Infectious Diseases / Bacteria / Viruses News
Article Date: 13 Jun 2007 - 1:00 PDT
| email to a friend | printer friendly | view or write opinions |
Article Also Appears In
Biology / Biochemistry
rate this article
It is common knowledge that Lyme disease can be difficult to diagnose and treat, but, according to Eva Sapi, Ph.D., assistant professor of cellular and molecular biology at the University of New Haven-and unbeknownst to the public and even many physicians-the deer ticks so notorious for carrying Lyme disease may often carry other crippling bacteria.
Sapi, an assistant professor of biology and environmental science at the University of New Haven, and several graduate students recently presented research demonstrating that over 84 percent of the ticks they tested were infected by Mycoplasma pathogens, bacteria which can wreak havoc reminiscent of the Borrelia bacterium responsible for Lyme disease. "Doctors are starting to realize that some of the patients who exhibit symptoms of Lyme disease but don't respond to treatment may be infected with a Mycoplasma pathogen," Sapi says. "We now have evidence of the presence of human pathogenic Mycoplasma species in deer ticks."
Sapi presented the research, "Recent Discoveries of Novel Pathogens in Ixodes Ticks in Southern Connecticut," during the national Lyme disease conference at UNH in May, and will submit it for publishing later this month. She notes that other studies have shown that some patients not responding to treatment for Lyme disease have responded to treatment for Mycoplasma. Determined to find the "missing link," Sapi and her cohorts tested 150 deer ticks for Mycoplasm bacteria, with over 84 percent of the ticks exhibiting infection with a single Mycoplasma pathogen. Co-infection rates were also very significant, at 27 percent, and three percent of the ticks were infected with all three Mycoplasma pathogens.
"More comprehensive studies on the transmission of Mycoplasma from ticks to humans need to be carried out to prove whether they are, in fact, transmitted from the ticks to humans," Says Sapi. "But, in the meantime, more doctors should consider testing suspected Lyme disease patients who are not responding well to treatment for Mycoplasma."
A leader in experiential learning, the University of New Haven provides its students with a unique combination of solid liberal arts and real-world, hands-on professional training. A private University founded in 1920, UNH has a full-time undergraduate enrollment of more than 2,400 students-with 70 percent residing on its 80-acre main campus-and a graduate school enrollment that exceeds 1,700. The University offers more than 80 undergraduate degrees and more than 25 graduate degrees through its four colleges, in fields such as sports management, nutrition and dietetics, forensic science, music and sound recording, engineering, computer science, fire science and criminal justice. University of New Haven students study abroad through a variety of distinctive programs.
University of New Haven
http://www.newhaven.edu
http://www.medicalnewstoday.com/medical ... wsid=73982
What If It's Not Lyme Disease? - Groundbreaking Research May Provide Answers To Why Many Chronic Sufferers Don't Respond To Treatment
Main Category: Infectious Diseases / Bacteria / Viruses News
Article Date: 13 Jun 2007 - 1:00 PDT
| email to a friend | printer friendly | view or write opinions |
Article Also Appears In
Biology / Biochemistry
rate this article
It is common knowledge that Lyme disease can be difficult to diagnose and treat, but, according to Eva Sapi, Ph.D., assistant professor of cellular and molecular biology at the University of New Haven-and unbeknownst to the public and even many physicians-the deer ticks so notorious for carrying Lyme disease may often carry other crippling bacteria.
Sapi, an assistant professor of biology and environmental science at the University of New Haven, and several graduate students recently presented research demonstrating that over 84 percent of the ticks they tested were infected by Mycoplasma pathogens, bacteria which can wreak havoc reminiscent of the Borrelia bacterium responsible for Lyme disease. "Doctors are starting to realize that some of the patients who exhibit symptoms of Lyme disease but don't respond to treatment may be infected with a Mycoplasma pathogen," Sapi says. "We now have evidence of the presence of human pathogenic Mycoplasma species in deer ticks."
Sapi presented the research, "Recent Discoveries of Novel Pathogens in Ixodes Ticks in Southern Connecticut," during the national Lyme disease conference at UNH in May, and will submit it for publishing later this month. She notes that other studies have shown that some patients not responding to treatment for Lyme disease have responded to treatment for Mycoplasma. Determined to find the "missing link," Sapi and her cohorts tested 150 deer ticks for Mycoplasm bacteria, with over 84 percent of the ticks exhibiting infection with a single Mycoplasma pathogen. Co-infection rates were also very significant, at 27 percent, and three percent of the ticks were infected with all three Mycoplasma pathogens.
"More comprehensive studies on the transmission of Mycoplasma from ticks to humans need to be carried out to prove whether they are, in fact, transmitted from the ticks to humans," Says Sapi. "But, in the meantime, more doctors should consider testing suspected Lyme disease patients who are not responding well to treatment for Mycoplasma."
A leader in experiential learning, the University of New Haven provides its students with a unique combination of solid liberal arts and real-world, hands-on professional training. A private University founded in 1920, UNH has a full-time undergraduate enrollment of more than 2,400 students-with 70 percent residing on its 80-acre main campus-and a graduate school enrollment that exceeds 1,700. The University offers more than 80 undergraduate degrees and more than 25 graduate degrees through its four colleges, in fields such as sports management, nutrition and dietetics, forensic science, music and sound recording, engineering, computer science, fire science and criminal justice. University of New Haven students study abroad through a variety of distinctive programs.
University of New Haven
http://www.newhaven.edu
MYKOPLASMA
Jopa 60 -70 %:lla borrelioosiin sairastuneista on prof. Nicholsonin mukaan myös mykoplasman aiheuttama infektio. Siinä saattaa olla yksi syy siihen miksi oireet kroonistuvat eivätkä hoidu lyhyellä antibioottihoidolla.
"Mykoplasmat luetaan bakteereihin, joista ne ovat kehittyneet. Ne ovat pienimpiä tunnettuja eliöitä, jotka pystyvät itse replikoimaan DNA:nsa. Mykoplasmat elävät solujen sisällä samaan tapaan kuin virukset. Ne löydettiin jo noin sata vuotta sitten, mutta viimeisten 30 vuoden aikana ne ovat muuttuneet entistä vaarallisemmiksi. Niillä on epäilty olevan osuutta mm. reuman, AIDSin, lupuksen ja Alzheimerin syntyyn.
Toisin kuin bakteereilla, mykoplasmoilla ei ole omaa solukalvoa. Ne tunkeutuvat soluihin ja käyttävät niissä olevat ravinteet omaksi hyödykseen. Lopulta, kun solu on kuollut, ne voivat ottaa palasen sen solukalvosta ja ?kääriytyä? siihen. Koska immuunijärjestelmä tunnistaa vieraat solut nimenomaan niiden solukalvosta, se ei voi tunnistaa mykoplasmaa lainkaan eikä niin ollen tuhota sitä. Kun mykoplasma verhoutuu kehon omien solujen kalvoihin, immuunijärjestelmä saattaa ohjautua toimimaan kehon omia soluja vastaan; siitä autoimmuunioireet."
http//www.solunetti.fi/fi/solubiologia/mykoplasma/2/
Mykoplasmat ovat pienimpiä (halkaisijaltaan noin 0,2 µm) ja yksinkertaisimpia itsenäisesti lisääntyviä prokaryootteja, jotka on tunnistettu yli sata vuotta sitten. Ne kuuluvat bakteerikuntaan muodostaen Mollicutes-luokan, johon kuuluu useita Mycoplasmataceae-heimon sukuja kuten Mycoplasma, Acholeplasma, Spiroplasma, Anaeroplasma ja Ureaplasma. Mykoplasmoja tunnetaan yli 190 lajia, jotka infektoivat ihmisiä, eläimiä, hyönteisiä ja kasveja. Ihmisiä infektoivat mm. lajit M. pneumoniae, joka elää hengitysteissä sekä M. genitalium, jota tavataan urogenitaalikanavassa.
Mykoplasmat erottuvat muista bakteereista rakenteensa perusteella. Niiltä puuttuu bakteereille ominainen soluseinä, ja solua ympäröi yksinkertainen solukalvo. Morfologialtaan mykoplasmat vaihtelevat pyöreistä päärynän muotoisiin ja haaraisen rihmamaisista helikaalisiin soluihin.
Mykoplasmojen genomi on erittäin pieni, 0,58 ? 2,20 Mb verrattuna Escherichia coli:n genomiin, jonka koko on 4,64 Mb. Fylogeneettisesti mykoplasmojen katsotaankin kehittyneen Gram-positiivisista bakteereista genomin pienentymisen kautta. Genomi sisältää noin 500 geeniä.
Pienen genomikoon vuoksi mykoplasmat elävät usein loisina, joilla on tarkka isäntä- ja kudosspesifisyys. Päästyään sopivaan isäntäorganismiin mykoplasmat elävät ja lisääntyvät huomattavan pitkiäkin aikoja. Ne suojautuvat isäntäorganismin immuunivasteelta mm. jäljittelemällä isännän omia antigeeneja.
What If It's Not Lyme Disease? - Groundbreaking Research May Provide Answers To Why Many Chronic Sufferers Don't Respond To Treatment
Main Category: Infectious Diseases / Bacteria / Viruses
Also Included In: Biology / Biochemistry
Article Date: 13 Jun 2007 - 1:00 PDT
It is common knowledge that Lyme disease can be difficult to diagnose and treat, but, according to Eva Sapi, Ph.D., assistant professor of cellular and molecular biology at the University of New Haven-and unbeknownst to the public and even many physicians-the deer ticks so notorious for carrying Lyme disease may often carry other crippling bacteria.
Sapi, an assistant professor of biology and environmental science at the University of New Haven, and several graduate students recently presented research demonstrating that over 84 percent of the ticks they tested were infected by Mycoplasma pathogens, bacteria which can wreak havoc reminiscent of the Borrelia bacterium responsible for Lyme disease. "Doctors are starting to realize that some of the patients who exhibit symptoms of Lyme disease but don't respond to treatment may be infected with a Mycoplasma pathogen," Sapi says. "We now have evidence of the presence of human pathogenic Mycoplasma species in deer ticks."
Sapi presented the research, "Recent Discoveries of Novel Pathogens in Ixodes Ticks in Southern Connecticut," during the national Lyme disease conference at UNH in May, and will submit it for publishing later this month. She notes that other studies have shown that some patients not responding to treatment for Lyme disease have responded to treatment for Mycoplasma. Determined to find the "missing link," Sapi and her cohorts tested 150 deer ticks for Mycoplasm bacteria, with over 84 percent of the ticks exhibiting infection with a single Mycoplasma pathogen. Co-infection rates were also very significant, at 27 percent, and three percent of the ticks were infected with all three Mycoplasma pathogens.
"More comprehensive studies on the transmission of Mycoplasma from ticks to humans need to be carried out to prove whether they are, in fact, transmitted from the ticks to humans," Says Sapi. "But, in the meantime, more doctors should consider testing suspected Lyme disease patients who are not responding well to treatment for Mycoplasma."
A leader in experiential learning, the University of New Haven provides its students with a unique combination of solid liberal arts and real-world, hands-on professional training. A private University founded in 1920, UNH has a full-time undergraduate enrollment of more than 2,400 students-with 70 percent residing on its 80-acre main campus-and a graduate school enrollment that exceeds 1,700. The University offers more than 80 undergraduate degrees and more than 25 graduate degrees through its four colleges, in fields such as sports management, nutrition and dietetics, forensic science, music and sound recording, engineering, computer science, fire science and criminal justice. University of New Haven students study abroad through a variety of distinctive programs.
University of New Haven
http://www.newhaven.edu
Jopa 60 -70 %:lla borrelioosiin sairastuneista on prof. Nicholsonin mukaan myös mykoplasman aiheuttama infektio. Siinä saattaa olla yksi syy siihen miksi oireet kroonistuvat eivätkä hoidu lyhyellä antibioottihoidolla.
"Mykoplasmat luetaan bakteereihin, joista ne ovat kehittyneet. Ne ovat pienimpiä tunnettuja eliöitä, jotka pystyvät itse replikoimaan DNA:nsa. Mykoplasmat elävät solujen sisällä samaan tapaan kuin virukset. Ne löydettiin jo noin sata vuotta sitten, mutta viimeisten 30 vuoden aikana ne ovat muuttuneet entistä vaarallisemmiksi. Niillä on epäilty olevan osuutta mm. reuman, AIDSin, lupuksen ja Alzheimerin syntyyn.
Toisin kuin bakteereilla, mykoplasmoilla ei ole omaa solukalvoa. Ne tunkeutuvat soluihin ja käyttävät niissä olevat ravinteet omaksi hyödykseen. Lopulta, kun solu on kuollut, ne voivat ottaa palasen sen solukalvosta ja ?kääriytyä? siihen. Koska immuunijärjestelmä tunnistaa vieraat solut nimenomaan niiden solukalvosta, se ei voi tunnistaa mykoplasmaa lainkaan eikä niin ollen tuhota sitä. Kun mykoplasma verhoutuu kehon omien solujen kalvoihin, immuunijärjestelmä saattaa ohjautua toimimaan kehon omia soluja vastaan; siitä autoimmuunioireet."
http//www.solunetti.fi/fi/solubiologia/mykoplasma/2/
Mykoplasmat ovat pienimpiä (halkaisijaltaan noin 0,2 µm) ja yksinkertaisimpia itsenäisesti lisääntyviä prokaryootteja, jotka on tunnistettu yli sata vuotta sitten. Ne kuuluvat bakteerikuntaan muodostaen Mollicutes-luokan, johon kuuluu useita Mycoplasmataceae-heimon sukuja kuten Mycoplasma, Acholeplasma, Spiroplasma, Anaeroplasma ja Ureaplasma. Mykoplasmoja tunnetaan yli 190 lajia, jotka infektoivat ihmisiä, eläimiä, hyönteisiä ja kasveja. Ihmisiä infektoivat mm. lajit M. pneumoniae, joka elää hengitysteissä sekä M. genitalium, jota tavataan urogenitaalikanavassa.
Mykoplasmat erottuvat muista bakteereista rakenteensa perusteella. Niiltä puuttuu bakteereille ominainen soluseinä, ja solua ympäröi yksinkertainen solukalvo. Morfologialtaan mykoplasmat vaihtelevat pyöreistä päärynän muotoisiin ja haaraisen rihmamaisista helikaalisiin soluihin.
Mykoplasmojen genomi on erittäin pieni, 0,58 ? 2,20 Mb verrattuna Escherichia coli:n genomiin, jonka koko on 4,64 Mb. Fylogeneettisesti mykoplasmojen katsotaankin kehittyneen Gram-positiivisista bakteereista genomin pienentymisen kautta. Genomi sisältää noin 500 geeniä.
Pienen genomikoon vuoksi mykoplasmat elävät usein loisina, joilla on tarkka isäntä- ja kudosspesifisyys. Päästyään sopivaan isäntäorganismiin mykoplasmat elävät ja lisääntyvät huomattavan pitkiäkin aikoja. Ne suojautuvat isäntäorganismin immuunivasteelta mm. jäljittelemällä isännän omia antigeeneja.
What If It's Not Lyme Disease? - Groundbreaking Research May Provide Answers To Why Many Chronic Sufferers Don't Respond To Treatment
Main Category: Infectious Diseases / Bacteria / Viruses
Also Included In: Biology / Biochemistry
Article Date: 13 Jun 2007 - 1:00 PDT
It is common knowledge that Lyme disease can be difficult to diagnose and treat, but, according to Eva Sapi, Ph.D., assistant professor of cellular and molecular biology at the University of New Haven-and unbeknownst to the public and even many physicians-the deer ticks so notorious for carrying Lyme disease may often carry other crippling bacteria.
Sapi, an assistant professor of biology and environmental science at the University of New Haven, and several graduate students recently presented research demonstrating that over 84 percent of the ticks they tested were infected by Mycoplasma pathogens, bacteria which can wreak havoc reminiscent of the Borrelia bacterium responsible for Lyme disease. "Doctors are starting to realize that some of the patients who exhibit symptoms of Lyme disease but don't respond to treatment may be infected with a Mycoplasma pathogen," Sapi says. "We now have evidence of the presence of human pathogenic Mycoplasma species in deer ticks."
Sapi presented the research, "Recent Discoveries of Novel Pathogens in Ixodes Ticks in Southern Connecticut," during the national Lyme disease conference at UNH in May, and will submit it for publishing later this month. She notes that other studies have shown that some patients not responding to treatment for Lyme disease have responded to treatment for Mycoplasma. Determined to find the "missing link," Sapi and her cohorts tested 150 deer ticks for Mycoplasm bacteria, with over 84 percent of the ticks exhibiting infection with a single Mycoplasma pathogen. Co-infection rates were also very significant, at 27 percent, and three percent of the ticks were infected with all three Mycoplasma pathogens.
"More comprehensive studies on the transmission of Mycoplasma from ticks to humans need to be carried out to prove whether they are, in fact, transmitted from the ticks to humans," Says Sapi. "But, in the meantime, more doctors should consider testing suspected Lyme disease patients who are not responding well to treatment for Mycoplasma."
A leader in experiential learning, the University of New Haven provides its students with a unique combination of solid liberal arts and real-world, hands-on professional training. A private University founded in 1920, UNH has a full-time undergraduate enrollment of more than 2,400 students-with 70 percent residing on its 80-acre main campus-and a graduate school enrollment that exceeds 1,700. The University offers more than 80 undergraduate degrees and more than 25 graduate degrees through its four colleges, in fields such as sports management, nutrition and dietetics, forensic science, music and sound recording, engineering, computer science, fire science and criminal justice. University of New Haven students study abroad through a variety of distinctive programs.
University of New Haven
http://www.newhaven.edu
Prof. G. Nicholson: Useissa kroonisissa oireistoissa kuten reuma, krooninen väsymysoireyhtymä, fibromyalgia jne. löydetään taustalta mykoplasmaa.
This is an excerpt taken from an article posted online by Dr. Garth Nicolson:
".......If certain microorganisms are associated with chronic illnesses, is there any evidence for microorganism infections in CFIDS, FMS, GWI or RA patients? The answer is YES. In ~60% of CFIDS, ~70% of FMS and ~50% of GWI and RA patients examined we and others, principally Dr. Daryl See, formally of the University of California College of Medicine, Irvine, and Eli Mortechai of Medical Diagnostics of New Jersey, are finding strong evidence for mycoplasmal blood infections that can explain much if not most of the chronic signs and symptoms found in these patients. In our studies on GWI, a CFIDS-like illness [4], we have found mycoplasmal infections in the blood of about one-half of over 200 patients, and these patients were found to have principally one infectious species of mycoplasma, M. fermentans [4-6]. However, in about 60% of the >200 civilians with CFIDS and FMS that we have examined we are finding a variety of pathogenic mycoplasma species, such as M. fermentans, M. penetrans, M. pneumoniae, M. genitalium, M. pirum and M. hominis, in their white blood cells [6]. The tests that we use to identify mycoplasmal infections, Forensic Polymerase Chain Reaction and Nucleoprotein Gene Tracking, are very sensitive and highly specific. These tests are a dramatic improvement over the relatively insensitive serum antibody and other tests that are currently being used to assay for systemic infections."
To read the entire article please follow this link:
http://www.cfsresearch.org/mycoplasma/n ... /index.htm
This is an excerpt taken from an article posted online by Dr. Garth Nicolson:
".......If certain microorganisms are associated with chronic illnesses, is there any evidence for microorganism infections in CFIDS, FMS, GWI or RA patients? The answer is YES. In ~60% of CFIDS, ~70% of FMS and ~50% of GWI and RA patients examined we and others, principally Dr. Daryl See, formally of the University of California College of Medicine, Irvine, and Eli Mortechai of Medical Diagnostics of New Jersey, are finding strong evidence for mycoplasmal blood infections that can explain much if not most of the chronic signs and symptoms found in these patients. In our studies on GWI, a CFIDS-like illness [4], we have found mycoplasmal infections in the blood of about one-half of over 200 patients, and these patients were found to have principally one infectious species of mycoplasma, M. fermentans [4-6]. However, in about 60% of the >200 civilians with CFIDS and FMS that we have examined we are finding a variety of pathogenic mycoplasma species, such as M. fermentans, M. penetrans, M. pneumoniae, M. genitalium, M. pirum and M. hominis, in their white blood cells [6]. The tests that we use to identify mycoplasmal infections, Forensic Polymerase Chain Reaction and Nucleoprotein Gene Tracking, are very sensitive and highly specific. These tests are a dramatic improvement over the relatively insensitive serum antibody and other tests that are currently being used to assay for systemic infections."
To read the entire article please follow this link:
http://www.cfsresearch.org/mycoplasma/n ... /index.htm
"Kroonisia esim. autoimmuunitauteja, neurologisia tai psyykkisiä sairauksia sairastavilla on yleisesti systeemisiä ja keskushermostoperäisiä bakteeri-ja virusinfektioita. Sairastuneilta löydetään yleisesti esim. borreliabakteereita, mykoplasmaa, keuhkoklamydiaa, herpesviruksia jne. (2009)"
Role of Chronic Bacterial and Viral Infections in Neurodegenerative, Neurobehavioral, Psychiatric, Autoimmune and Fatiguing Illnesses: Part 1
Garth L. Nicolson and Jörg Haier
BJMP 2009:2(4) 20-28
(BJMP=British Journal of Medical Practitioners)
ABSTRACT
Chronically ill patients with neurodegenerative, neurobehavioral and psychiatric diseases commonly have systemic and central nervous system bacterial and viral infections. In addition, other chronic illnesses where neurological manifestations are routinely found, such as fatiguing and autoimmune diseases, Lyme disease and Gulf War illnesses, also show systemic bacterial and viral infections that could be important in disease inception and progression or in increasing the number and severity of signs and symptoms. Evidence of Mycoplasma species, Chlamydia pneumoniae, Borrelia burgdorferi, human herpesvirus-1, -6 and -7 and other bacterial and viral infections revealed high infection rates in the above illnesses that were not found in controls.
Although the specific roles of chronic infections in various diseases and their pathogeneses have not been carefully determined, the data suggest that chronic bacterial and/or viral infections are common features of progressive chronic diseases.
Role of Chronic Bacterial and Viral Infections in Neurodegenerative, Neurobehavioral, Psychiatric, Autoimmune and Fatiguing Illnesses: Part 1
Garth L. Nicolson and Jörg Haier
BJMP 2009:2(4) 20-28
(BJMP=British Journal of Medical Practitioners)
ABSTRACT
Chronically ill patients with neurodegenerative, neurobehavioral and psychiatric diseases commonly have systemic and central nervous system bacterial and viral infections. In addition, other chronic illnesses where neurological manifestations are routinely found, such as fatiguing and autoimmune diseases, Lyme disease and Gulf War illnesses, also show systemic bacterial and viral infections that could be important in disease inception and progression or in increasing the number and severity of signs and symptoms. Evidence of Mycoplasma species, Chlamydia pneumoniae, Borrelia burgdorferi, human herpesvirus-1, -6 and -7 and other bacterial and viral infections revealed high infection rates in the above illnesses that were not found in controls.
Although the specific roles of chronic infections in various diseases and their pathogeneses have not been carefully determined, the data suggest that chronic bacterial and/or viral infections are common features of progressive chronic diseases.
-
Sailairina
- Viestit:565
- Liittynyt:Ma Tammi 19, 2009 16:04
- Paikkakunta:Kaarina
http://www.ts.fi/online/kotimaa/112219.html
"Turun seudulla jyllää hengitystieinfektioita aiheuttavan, tarttuvan bakteerin epidemia
Pitkittyneen yskän ja kuumeilun
taustalla lymyää usein mykoplasma
Turun Sanomat 18.2 2010 01:35:05
Selittämättömän ja pitkään jatkuneen kuumeilun ja yskän taustalta löytyy usein bakteeri nimeltä mykoplasma. Bakteerin aiheuttaman taudin oireet voivat olla hyvinkin hankalia, keuhkokuumetta ja pahaa hengenahdistusta.
? Turun alueella ja koko Suomessa on meneillään mykoplasma-epidemia. Tapauksia on todettu joulu-tammikuussa selvästi aikaisempaa enemmän, arvelee kliinisen mikrobiologian erikoislääkäri, lääketieteen dosentti Tytti Vuorinen Turun yliopiston virusopin laitokselta.
Vaikka mykoplasma on varsin yleinen bakteeri, on se ainakin suurelle yleisölle tuntematon kiusa.
Mykoplasmasta kärsineiden potilaiden mukaan myöskään lääkärit eivät tunnu ottavan tautia vakavasti tai määräävät vääriä lääkkeitä. Tyypillistä mykoplasmalle on kuiva, itsepintainen yskä, joka voi hoitamattomana kestää jopa vuosia.
Kuumeilun, nielutulehdusten, hitaasti kehittyvän keuhkokuumeen ja hengenahdistuksen lisäksi bakteeri voi aiheuttaa myös keskushermostoinfektioita.
Mykoplasma on erityisesti lasten, nuorten ja nuorten aikuisten tauti.
Tartuntojen
aalto meneillään
Mykoplasmainfektio voidaan todeta ainoastaan määrittämällä verinäytteestä vasta-aineet.
Koska suurin osa antibiooteista ei tepsi mykoplasmaan, täytyy lääkärin osata epäillä juuri mykoplasmaa määrätäkseen oikeanlaisen hoidon.
? Pitkittyneeseen yskään voi olla monta syytä. Kuiva yskä voi viitata esimerkiksi allergiaan, jolloin lääkäri ei ehkä tule ajatelleeksi mykoplasmaa, arvelee Tytti Vuorinen.
Vuorinen ei kuitenkaan halua ottaa kantaa siihen, kuinka hyvin lääkärit mykoplasmainfektion tunnistavat.
Hoidettunakin
pitkä riesa
Jo viime vuonna nähtiin tartunnoissa selkeää nousua edellisvuoteen verrattuna. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tartuntatautitilastojen mukaan edellisvuonna todettuja mykoplasmatartuntoja oli Suomessa 1 077, viime vuonna 1 248.
? Tässä ovat vain laboratoriossa varmistetut tapaukset, joten kokonaismäärää se ei kerro, Vuorinen muistuttaa.
Mykoplasma talttuu tietyillä antibiooteilla, niin sanotuilla makrolideilla tai tetrasykliini-ryhmän lääkkeillä.
? Silti se paranee usein hitaasti, 3?8 viikossa, sillä bakteeri on ehtinyt tehdä vaurioita hengitysteiden pintaan ja ainakin yskä jää päälle, Vuorinen kuvailee.
Mykoplasma tarttuu helposti perheenjäsenestä toiseen. Se on vitsaus esimerkiksi varuskunnissa. Mykoplasma esiintyy tyypillisesti epidemioina 3?7 vuoden välein. Viimeksi iso epidemia oli 1994?1995. Silloin tartuntoja todettiin 1 881.
LIISA ENKVIST"
"Turun seudulla jyllää hengitystieinfektioita aiheuttavan, tarttuvan bakteerin epidemia
Pitkittyneen yskän ja kuumeilun
taustalla lymyää usein mykoplasma
Turun Sanomat 18.2 2010 01:35:05
Selittämättömän ja pitkään jatkuneen kuumeilun ja yskän taustalta löytyy usein bakteeri nimeltä mykoplasma. Bakteerin aiheuttaman taudin oireet voivat olla hyvinkin hankalia, keuhkokuumetta ja pahaa hengenahdistusta.
? Turun alueella ja koko Suomessa on meneillään mykoplasma-epidemia. Tapauksia on todettu joulu-tammikuussa selvästi aikaisempaa enemmän, arvelee kliinisen mikrobiologian erikoislääkäri, lääketieteen dosentti Tytti Vuorinen Turun yliopiston virusopin laitokselta.
Vaikka mykoplasma on varsin yleinen bakteeri, on se ainakin suurelle yleisölle tuntematon kiusa.
Mykoplasmasta kärsineiden potilaiden mukaan myöskään lääkärit eivät tunnu ottavan tautia vakavasti tai määräävät vääriä lääkkeitä. Tyypillistä mykoplasmalle on kuiva, itsepintainen yskä, joka voi hoitamattomana kestää jopa vuosia.
Kuumeilun, nielutulehdusten, hitaasti kehittyvän keuhkokuumeen ja hengenahdistuksen lisäksi bakteeri voi aiheuttaa myös keskushermostoinfektioita.
Mykoplasma on erityisesti lasten, nuorten ja nuorten aikuisten tauti.
Tartuntojen
aalto meneillään
Mykoplasmainfektio voidaan todeta ainoastaan määrittämällä verinäytteestä vasta-aineet.
Koska suurin osa antibiooteista ei tepsi mykoplasmaan, täytyy lääkärin osata epäillä juuri mykoplasmaa määrätäkseen oikeanlaisen hoidon.
? Pitkittyneeseen yskään voi olla monta syytä. Kuiva yskä voi viitata esimerkiksi allergiaan, jolloin lääkäri ei ehkä tule ajatelleeksi mykoplasmaa, arvelee Tytti Vuorinen.
Vuorinen ei kuitenkaan halua ottaa kantaa siihen, kuinka hyvin lääkärit mykoplasmainfektion tunnistavat.
Hoidettunakin
pitkä riesa
Jo viime vuonna nähtiin tartunnoissa selkeää nousua edellisvuoteen verrattuna. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tartuntatautitilastojen mukaan edellisvuonna todettuja mykoplasmatartuntoja oli Suomessa 1 077, viime vuonna 1 248.
? Tässä ovat vain laboratoriossa varmistetut tapaukset, joten kokonaismäärää se ei kerro, Vuorinen muistuttaa.
Mykoplasma talttuu tietyillä antibiooteilla, niin sanotuilla makrolideilla tai tetrasykliini-ryhmän lääkkeillä.
? Silti se paranee usein hitaasti, 3?8 viikossa, sillä bakteeri on ehtinyt tehdä vaurioita hengitysteiden pintaan ja ainakin yskä jää päälle, Vuorinen kuvailee.
Mykoplasma tarttuu helposti perheenjäsenestä toiseen. Se on vitsaus esimerkiksi varuskunnissa. Mykoplasma esiintyy tyypillisesti epidemioina 3?7 vuoden välein. Viimeksi iso epidemia oli 1994?1995. Silloin tartuntoja todettiin 1 881.
LIISA ENKVIST"
-
Sailairina
- Viestit:565
- Liittynyt:Ma Tammi 19, 2009 16:04
- Paikkakunta:Kaarina
Turun Sanomat 18.2.2010 (paperinen versio)
Outo tauti vei Ida-Emilialta voimat ja hengityksen
"Tammikuun alussa turkulainen Ida-Emilia Kaukonen, 22 vuotta, sairastui äkillisesti kuumeeseen, joka ei tuntunut ihan tavalliselta. Hän ei pystynyt hengittämään normaalisti.
Sitten kuume lähti pois, mutta hengitysvaikeudet jäivät.
Koko ikänsä täysin terveenä ollut nuori nainen oli iltaisin niin heikossa kunnossa, ettei hän päässyt edes vessassa käymään yksin.
Henki ei kulkenut ja voimat olivat poissa.
- Kävin lääkärissä useita kertoja. Ihan ensimmäiseksi sanottiin, että minulla on keuhkoputkentulehdus. Ajattelin, että ei se kyllä ihan näin kova tauti ole. Sitten minulta otettiin sydänkuvat, epäiltiin keuhkoklamydiaa, seurattiin tulehdusarvoja. Sain viikon kuurin doksisykliinipohjaista antibioottia, mutta tilanne vain paheni, kertoo Kaukonen.
Kaukoselta otettiin keuhkokuvat, poskiontelot kuvattiin ja ultrattiin, epäiltiin kissa-allergiaa, minkä seurauksena lemmikkikissakin joutui muuttamaan muualle.
Ida-Emilia ryhtyi syömään allergialääkkeitä.
"Korvien välistä se on lähtöisin."
-Lähes puolitoista kuukautta olin ollut jo aika huonossa kunnossa, lääkäritkin olivat aika neuvottomia. Minulle sanottiin vaan, että taidat olla tuollaista hyperventiloivaa tyyppiä, hengitä sitten vaan paperipussiin, Kaukonen kertoo.
Hänen mukaansa eräs lääkäri oli sitä mieltä, että ongelma on korvien välistä lähtöisin.
Kaukonen joutui käymään päivystyksessä, kun tilanne heikkeni niin pahaksi, että hengitys ei tuntunut kulkevan lainkaan inhalaattorista huolimatta. Viime sunnuntaina tuli vihdoinkin ongelmalle nimi.
- Päivystyksessä minulle kerrottiin, että testitulokset olivat valmistuneet ja minulla on mykoplasma, Ida-Emilia Kaukonen kertoo.
Oikea lääkitys säästäisi aikaa
Kaukonen oli kuullut nimen opiskellessaan biologiaa pääsykokeita varten. Hän tiesi, että kyseessä on hankala bakteeri.
- Nyt olen saanut oikeaa lääkettä, mutta silti tämä voi kestää vielä vaikka kuinka kauan. Harmittaa, että olisin voinut heti alussa saada oikeansorttista antibioottia, jos mykoplasmaa olisi osattu epäillä. On mennyt paljon opiskeluaikaa hukkaan ja kuka tietää kauanko vielä menee, teatterialaa opiskeleva Kaukonen harmittelee.
Päivät kuluvat lepäillessä, kunto on huono. Aamuisin ja iltaisin Ida-Emilia on aivan autettavassa kunnossa, kun henki ei kulje. Kuumetta on edelleen joka päivä 38 astetta.
Hänen mukaansa on yllättävää, miten huonosti mykoplasma tunnetaan. Tietoa on huonosti saatavilla.
- Esimerkiksi siihen, miten se tarttuu, emme ole saaneet selkeää vastausta, poikaystävänsä kanssa asuva Kaukonen kertoo."
Outo tauti vei Ida-Emilialta voimat ja hengityksen
"Tammikuun alussa turkulainen Ida-Emilia Kaukonen, 22 vuotta, sairastui äkillisesti kuumeeseen, joka ei tuntunut ihan tavalliselta. Hän ei pystynyt hengittämään normaalisti.
Sitten kuume lähti pois, mutta hengitysvaikeudet jäivät.
Koko ikänsä täysin terveenä ollut nuori nainen oli iltaisin niin heikossa kunnossa, ettei hän päässyt edes vessassa käymään yksin.
Henki ei kulkenut ja voimat olivat poissa.
- Kävin lääkärissä useita kertoja. Ihan ensimmäiseksi sanottiin, että minulla on keuhkoputkentulehdus. Ajattelin, että ei se kyllä ihan näin kova tauti ole. Sitten minulta otettiin sydänkuvat, epäiltiin keuhkoklamydiaa, seurattiin tulehdusarvoja. Sain viikon kuurin doksisykliinipohjaista antibioottia, mutta tilanne vain paheni, kertoo Kaukonen.
Kaukoselta otettiin keuhkokuvat, poskiontelot kuvattiin ja ultrattiin, epäiltiin kissa-allergiaa, minkä seurauksena lemmikkikissakin joutui muuttamaan muualle.
Ida-Emilia ryhtyi syömään allergialääkkeitä.
"Korvien välistä se on lähtöisin."
-Lähes puolitoista kuukautta olin ollut jo aika huonossa kunnossa, lääkäritkin olivat aika neuvottomia. Minulle sanottiin vaan, että taidat olla tuollaista hyperventiloivaa tyyppiä, hengitä sitten vaan paperipussiin, Kaukonen kertoo.
Hänen mukaansa eräs lääkäri oli sitä mieltä, että ongelma on korvien välistä lähtöisin.
Kaukonen joutui käymään päivystyksessä, kun tilanne heikkeni niin pahaksi, että hengitys ei tuntunut kulkevan lainkaan inhalaattorista huolimatta. Viime sunnuntaina tuli vihdoinkin ongelmalle nimi.
- Päivystyksessä minulle kerrottiin, että testitulokset olivat valmistuneet ja minulla on mykoplasma, Ida-Emilia Kaukonen kertoo.
Oikea lääkitys säästäisi aikaa
Kaukonen oli kuullut nimen opiskellessaan biologiaa pääsykokeita varten. Hän tiesi, että kyseessä on hankala bakteeri.
- Nyt olen saanut oikeaa lääkettä, mutta silti tämä voi kestää vielä vaikka kuinka kauan. Harmittaa, että olisin voinut heti alussa saada oikeansorttista antibioottia, jos mykoplasmaa olisi osattu epäillä. On mennyt paljon opiskeluaikaa hukkaan ja kuka tietää kauanko vielä menee, teatterialaa opiskeleva Kaukonen harmittelee.
Päivät kuluvat lepäillessä, kunto on huono. Aamuisin ja iltaisin Ida-Emilia on aivan autettavassa kunnossa, kun henki ei kulje. Kuumetta on edelleen joka päivä 38 astetta.
Hänen mukaansa on yllättävää, miten huonosti mykoplasma tunnetaan. Tietoa on huonosti saatavilla.
- Esimerkiksi siihen, miten se tarttuu, emme ole saaneet selkeää vastausta, poikaystävänsä kanssa asuva Kaukonen kertoo."
"Borrelioosissa ei ole kyse ainoastaan borreliabakteerista. Tartunnan saaneilla on usein myös muita erilaisia taudinaiheuttajia elimistössään kuten mykoplasma, klamydia jne." (ILADS kongressi 2009)
http://lymebytes.blogspot.com/2009/11/m ... ilads.html
Friday, November 27, 2009
Treatment Blurbs From ILADS
*Lyme disease isn't just about Borrelia and the usual well-known co-infections, Babesia, Bartonella and Ehrlichia. Consideration must be given to others, as well. There are probably other infections that people have that we (in the medical commmunity) are unaware of. Other infections sometimes found along with Borrelia include: Mycoplasma, Chlamydia, Rocky Mountain Spotted Fever, Q-fever and Tularemia
http://lymebytes.blogspot.com/2009/11/m ... ilads.html
Friday, November 27, 2009
Treatment Blurbs From ILADS
*Lyme disease isn't just about Borrelia and the usual well-known co-infections, Babesia, Bartonella and Ehrlichia. Consideration must be given to others, as well. There are probably other infections that people have that we (in the medical commmunity) are unaware of. Other infections sometimes found along with Borrelia include: Mycoplasma, Chlamydia, Rocky Mountain Spotted Fever, Q-fever and Tularemia
-
Sailairina
- Viestit:565
- Liittynyt:Ma Tammi 19, 2009 16:04
- Paikkakunta:Kaarina
-
Sailairina
- Viestit:565
- Liittynyt:Ma Tammi 19, 2009 16:04
- Paikkakunta:Kaarina
Mycoplasma hominis voi aiheuttaa pehmytkudosinfektion
Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim
2011;127(24):2661-5
Sakari Vuorinen ja Tamara Tuuminen
Tapausselostus
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/e ... u_p_auth=Y
Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim
2011;127(24):2661-5
Sakari Vuorinen ja Tamara Tuuminen
Tapausselostus
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/e ... u_p_auth=Y
Re: MYKOPLASMA
http://emedicine.medscape.com/article/966785-overview
Background
Mycoplasmal organisms are the smallest known free-living life forms. They are nearly ubiquitous in both the plant and animal kingdoms as colonizers and pathogens. They are prokaryotes but lack a cell wall. However, they have a unique cell membrane that contains sterols, which are not present in either bacteria or viruses. Mycoplasma organisms are small (150-250 nm) and have deformable membranes. The name Mycoplasma refers to the plasticity of the bacterial forms resembling fungal elements.
When they were first discovered, mycoplasmal organisms were believed to be viruses because they pass through filters that retain bacteria. However, unlike viruses, they are able to grow in cell-free media and contain both RNA and DNA. Mycoplasma species have also been mistakenly believed to be L-forms of bacteria, which also lack cell walls. Unlike mycoplasmal organisms, L-form bacteria do not have sterols in the cell membranes, and they can revert to their walled parental forms. The following summary is modified from Baum's "Introduction to Mycoplasma Diseases" in Principles and Practice of Infectious Diseases (see the image below).[1]
General characteristics of Mycoplasma species. General characteristics of Mycoplasma species.
The general characteristics of Mycoplasma species include the following:
Prokaryotic
Size of 150-250 nm
Lack of a cell wall
Sterol-containing cell membrane
Fastidious growth requirements
Fried-egg or mulberry colonies on agar
Mycoplasma species differ from viruses in the following ways:
They grow on cell-free media in vitro.
They contain both RNA and DNA.
They have both intracellular and extracellular parasitism in vivo.
Mycoplasma species differ from bacteria (including L-forms) in the following ways:
They have sterols in the cell membrane.
They share no DNA homology with known bacteria.
They have low guanine levels plus cytosine content.
Their genome has a low molecular weight.
They exhibit no reversion to walled forms.
Pathophysiology
Mycoplasma organisms cause infection primarily as extracellular parasites, attaching to the surface of ciliated and nonciliated epithelial cells of the respiratory and genital tracts. A unique group of membrane proteins allow this adherence.[2] The attachment site, or receptor, is a complex carbohydrate structurally akin to antigen I of RBCs. The antibody response to this receptor results in production of the anti-I antibody or cold agglutinin, which acts as an autoantibody. Following attachment, mycoplasmal organisms may cause direct cytotoxic damage to epithelial cells because of hydrogen peroxide generation or cytolysis via an inflammatory response mediated by mononuclear cells or antigen-antibody reactions.
Mycoplasma pneumoniae is one of the few Mycoplasma species that causes human disease.[3] Most M pneumoniae –associated illnesses are confined to the respiratory tract; however, M pneumoniae respiratory infections are also associated with various extrapulmonary manifestations.[4, 5, 6, 7] The pathogenesis of extrapulmonary complications is unknown but is thought to be an immunomediated mechanism.[8] Systemic spread of the bacterium is rare. Genital mycoplasmal organisms are associated with numerous genitourinary tract and reproductive diseases but also can cause infections at other sites.[1]
Genital mycoplasmal organisms (eg, Mycoplasma hominis, Mycoplasma fermentans, Mycoplasma genitalium, Ureaplasma species) are sexually transmitted. Colonization rates for M hominis and Ureaplasma species are 20-50% and 40-50%, respectively. These organisms are associated with numerous genitourinary tract and reproductive diseases and have been implicated in preterm labor and bacteremia in very preterm newborn infants.[9, 10, 11]
Mycoplasmal organisms commonly contaminate tissue cultures, in which they act as intracellular parasites and alter both cellular and viral molecular events. They are difficult to eliminate, and they raise questions regarding the validity of molecular biology results from tissue-culture experiments.[1]
Epidemiology
Frequency
United States
The disease is distributed worldwide without regard to season.[3] Atypical organisms such as M pneumoniae are implicated in as many as 40% of cases of community-acquired pneumonia.[12, 13] In the United States, at least 1 case of mycoplasmal pneumonia per 1000 persons is estimated to occur each year, or more than 2 million cases annually. The rates are rising in the central United States.[14] The incidence may be much higher because most mild-to-moderate cases are treated empirically.
International
One study focused on the epidemiological and clinical features of an M pneumoniae outbreak in a kindergarten class in Beijing, China.[15] The report determined that the outbreak was caused by poor ventilation in a temporary classroom.
Mortality/Morbidity
Most M pneumoniae infections lead to clinically apparent disease involving the upper respiratory tract; the symptoms include pharyngitis, cough, headache, chills, and myalgias.[1] In 5-10% of patients (with the rate depending on age), the infection progresses to tracheobronchitis or pneumonia and is usually self-limited. Pleural effusion (usually small) occurs in 5-20% of patients.[1] M pneumoniae has been strongly implicated in the pathogenesis of asthma, leading to acute and chronic wheezing in some individuals.[16, 17]
Precedent M pneumoniae respiratory infections have also been implicated in patients who present with extrapulmonary illness. The most common sites of extrapulmonary manifestations are dermatologic (25%) and CNS (1-10%), although cardiac, musculoskeletal, hematologic, and GI symptoms have also been reported.[9, 6]
Children with compromised immunity, including those with humoral immunodeficiencies, are more likely to experience complications.[3, 8] In individuals with sickle cell anemia, mycoplasmal infection may be severe, with acute chest syndrome reported.[18] Unusually severe M pneumoniae infection has also been reported in children with Down syndrome, especially those with congenital heart disease.[1]
Race
Patients with sickle cell disease or related hemoglobinopathies are at increased risk for severe M pneumoniae infections and may develop large pleural effusions and marked respiratory distress.[18] Those who develop extremely high cold agglutinin titers may experience digital necrosis.[1] Because sickle cell disease and other related hemoglobinopathies are most common among blacks, severe complications of mycoplasmal infections also occur most frequently in this group of patients.
Genital Mycoplasma species have been isolated more frequently from black men and women than from white men and women.[19] Ureaplasma species are found 4 times more often than M hominis.
Sex
No effect is observed according to sex of the patient on the frequency or severity of M pneumoniae infections. Colonization with Ureaplasma organisms and M hominis primarily occurs as a result of sexual contact. Both have been found more often in women than in men and more often in infant girls than in infant boys.[8]
Age
Children younger than 3 years primarily develop upper respiratory infection.[20] M pneumoniae infection is uncommon in the first year of life; however in neonates, it may cause severe respiratory disease and extrapulmonary illness. M pneumoniae infection is common in school-aged children and adolescents, with the highest rate of infection in individuals aged 5-9 years, in whom the tendency is to develop bronchitis and pneumonia.[1] An outbreak in 2009 in Japan in 2 schools was attributed to the close contact of students.[21]
Colonization of infants by genital Mycoplasma species usually occurs during passage through an infected birth canal, and genital mycoplasmal organisms have been isolated from the upper respiratory tract in 15% of infants.[1] Colonization usually does not persist beyond 2 years.[8]
History
Symptoms of Mycoplasma pneumoniae infection are often nonspecific. The onset is usually insidious, with fever, malaise, headache, and cough. Cough is a hallmark of M pneumoniae infection.[9, 4, 12, 13] The frequency and severity of cough may increase over the few days after onset and may become debilitating. In patients in whom the infection progresses to lower respiratory tract disease, the original symptoms persist, with a worsening and relatively nonproductive cough. On occasion, white or blood-flecked sputum and parasternal chest pain may be present as a result of muscle strain. Otitis media and sinusitis are uncommon. Postinfectious bronchitis may persist for weeks. M pneumoniae infection may complicate asthma and exacerbate chronic obstructive pulmonary disease,[22] and acute asthma may be the first manifestationofinfection.[16, 17, 23, 24, 25]
Infection by genital mycoplasmal organisms may have diverse manifestations, including burning micturition (nongonococcal urethritis); prostatic pain, fever, and chills (suggestive of pyelonephritis); vaginal discharge; symptoms of pelvic inflammatory disease; postpartum fever; and postabortal fever.[1, 26, 27, 28, 29, 30, 31, 32] Neonates may present with symptoms of cough, meningitis, or brain abscess.[33, 34]
Physical
Patients with M pneumoniae infection usually do not appear ill, and the illness often has been termed walking pneumonia.[1, 3, 4, 12, 13] The pharynx may be erythematous without cervical adenopathy. Bullous myringitis is a classic but rare complication. Examination of the chest and lungs may yield little abnormality. A hallmark of M pneumoniae infection is the disparity between physical findings (relatively few) and radiographic evidence of pneumonia.[35] Wheezing can occur, especially in patients with asthma.[36] Rarely, fulminant pneumonia with respiratory failure can occur.[16, 17, 19]
Physical findings of genital Mycoplasma infection vary depending on the type of infection.[37, 38] Neonates, especially premature infants, may present with wheezing, retractions, and respiratory failure or signs of meningitis/brain abscess (eg, seizures, lethargy, neurologic deficits).[33, 34]
Extrapulmonary manifestations of M pneumoniae infection may or may not involve respiratory symptoms and include the following:
Dermatologic manifestations (most common)[4, 5, 39, 40, 41, 42, 43, 44, 45]
Erythematous macular and/or morbilliform rash
Papulovesicular exanthem
Erythema multiforme
Stevens-Johnson syndrome (with or without the classic skin lesions)
Erythema nodosum
Mucositis
Urticarial manifestations - Raynaud phenomenon
Cardiac manifestations
Arrhythmia and/or ECG abnormalities (conduction defects)
Congestive failure
Pericarditis
Myocarditis
Endocarditis
Neurologic manifestations[5, 7, 46, 47]
Encephalitis and meningoencephalitis
Transverse myelitis
Aseptic meningitis
Peripheral neuropathies and radiculopathies
Brainstem dysfunction
Dysfunction of the pyramidal or extrapyramidal tract
Cerebellar dysfunction
Cerebral infarction
Guillain-Barré syndrome
Musculoskeletal manifestations[48, 49, 50, 51]
Polyarthralgias
Acute arthritis (monoarticular or migratory)
Digital necrosis
Hematologic manifestations
Immune hemolytic anemia[52, 46, 53, 54]
Pancytopenia
Splenic infarct
Hemophilialike illness
Causes
M pneumoniae causes infections leading to clinically apparent disease involving the upper respiratory tract. In 5-10% of patients, depending on age, the infection progresses to tracheobronchitis or pneumonia. M hominis causes genital mycoplasmal infections, which may result in diverse manifestations.
Differential Diagnoses
Chlamydial Infections
Influenza
Legionella Infection
Parainfluenza Virus Infections
Q Fever
Respiratory Syncytial Virus Infection
Rhinovirus Infection
Rickettsial Infection
Laboratory Studies
Diagnostic tests for M pneumoniae are most useful in hospitalized children who may be at risk for fulminant pulmonary disease and complications of extrapulmonary illness. Otherwise, clinical and epidemiologic data can guide the care of the ambulatory patient.
Tests for M pneumoniae[55]
Bacterial culture is of little practical value because of fastidious growth requirements and slow growth.
Serologic diagnosis has been the mainstay of laboratory testing.
The cold agglutinin test may be performed at the bedside or in the laboratory. Serum from spun patient blood is combined with type O erythrocytes and incubated at 4°C for several minutes. The degree of agglutination is noted at this temperature and again after rewarming to 37°C to confirm resolution of the agglutination. The serum is diluted serially, and the test is repeated. The highest dilution resulting in agglutination at 4°C is reported as the cold agglutinin titer. The sensitivity of this test is 50-90%, and the specificity is approximately 75%.[1, 8]
Paired acute and convalescent sera are best for complement-fixation serology. A positive result requires a more than 4-fold rise in titer between acute and convalescent sera and more than 1:32 titer in a single serum specimen (86-90% sensitive and 87-94% specific). The test is not helpful in guiding diagnostic and therapeutic decisions because elevations in antibody titer may take as long as 3-4 weeks after the onset of disease. Additionally, the antibody response can be diminished or absent in immunosuppressed hosts and infants.[1, 8]
Enzyme-linked immunoassay is used to detect immunoglobulin M (IgM) and immunoglobulin G (IgG) directed against M pneumoniae. Specificity is greater than 99%, and sensitivity is 98% when both findings are obtained. The IgM result may be negative early (at 7-10 d) and may not be helpful in guiding initial therapy.[56]
Direct antigen detection in sputum specimens is performed using antigen-capture indirect enzyme immunoassay. Relatively high specificity and sensitivity (91%) are achieved.
Detection of nucleotide sequences with a commercially available kit is based on radioiodine-labeled DNA complementary to M pneumoniae ribosomal RNA. Sensitivity and specificity were 89% in 1 study.
Seminested polymerase chain reaction (PCR) assay using 16S ribosomal DNA (rDNA) as a target and real-time PCR assays targeting the gene for P1 adhesion protein are available.[57, 58, 59] They do not rely on an immunologic response; therefore, relatively early detection is possible. Both techniques have high sensitivity and high specificity. Real-time PCR assays have the advantage of speed and the ability to analyze numerous samples.
Tests for genital mycoplasmal organisms
These organisms are usually detected by means of cultures in special media (beef-heart infusion broth with fresh yeast extract and horse serum), followed by subcultures on agar media. Ureaplasma species usually grow within 1-2 days, and M hominis grows within 1 week, but Mycoplasma genitalium may require 1-2 months to grow.
Antibody studies, organ cultures, and animal inoculation have all been used, but they have little practical application in routine diagnostic laboratories. PCR techniques using clinical specimens from the upper genital tract obtained during laparoscopy may be of value in the future.
Imaging Studies
Chest radiographs demonstrate characteristic features of M pneumoniae infection: bilateral pulmonary involvement, multifocal or diffuse disease, and reticular infiltrates.[35] In rare cases, pleural effusions may be superimposed on parenchymal disease; however, one study reported a 23% incidence rate.[35] Late in the course, pleural effusions may be the only remaining feature. Hilar lymphadenopathy can be present in 7-22% of pediatric patients.
High-resolution CT may reveal the lobular distribution, centrilobular involvement, and interstitial abnormalities in M pneumoniae pneumonia better than chest radiography.[10] However, high-resolution CT is more expensive, and radiation exposure is increased. High-resolution CT is usually not indicated in the routine workup of all patients.
Procedures
Because most infections tend to be mild, few diagnostic procedures need to be performed. In severe lower respiratory infection caused by M pneumoniae, bronchoalveolar lavage with appropriate testing of the lavage fluid may be needed; antigen detection, PCR, and culturing are used.[55, 56, 57, 58, 59] In the presence of neurological disease of unknown etiology, investigating Mycoplasma serologically and using cerebrospinal fluid (CSF) analysis is prudent.[46]
Histologic Findings
The histopathology of M pneumoniae infection is limited to the ciliated respiratory epithelium extending from the trachea to the respiratory bronchiole. The airways are surrounded by mononuclear cell infiltrates. Intraluminal infiltrates may include polymorphonuclear cells and mononuclear cells.[3]
Medical Care
Antimicrobial therapy is not necessary for mycoplasmal infection of the upper respiratory tract.
An increase in macrolide-resistant M pneumoniae has been reported .[60] This resistant form can be associated with prolonged severe respiratory infection in children.[61] Although pneumonia is self-limiting and is not life threatening in most patients, treat it with appropriate antimicrobials to shorten the duration of illness and perhaps reduce spread to contacts.
Management of genitourinary diseases in which Mycoplasma species may play a role depends on recognizing the clinical syndromes for which antimicrobial therapy may be appropriate. Consider using antimicrobials that are active against mycoplasmal organisms in nongonococcal urethritis and pelvic inflammatory disease. Extrapulmonary complications are likely to be associated with an autoimmune response; thus, immunosuppressive therapy using steroids and intravenous immunoglobulin may be helpful.[46, 62]
Medication Summary
As a result of the lack of a cell wall, beta-lactams are ineffective; neither is the combined therapy of trimethoprim and sulfamethoxazole effective. Aminoglycosides are effective in vitro, but efficacy is unknown in vivo.
Ketolides are in development and show effective activity against mycoplasmal organisms. Telithromycin, a recently-licensed ketolide, has been shown to be active against M pneumoniae. It is approved for treatment of community-acquired pneumonia. Because of the risk of hepatotoxicity associated with telithromycin, the US Food and Drug Administration (FDA) removed previously approved indications for sinusitis and acute bacterial exacerbations of chronic bronchitis.
Streptogramins (ie, quinupristin-dalfopristin) are available only as a parenteral formulation; therefore, they are not practical for use in patients with Mycoplasma diseases.
Macrolides are the agents of choice. Alternatively, tetracyclines may be used in patients older than 8 years. Fluoroquinolones may be considered if macrolides or tetracyclines are not suitable choices; however, most fluoroquinolones are not approved by the FDA for use in patients younger than 18 years.[2, 3, 8, 63]
Antibiotics
Class Summary
Empiric antimicrobial therapy must be comprehensive and should cover all likely pathogens in the context of the clinical setting. Because of reports of macrolide resistance, whenever feasible, guide antibiotic selection using culture sensitivity.[2, 3, 8]
View full drug information
Erythromycin (E.E.S., E-Mycin, Eryc)
Inhibits bacterial growth, possibly by blocking dissociation of peptidyl transfer RNA (tRNA) from ribosomes, causing RNA-dependent protein synthesis to arrest. For treatment of staphylococcal and streptococcal infections. In children, age, weight, and severity of infection determine proper dosage.
View full drug information
Clarithromycin (Biaxin)
Inhibits bacterial growth, possibly by blocking dissociation of peptidyl tRNA from ribosomes, arresting RNA-dependent protein synthesis.
View full drug information
Azithromycin (Zithromax)
Inhibits bacterial growth, possibly by blocking dissociation of peptidyl tRNA from ribosomes, arresting RNA-dependent protein synthesis.
View full drug information
Tetracycline (Sumycin)
Treats gram-positive and gram-negative organisms, as well as mycoplasmal, chlamydial, and rickettsial infections. Inhibits bacterial protein synthesis by binding with 30S and possibly 50S ribosomal subunits.
View full drug information
Doxycycline (Vibramycin)
Inhibits protein synthesis and thus bacterial growth by binding to 30S and, possibly, 50S ribosomal subunits of susceptible bacteria.
View full drug information
Levofloxacin (Levaquin)
Of the fluoroquinolones (eg, ciprofloxacin, ofloxacin, levofloxacin, sparfloxacin, grepafloxacin), drug of choice (DOC) to treat community-acquired pneumonia in adults. Use in children and pregnant women restricted because of concern regarding cartilage toxicity, but several clinical trials ongoing, and such use may be indicated in the future.
View full drug information
Telithromycin (Ketec)
First antibiotic in new ketolides class. Combats resistant bacteria by inhibiting protein synthesis necessary for bacterial reproduction, binding 10 times tighter than macrolides at 2 sites on bacterial ribosomes. Blocks protein synthesis by binding to 50S ribosomal subunit (23S rRNA at domains II and V). Binding at domain II retains activity against gram-positive cocci (eg, Streptococcus pneumoniae), eliminating resistance mediated by methylases (erm genes) that alter domain V binding site. May also inhibit the assembly of nascent ribosomal units. Resistance and cross resistance have not been observed.
Active against S pneumoniae, Streptococcus pyogenes, Staphylococcus aureus, Haemophilus influenzae, and Moraxella catarrhalis; as well as atypical bacteria such as Chlamydia pneumoniae, M pneumoniae, and Legionella pneumoniae. Indicated to treat mild-to-moderate community-acquired pneumonia, including infections caused by multidrug resistant S pneumoniae).
Background
Mycoplasmal organisms are the smallest known free-living life forms. They are nearly ubiquitous in both the plant and animal kingdoms as colonizers and pathogens. They are prokaryotes but lack a cell wall. However, they have a unique cell membrane that contains sterols, which are not present in either bacteria or viruses. Mycoplasma organisms are small (150-250 nm) and have deformable membranes. The name Mycoplasma refers to the plasticity of the bacterial forms resembling fungal elements.
When they were first discovered, mycoplasmal organisms were believed to be viruses because they pass through filters that retain bacteria. However, unlike viruses, they are able to grow in cell-free media and contain both RNA and DNA. Mycoplasma species have also been mistakenly believed to be L-forms of bacteria, which also lack cell walls. Unlike mycoplasmal organisms, L-form bacteria do not have sterols in the cell membranes, and they can revert to their walled parental forms. The following summary is modified from Baum's "Introduction to Mycoplasma Diseases" in Principles and Practice of Infectious Diseases (see the image below).[1]
General characteristics of Mycoplasma species. General characteristics of Mycoplasma species.
The general characteristics of Mycoplasma species include the following:
Prokaryotic
Size of 150-250 nm
Lack of a cell wall
Sterol-containing cell membrane
Fastidious growth requirements
Fried-egg or mulberry colonies on agar
Mycoplasma species differ from viruses in the following ways:
They grow on cell-free media in vitro.
They contain both RNA and DNA.
They have both intracellular and extracellular parasitism in vivo.
Mycoplasma species differ from bacteria (including L-forms) in the following ways:
They have sterols in the cell membrane.
They share no DNA homology with known bacteria.
They have low guanine levels plus cytosine content.
Their genome has a low molecular weight.
They exhibit no reversion to walled forms.
Pathophysiology
Mycoplasma organisms cause infection primarily as extracellular parasites, attaching to the surface of ciliated and nonciliated epithelial cells of the respiratory and genital tracts. A unique group of membrane proteins allow this adherence.[2] The attachment site, or receptor, is a complex carbohydrate structurally akin to antigen I of RBCs. The antibody response to this receptor results in production of the anti-I antibody or cold agglutinin, which acts as an autoantibody. Following attachment, mycoplasmal organisms may cause direct cytotoxic damage to epithelial cells because of hydrogen peroxide generation or cytolysis via an inflammatory response mediated by mononuclear cells or antigen-antibody reactions.
Mycoplasma pneumoniae is one of the few Mycoplasma species that causes human disease.[3] Most M pneumoniae –associated illnesses are confined to the respiratory tract; however, M pneumoniae respiratory infections are also associated with various extrapulmonary manifestations.[4, 5, 6, 7] The pathogenesis of extrapulmonary complications is unknown but is thought to be an immunomediated mechanism.[8] Systemic spread of the bacterium is rare. Genital mycoplasmal organisms are associated with numerous genitourinary tract and reproductive diseases but also can cause infections at other sites.[1]
Genital mycoplasmal organisms (eg, Mycoplasma hominis, Mycoplasma fermentans, Mycoplasma genitalium, Ureaplasma species) are sexually transmitted. Colonization rates for M hominis and Ureaplasma species are 20-50% and 40-50%, respectively. These organisms are associated with numerous genitourinary tract and reproductive diseases and have been implicated in preterm labor and bacteremia in very preterm newborn infants.[9, 10, 11]
Mycoplasmal organisms commonly contaminate tissue cultures, in which they act as intracellular parasites and alter both cellular and viral molecular events. They are difficult to eliminate, and they raise questions regarding the validity of molecular biology results from tissue-culture experiments.[1]
Epidemiology
Frequency
United States
The disease is distributed worldwide without regard to season.[3] Atypical organisms such as M pneumoniae are implicated in as many as 40% of cases of community-acquired pneumonia.[12, 13] In the United States, at least 1 case of mycoplasmal pneumonia per 1000 persons is estimated to occur each year, or more than 2 million cases annually. The rates are rising in the central United States.[14] The incidence may be much higher because most mild-to-moderate cases are treated empirically.
International
One study focused on the epidemiological and clinical features of an M pneumoniae outbreak in a kindergarten class in Beijing, China.[15] The report determined that the outbreak was caused by poor ventilation in a temporary classroom.
Mortality/Morbidity
Most M pneumoniae infections lead to clinically apparent disease involving the upper respiratory tract; the symptoms include pharyngitis, cough, headache, chills, and myalgias.[1] In 5-10% of patients (with the rate depending on age), the infection progresses to tracheobronchitis or pneumonia and is usually self-limited. Pleural effusion (usually small) occurs in 5-20% of patients.[1] M pneumoniae has been strongly implicated in the pathogenesis of asthma, leading to acute and chronic wheezing in some individuals.[16, 17]
Precedent M pneumoniae respiratory infections have also been implicated in patients who present with extrapulmonary illness. The most common sites of extrapulmonary manifestations are dermatologic (25%) and CNS (1-10%), although cardiac, musculoskeletal, hematologic, and GI symptoms have also been reported.[9, 6]
Children with compromised immunity, including those with humoral immunodeficiencies, are more likely to experience complications.[3, 8] In individuals with sickle cell anemia, mycoplasmal infection may be severe, with acute chest syndrome reported.[18] Unusually severe M pneumoniae infection has also been reported in children with Down syndrome, especially those with congenital heart disease.[1]
Race
Patients with sickle cell disease or related hemoglobinopathies are at increased risk for severe M pneumoniae infections and may develop large pleural effusions and marked respiratory distress.[18] Those who develop extremely high cold agglutinin titers may experience digital necrosis.[1] Because sickle cell disease and other related hemoglobinopathies are most common among blacks, severe complications of mycoplasmal infections also occur most frequently in this group of patients.
Genital Mycoplasma species have been isolated more frequently from black men and women than from white men and women.[19] Ureaplasma species are found 4 times more often than M hominis.
Sex
No effect is observed according to sex of the patient on the frequency or severity of M pneumoniae infections. Colonization with Ureaplasma organisms and M hominis primarily occurs as a result of sexual contact. Both have been found more often in women than in men and more often in infant girls than in infant boys.[8]
Age
Children younger than 3 years primarily develop upper respiratory infection.[20] M pneumoniae infection is uncommon in the first year of life; however in neonates, it may cause severe respiratory disease and extrapulmonary illness. M pneumoniae infection is common in school-aged children and adolescents, with the highest rate of infection in individuals aged 5-9 years, in whom the tendency is to develop bronchitis and pneumonia.[1] An outbreak in 2009 in Japan in 2 schools was attributed to the close contact of students.[21]
Colonization of infants by genital Mycoplasma species usually occurs during passage through an infected birth canal, and genital mycoplasmal organisms have been isolated from the upper respiratory tract in 15% of infants.[1] Colonization usually does not persist beyond 2 years.[8]
History
Symptoms of Mycoplasma pneumoniae infection are often nonspecific. The onset is usually insidious, with fever, malaise, headache, and cough. Cough is a hallmark of M pneumoniae infection.[9, 4, 12, 13] The frequency and severity of cough may increase over the few days after onset and may become debilitating. In patients in whom the infection progresses to lower respiratory tract disease, the original symptoms persist, with a worsening and relatively nonproductive cough. On occasion, white or blood-flecked sputum and parasternal chest pain may be present as a result of muscle strain. Otitis media and sinusitis are uncommon. Postinfectious bronchitis may persist for weeks. M pneumoniae infection may complicate asthma and exacerbate chronic obstructive pulmonary disease,[22] and acute asthma may be the first manifestationofinfection.[16, 17, 23, 24, 25]
Infection by genital mycoplasmal organisms may have diverse manifestations, including burning micturition (nongonococcal urethritis); prostatic pain, fever, and chills (suggestive of pyelonephritis); vaginal discharge; symptoms of pelvic inflammatory disease; postpartum fever; and postabortal fever.[1, 26, 27, 28, 29, 30, 31, 32] Neonates may present with symptoms of cough, meningitis, or brain abscess.[33, 34]
Physical
Patients with M pneumoniae infection usually do not appear ill, and the illness often has been termed walking pneumonia.[1, 3, 4, 12, 13] The pharynx may be erythematous without cervical adenopathy. Bullous myringitis is a classic but rare complication. Examination of the chest and lungs may yield little abnormality. A hallmark of M pneumoniae infection is the disparity between physical findings (relatively few) and radiographic evidence of pneumonia.[35] Wheezing can occur, especially in patients with asthma.[36] Rarely, fulminant pneumonia with respiratory failure can occur.[16, 17, 19]
Physical findings of genital Mycoplasma infection vary depending on the type of infection.[37, 38] Neonates, especially premature infants, may present with wheezing, retractions, and respiratory failure or signs of meningitis/brain abscess (eg, seizures, lethargy, neurologic deficits).[33, 34]
Extrapulmonary manifestations of M pneumoniae infection may or may not involve respiratory symptoms and include the following:
Dermatologic manifestations (most common)[4, 5, 39, 40, 41, 42, 43, 44, 45]
Erythematous macular and/or morbilliform rash
Papulovesicular exanthem
Erythema multiforme
Stevens-Johnson syndrome (with or without the classic skin lesions)
Erythema nodosum
Mucositis
Urticarial manifestations - Raynaud phenomenon
Cardiac manifestations
Arrhythmia and/or ECG abnormalities (conduction defects)
Congestive failure
Pericarditis
Myocarditis
Endocarditis
Neurologic manifestations[5, 7, 46, 47]
Encephalitis and meningoencephalitis
Transverse myelitis
Aseptic meningitis
Peripheral neuropathies and radiculopathies
Brainstem dysfunction
Dysfunction of the pyramidal or extrapyramidal tract
Cerebellar dysfunction
Cerebral infarction
Guillain-Barré syndrome
Musculoskeletal manifestations[48, 49, 50, 51]
Polyarthralgias
Acute arthritis (monoarticular or migratory)
Digital necrosis
Hematologic manifestations
Immune hemolytic anemia[52, 46, 53, 54]
Pancytopenia
Splenic infarct
Hemophilialike illness
Causes
M pneumoniae causes infections leading to clinically apparent disease involving the upper respiratory tract. In 5-10% of patients, depending on age, the infection progresses to tracheobronchitis or pneumonia. M hominis causes genital mycoplasmal infections, which may result in diverse manifestations.
Differential Diagnoses
Chlamydial Infections
Influenza
Legionella Infection
Parainfluenza Virus Infections
Q Fever
Respiratory Syncytial Virus Infection
Rhinovirus Infection
Rickettsial Infection
Laboratory Studies
Diagnostic tests for M pneumoniae are most useful in hospitalized children who may be at risk for fulminant pulmonary disease and complications of extrapulmonary illness. Otherwise, clinical and epidemiologic data can guide the care of the ambulatory patient.
Tests for M pneumoniae[55]
Bacterial culture is of little practical value because of fastidious growth requirements and slow growth.
Serologic diagnosis has been the mainstay of laboratory testing.
The cold agglutinin test may be performed at the bedside or in the laboratory. Serum from spun patient blood is combined with type O erythrocytes and incubated at 4°C for several minutes. The degree of agglutination is noted at this temperature and again after rewarming to 37°C to confirm resolution of the agglutination. The serum is diluted serially, and the test is repeated. The highest dilution resulting in agglutination at 4°C is reported as the cold agglutinin titer. The sensitivity of this test is 50-90%, and the specificity is approximately 75%.[1, 8]
Paired acute and convalescent sera are best for complement-fixation serology. A positive result requires a more than 4-fold rise in titer between acute and convalescent sera and more than 1:32 titer in a single serum specimen (86-90% sensitive and 87-94% specific). The test is not helpful in guiding diagnostic and therapeutic decisions because elevations in antibody titer may take as long as 3-4 weeks after the onset of disease. Additionally, the antibody response can be diminished or absent in immunosuppressed hosts and infants.[1, 8]
Enzyme-linked immunoassay is used to detect immunoglobulin M (IgM) and immunoglobulin G (IgG) directed against M pneumoniae. Specificity is greater than 99%, and sensitivity is 98% when both findings are obtained. The IgM result may be negative early (at 7-10 d) and may not be helpful in guiding initial therapy.[56]
Direct antigen detection in sputum specimens is performed using antigen-capture indirect enzyme immunoassay. Relatively high specificity and sensitivity (91%) are achieved.
Detection of nucleotide sequences with a commercially available kit is based on radioiodine-labeled DNA complementary to M pneumoniae ribosomal RNA. Sensitivity and specificity were 89% in 1 study.
Seminested polymerase chain reaction (PCR) assay using 16S ribosomal DNA (rDNA) as a target and real-time PCR assays targeting the gene for P1 adhesion protein are available.[57, 58, 59] They do not rely on an immunologic response; therefore, relatively early detection is possible. Both techniques have high sensitivity and high specificity. Real-time PCR assays have the advantage of speed and the ability to analyze numerous samples.
Tests for genital mycoplasmal organisms
These organisms are usually detected by means of cultures in special media (beef-heart infusion broth with fresh yeast extract and horse serum), followed by subcultures on agar media. Ureaplasma species usually grow within 1-2 days, and M hominis grows within 1 week, but Mycoplasma genitalium may require 1-2 months to grow.
Antibody studies, organ cultures, and animal inoculation have all been used, but they have little practical application in routine diagnostic laboratories. PCR techniques using clinical specimens from the upper genital tract obtained during laparoscopy may be of value in the future.
Imaging Studies
Chest radiographs demonstrate characteristic features of M pneumoniae infection: bilateral pulmonary involvement, multifocal or diffuse disease, and reticular infiltrates.[35] In rare cases, pleural effusions may be superimposed on parenchymal disease; however, one study reported a 23% incidence rate.[35] Late in the course, pleural effusions may be the only remaining feature. Hilar lymphadenopathy can be present in 7-22% of pediatric patients.
High-resolution CT may reveal the lobular distribution, centrilobular involvement, and interstitial abnormalities in M pneumoniae pneumonia better than chest radiography.[10] However, high-resolution CT is more expensive, and radiation exposure is increased. High-resolution CT is usually not indicated in the routine workup of all patients.
Procedures
Because most infections tend to be mild, few diagnostic procedures need to be performed. In severe lower respiratory infection caused by M pneumoniae, bronchoalveolar lavage with appropriate testing of the lavage fluid may be needed; antigen detection, PCR, and culturing are used.[55, 56, 57, 58, 59] In the presence of neurological disease of unknown etiology, investigating Mycoplasma serologically and using cerebrospinal fluid (CSF) analysis is prudent.[46]
Histologic Findings
The histopathology of M pneumoniae infection is limited to the ciliated respiratory epithelium extending from the trachea to the respiratory bronchiole. The airways are surrounded by mononuclear cell infiltrates. Intraluminal infiltrates may include polymorphonuclear cells and mononuclear cells.[3]
Medical Care
Antimicrobial therapy is not necessary for mycoplasmal infection of the upper respiratory tract.
An increase in macrolide-resistant M pneumoniae has been reported .[60] This resistant form can be associated with prolonged severe respiratory infection in children.[61] Although pneumonia is self-limiting and is not life threatening in most patients, treat it with appropriate antimicrobials to shorten the duration of illness and perhaps reduce spread to contacts.
Management of genitourinary diseases in which Mycoplasma species may play a role depends on recognizing the clinical syndromes for which antimicrobial therapy may be appropriate. Consider using antimicrobials that are active against mycoplasmal organisms in nongonococcal urethritis and pelvic inflammatory disease. Extrapulmonary complications are likely to be associated with an autoimmune response; thus, immunosuppressive therapy using steroids and intravenous immunoglobulin may be helpful.[46, 62]
Medication Summary
As a result of the lack of a cell wall, beta-lactams are ineffective; neither is the combined therapy of trimethoprim and sulfamethoxazole effective. Aminoglycosides are effective in vitro, but efficacy is unknown in vivo.
Ketolides are in development and show effective activity against mycoplasmal organisms. Telithromycin, a recently-licensed ketolide, has been shown to be active against M pneumoniae. It is approved for treatment of community-acquired pneumonia. Because of the risk of hepatotoxicity associated with telithromycin, the US Food and Drug Administration (FDA) removed previously approved indications for sinusitis and acute bacterial exacerbations of chronic bronchitis.
Streptogramins (ie, quinupristin-dalfopristin) are available only as a parenteral formulation; therefore, they are not practical for use in patients with Mycoplasma diseases.
Macrolides are the agents of choice. Alternatively, tetracyclines may be used in patients older than 8 years. Fluoroquinolones may be considered if macrolides or tetracyclines are not suitable choices; however, most fluoroquinolones are not approved by the FDA for use in patients younger than 18 years.[2, 3, 8, 63]
Antibiotics
Class Summary
Empiric antimicrobial therapy must be comprehensive and should cover all likely pathogens in the context of the clinical setting. Because of reports of macrolide resistance, whenever feasible, guide antibiotic selection using culture sensitivity.[2, 3, 8]
View full drug information
Erythromycin (E.E.S., E-Mycin, Eryc)
Inhibits bacterial growth, possibly by blocking dissociation of peptidyl transfer RNA (tRNA) from ribosomes, causing RNA-dependent protein synthesis to arrest. For treatment of staphylococcal and streptococcal infections. In children, age, weight, and severity of infection determine proper dosage.
View full drug information
Clarithromycin (Biaxin)
Inhibits bacterial growth, possibly by blocking dissociation of peptidyl tRNA from ribosomes, arresting RNA-dependent protein synthesis.
View full drug information
Azithromycin (Zithromax)
Inhibits bacterial growth, possibly by blocking dissociation of peptidyl tRNA from ribosomes, arresting RNA-dependent protein synthesis.
View full drug information
Tetracycline (Sumycin)
Treats gram-positive and gram-negative organisms, as well as mycoplasmal, chlamydial, and rickettsial infections. Inhibits bacterial protein synthesis by binding with 30S and possibly 50S ribosomal subunits.
View full drug information
Doxycycline (Vibramycin)
Inhibits protein synthesis and thus bacterial growth by binding to 30S and, possibly, 50S ribosomal subunits of susceptible bacteria.
View full drug information
Levofloxacin (Levaquin)
Of the fluoroquinolones (eg, ciprofloxacin, ofloxacin, levofloxacin, sparfloxacin, grepafloxacin), drug of choice (DOC) to treat community-acquired pneumonia in adults. Use in children and pregnant women restricted because of concern regarding cartilage toxicity, but several clinical trials ongoing, and such use may be indicated in the future.
View full drug information
Telithromycin (Ketec)
First antibiotic in new ketolides class. Combats resistant bacteria by inhibiting protein synthesis necessary for bacterial reproduction, binding 10 times tighter than macrolides at 2 sites on bacterial ribosomes. Blocks protein synthesis by binding to 50S ribosomal subunit (23S rRNA at domains II and V). Binding at domain II retains activity against gram-positive cocci (eg, Streptococcus pneumoniae), eliminating resistance mediated by methylases (erm genes) that alter domain V binding site. May also inhibit the assembly of nascent ribosomal units. Resistance and cross resistance have not been observed.
Active against S pneumoniae, Streptococcus pyogenes, Staphylococcus aureus, Haemophilus influenzae, and Moraxella catarrhalis; as well as atypical bacteria such as Chlamydia pneumoniae, M pneumoniae, and Legionella pneumoniae. Indicated to treat mild-to-moderate community-acquired pneumonia, including infections caused by multidrug resistant S pneumoniae).
Re: MYKOPLASMA
Mykoplasma:
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/u ... PpRX9**SdU
Keski-ikäisen naisen kuume, ihottuma ja korvien veribullat
Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim
2013;129(18):1932-41
Jaana Syrjänen, Mirja Puolakkainen ja Asko Järvinen
Kliinis-patologinen kokousselostus
English summary: Fever, skin rash and blood bullae of the ears in a middle-aged woman
Yksityislääkäriltä yliopistosairaalan päivystykseen
Hoito ja tutkimukset jatkuvat yliopistosairaalan infektio-osastolla
Pohdinta
Mitä kuumekurva ja hoitovaste kertoivat?
Keskustelu potilastapauksen kulusta
Lisätiedot potilaasta
Loppukeskustelu
Lopuksi
Kirjallisuutta
Terveydenhuollon työntekijä hakeutui tutkimuksiin neljä päivää kestäneen kuumeen, lihassärkyjen, takaraivopäänsäryn ja korvien lukkiutumisen takia. CRP-pitoisuus oli suuri ja potilaan korvakäytävissä havaittiin veribullat. Sairaalahoidossa ilmaantui vielä ihottumaa, kuume ei tuntunut laskevan laajakirjoisella antibioottihoidolla ja CRP:kin suureni hoidon aikana korkeimmillaan arvoon 413 mg/l.
English summary: Fever, skin rash and blood bullae of the ears in a middle-aged woman
A healthcare worker sought medical advice after four days of fever, muscle pains, occipital headache and blocked ears, and was diagnosed with a high CRP level and blood bullae in the outer ear canal. In addition, skin rash appeared during hospital care, and the fever did not seem to go down upon treatment with broad-spectrum antibiotics, during which the CRP rose to a level of 413 mg/L at the highest. Haemorragic bullous otisis was confirmed diagnosis caused by Mycoplasma Pneumoniae.
46-vuotias terveydenhuollossa työskentelevä nainen kertoi sairastaneensa viime vuosien aikana useita hengitystieinfektioita, lähinnä otiitteja ja sinuiitteja, joita oli hoidettu antibiootein. Työpaikalla oli todettu kosteusvaurio. Häneltä oli nuoruudessa poistettu umpilisäke. Toistakymmentä vuotta sitten raskauden aikana potilas oli sairastanut syvän laskimotromboosin. Hän tiesi olevansa allerginen sulfalle.
Yksityislääkäriltä yliopistosairaalan päivystykseen
Potilas hakeutui yksityiselle lääkäriasemalle äkillisen kuumeen, lihassärkyjen, takaraivopäänsäryn ja korvien lukkiutumisen tunteen takia. Kuumetta oli korkeimmillaan 39,9 astetta. Oireet olivat alkaneet neljä päivää aiemmin. Viimeksi kuluneen reilun vuorokauden aikana hän oli joutunut ottamaan vaivoihinsa yhteensä 4,8 g ibuprofeenia. Lääkäriasemalla todettiin pika-CRP-arvon olevan yli 160 mg/l ja potilas lähetettiin jatkotutkimuksiin yliopistosairaalan korva-, nenä- ja kurkkutautien päivystyspoliklinikkaan, sillä epäiltiin molemminpuolista välikorvatulehdusta. Korvakäytävissä havaittiin veribullat. Oikean korvakäytävän veribulla puhkaistiin, ja hyytyneestä verestä otettiin näyte bakteeriviljelyyn. Parasenteesista ei saatu saalista. Koko vasemman korvakäytävän tukkinut veribulla puhkaistiin, ja sen todettiin olevan kontaktissa tärykalvoon. Rintakehällä ja olkapäiden alueella oli punaläiskäistä ihottumaa. Pään taivutus eteenpäin aiheutti kivun takaraivolle ja yläselkään. Potilas lähetettiin jatkotutkimuksiin sisätautien päivystyspoliklinikkaan ensisijaisesti väsähtäneen yleistilan takia.
Sisätautien päivystyspoliklinikassa kävi ilmi, että potilaalla oli ollut puolen vuoden ajan alaselkäsärkyjä. Itse hän piti niitä työhönsä liittyvinä. Hän oli kuitenkin ollut jo kuukauden ajan poikkeuksellisen väsynyt. Nuhaa, yskää, kurkkukipua, virtsaamisvaivoja, ripulia tai oksentelua ei ollut esiintynyt. Kenelläkään perheenjäsenistä ei ollut infektio-oireita. Potilas oli matkaillut viisi kuukautta aiemmin Kyproksella, kolme kuukautta aiemmin Saksassa ja Ranskassa sekä kaksi kuukautta aiemmin Kainuussa. Punkkien puremista, hyttystenpistoista tai poikkeuksellisista eläinkontakteista ei ollut tietoa. Työperäisen neulanpistotapaturman vuoksi neljä kuukautta aiemmin tehty HIVAgAb-testi oli ollut negatiivinen.
Potilas oli asiallinen ja orientoitunut. Periferia oli viileä, lämpöraja oli ranteissa ja nilkoissa. Verenpaine oli 123/81 mmHg, syke 84/min ja saturaatio huoneilmalla 100 %. Potilasta nesteytettiin ja raajojen viileys korjaantui. Sydämen ja keuhkojen auskultaatiossa tai vatsan ja imusolmukkeiden palpaatiossa ei todettu poikkeavaa. Rintakehän yläosassa, olkavarsissa ja yläselässä nähtiin läiskikästä, pienen kolikon kokoista, hennosti punoittavaa ja poispainettavaa ihottumaa, joka ei sopinut urtikariaksi eikä petekioiksi. CRP-pitoisuus oli 413 mg/l ja veren leukosyyttimäärä 5,8 x 109/l. Potilaalta otettiin aivo-selkäydinnestenäyte meningiittiepäilyn vuoksi sekä veriviljelyt kahdesti. Sen jälkeen hänelle annettiin deksametasonia 10 mg suonensisäisesti ja aloitettiin keftriaksonilääkitys 2 g x 1. Kun aivo-selkäydinnestenäyte oli todettu normaaliksi, deksametasoni lopetettiin. Pään ja kaulan tietokonetomografiassa (TT) havaittiin vähäisiä muutoksia, joiden etiologia ei tarkemmin selvinnyt. Sairaalaantulovaiheessa tehdyssä virtsan seulonnassa hemoglobiinia ja proteiinia oli paljon, solulaskennassa oli erytrosyyttejä 222, leukosyyttejä 223 ja epiteelisoluja 31. Virtsan bakteeriviljely jäi negatiiviseksi. Jälkitarkastuksessa virtsanäytteet olivat täysin normaalit, ja hoitajien merkintöjen mukaan potilaalla oli tulovaiheessa kuukautiset.
Hoito ja tutkimukset jatkuvat yliopistosairaalan infektio-osastolla
Potilaan siirryttyä jatkohoitoon infektio-osastolle hänelle tuli erikoinen olo. Poskien, kaulan ja ylävartalon iho lehahti punaiseksi. Oireiden syyksi epäiltiin allergista reaktiota keftriaksonille, ja potilas sai antihistamiinia sekä hydroksitsiinihydrokloridia 25 mg suun kautta. Hemodynamiikka oli aivan normaali eikä muita oireita ilmaantunut. Mikrobilääkkeeksi vaihdettiin levofloksasiini annoksella 750 mg x 1. Seuraavina kahtena päivänä ihottuma haaleni, mutta kuumetta ja päänsärkyä esiintyi ja leuat olivat kipeät. Korvalääkäriä konsultoitiin uudelleen. Hän totesi kummassakin korvakäytävässä pientä ärtyneisyyttä ja arkuutta. Tärykalvot olivat hiukan märkäisen oloiset mutta niiden liike oli korvalääkärin mielestä kuitenkin hyvä. Vartalon TT:ssä kohtu mainittiin poikkeavan näköiseksi. Gynekologi ei kuitenkaan havainnut sisätutkimuksessa poikkeavaa. Viidentenä sairaalassaolopäivänä potilaan CRP-pitoisuus oli uudelleen suurentunut arvosta 155 mg/l arvoon 268 mg/l. Levofloksasiini päätettiin vaihtaa meropeneemiin. Viidentenä sairaalassaolopäivänä esiintyi edelleen kuumetta, päänsärkyä ja ihottumaa. CRP-arvo oli suurenemaan päin. Selkäkivun syyn ja mahdollisen infektiopesäkkeen etsimiseksi tehtiin rangan magneettikuvaus, ja lisäksi tehtiin pään ja porusten magneettikuvaus ja sydämen kaikukuvaus. Seuraavina neljänä päivänä oirekuva jatkui samanlaisena, vain ihottuma oli hävinnyt. Kuume ja päänsärky jatkuivat. Yhdeksäntenä sairaalassaolopäivänä hoitoon liitettiin doksisykliini annoksella 100 mg x 2. Kymmenentenä sairaalassaolopäivänä potilaasta päätettiin ottaa ohimovaltimobiopsia ja tehdä hänelle positroniemissiotomografia-TT (PET-TT).
Kuva 1. A) Potilaan kuumetilan kehitys ja annetut lääkehoidot. B) CRP-pitoisuus suhteessa hoitopäiviin ja annettuihin hoitoihin.
Proteiinifraktiot määritettiin seerumista ja gamma-alueella todettiin M-komponentti. Immunofiksaatiossa se oli IgM-lambda-tyyppinen ja määrältään 1,5 g/l. Polyklonaalisen IgG:n pitoisuus oli lievästi pienentynyt, 5,5 g/l.
Pohdinta
Oliko potilaan kuumeilun, ihottuman ja särkyjen taustalla infektiotauti, tulehdustauti, näiden yhdistelmä vai kenties maligniteetti?
Vakava yleisinfektio? Tällaisten oireiden esiintyessä on aina huomioitava vakavan ja nopeaa hoitoa vaativan yleisinfektion mahdollisuus. Avohoidosta tulevalla potilaalla kysymyksessä voisi olla sairaalan ulkopuolella syntynyt meningiitti tai sepsis. Meningiitin mahdollisuus otettiin tulovaiheessa huomioon, koska potilaalla oli päänsärkyä, niskalihasten kankeutta ja selkäkipua. Normaali aivo-selkäydinnestenäyte sulki pois meningiitin. Jos kysymyksessä olisi sepsis, avohoidosta tulevan potilaan tyypillisimmät taudinaiheuttajat olisivat Staphylococcus aureus, Streptococcus pyogenes, Escherichia coli tai Streptococcus pneumoniae. Septisen infektion puolesta puhuisivat korkea kuume, suuri CRP-pitoisuus ja säryt ja periferian viileys sairaalaan tullessa. Epätyypillistä septiselle infektiolle kuitenkin oli se, että potilas oli raajojen viileyttä lukuun ottamatta hyvässä kunnossa, vaikka oli sairastanut jo neljä päivää. Hänellä ei tulovaiheessa todettu myöskään leukosytoosia, neutrofiliaa tai leukopeniaa ja laktaattiarvo oli normaali. Edellä mainittujen yleisimpien avohoitoperäisiä sepsiksiä aiheuttavien bakteerien yhteydessä potilaalla on usein jokin paikallinen tulehduspesäke, jota ei kuitenkaan ole löytynyt statuksessa tai laajoissa kuvantamistutkimuksissa. Kaikki potilaallemme tehdyt veriviljelyt, myös ennen mikrobilääkehoidon aloitusta otetut, jäivät negatiivisiksi. Laajakirjoisella meropeneemilla ei saatu hoitovastetta kuumeeseen tai pienennetyksi CRP-pitoisuutta. Näistä syistä septinen infektio on epätodennäköinen selitys potilaan oireilulle.
Tulehdustauti? Jospa kysymys olikin muusta tulehduksesta. Aikuisten Stillin taudin tyypillisin sairastumisikä on 25-35 vuotta. Tautia esiintyy naisilla enemmän kuin miehillä. Jättisoluarteriitti eli ohimovaltimotulehdus tai polymyalgia rheumatica on tavallisimmin yli 50-vuotiaiden naisten tauteja. Tulehdusparametrien suurentuminen, etenkin hypersedimentaatio ja suurentunut CRP-arvo, ovat ylipäätään tyypillisiä löydöksiä erilaisissa vaskuliiteissa. Takayasun arteriitissa aortan ja siitä lähtevien suurten suonten tulehdusmuutokset voivat aiheuttaa epäsymmetrian ylä- tai alaraajojen sykkeisiin. Tätä ei kuitenkaan havaittu, ja Takayasun arteriitti oli siksi epätodennäköinen. Jättisoluarteriitissa ja Takayasun arteriitissa PET-TT:ssä voidaan havaita tyypillisiä löydöksiä aortassa ja siitä lähtevissä valtimoissa (Hooisma ym. 2012). PET-TT:n ja ohimovaltimobiopsian tuloksia ei tässä vaiheessa ollut vielä käytettävissä.
Muut vaskuliitit olivat myös epätodennäköisiä. Kliininen kuva ei sopinut Wegenerin granulomatoosiin, ja lisäksi ANCA-vasta-ainemääritysten tulokset olivat negatiiviset. Kliininen kuva ei myöskään oikein sopinut valtimoiden kyhmytulehdukseen (polyarteritis nodosa), joka usein liittyy krooniseen B-hepatiittiin, jota potilaalla ei ollut. Kryoglobulinemiakin oli epätodennäköinen, sillä kryoglobuliinimääritykset olivat negatiiviset eikä potilaalla ollut oireyhtymään usein liittyvää C-hepatiittia. Churg-Straussin oireyhtymälle tyypillistä eosinofiliaa ei todettu. Leukosytoklastisessa vaskuliitissa iho-oire on käsin tunnusteltaessa tuntuva purppura, joksi ihottuma ei statusmerkintöjen perusteella sopinut.
Schnitzlerin oireyhtymä on autoimmuuni-autoinflammatorinen tauti (Barriere ym. 1976). Siihen liittyy monoklonaalinen gammapatia, usein IgM, kuten potilaalta löytynyt M-komponenttikin oli. Schnitzlerin oireyhtymässä esiintyy kroonista ja urtikariatyyppistä ihottumaa. Muita tämän oireyhtymän oireita ovat kuumeilu, nivelkivut tai -tulehdukset, luukivut, lymfadenopatia sekä pernan ja maksan suurentuneisuus. Laboratoriotutkimuksissa esiintyy leukosytoosia, hypersedimentaatiota ja CRP-arvon suurentumista. Potilaamme ihottuman tyyppi ja sen häviäminen sekä leukosytoosin puute puhuvat kuitenkin Schniztlerin oireyhtymää vastaan.
Maligniteetti? Kun potilas kuumeilee ja tulehdusparametrit ovat suurentuneet, maligniteetin mahdollisuus on pidettävä mielessä. Potilastamme kuitenkin tutkittiin laajasti kuvantaen, eikä viitettä metastasoituneesta maligniteetista tai lymfoomasta saatu. Verenkuvassa ei ollut akuuttiin leukemiaan viittaavaa.
Kuitenkin infektiotauti? Infektiotaudin mahdollisuutta oli mietittävä uudelleen. Virusinfektioista kuume ja ihottuma liittyvät tyypillisesti HIV-ensitautiin. Päänsärky ja lihaskivut voivat myös liittyä siihen. Laboratoriotutkimuksissa HIV-ensitaudissa havaitaan usein lymfosytopeniaa ja lievää ALAT-arvon suurentumista. Potilaan neulanpistotapaturmasta oli kuitenkin kulunut jo yli kolme kuukautta, joten negatiivinen HIVAgAb-testi sulki HIV-tartunnan pois.
Tuberkuloosia vastaan puhui potilaan alle 50 vuoden ikä, eikä hänellä ollut tiedossa tuberkuloosialtistusta tai hengitystieoireita. Keuhkojen natiiviröntgenkuvaus ja vartalon TT olivat normaalit.
Jarisch-Herxheimerin reaktio? Keftriaksoniin liittynyttä ihottuman pahenemista pidettiin allergisena reaktiona, mutta olisiko kyseessä kuitenkin voinut olla infektioon liittyvä ilmiö? Spirokeettatauteihin voi tyypillisesti liittyä Jarisch-Herxheimerin reaktio, kun tehoavaa mikrobilääkehoitoa aloitetaan. Sen oireita ovat kuume, ihottuman paheneminen, huonovointisuus, vilunväreet, hikoilu ja joskus jopa hypotensio. Tärkeimmät spirokeettataudit ovat kuppa ja borrelioosi. Negatiivinen kardiolipiinimääritys sulki pois hoitamattoman kupan. Ihottuma ei sopinut borrelioosiin, ja lasko ja CRP-arvo olivat poikkeuksellisen suuret tähän tautiin. Borreliavasta-ainemäärityksiä ei ollut käytettävissä.
Mitä kuumekurva ja hoitovaste kertoivat?
Kuumekurvassa on ensin nähtävissä kuumeen nopea lasku, jonka selitys on todennäköisesti deksametasoni. Sen vaikutuksen loputtua kuume palasi entisiin lukemiin. Kuume laski selvästi levofloksasiinin käytön aikana. CRP:kin todennäköisesti reagoi ensin annettuun deksametasoniin. Sen vaikutuksen päätyttyä CRP-arvo suurentui, mutta ei enää alkuperäisiin lukemiin. Infektiotaudeille on hyvin tyypillistä, että tehoavan hoidon aikana kuume häviää ensin ja CRP-arvo alkaa vasta sitten pienentyä. Kuumeilu palasi meropeneemihoidon aikana. Doksisykliini liitettiin hoitoon loppuvaiheessa. Kuumekurvan perusteella saa vaikutelman, että myös doksisykliinin aikana kuume olisi hävinnyt ja CRP-pitoisuus alkanut selvemmin pienentyä. Mitkä taudinaiheuttajamikrobit reagoivat kinoloneihin ja doksisykliiniin, mutta eivät beetalaktaamiantibioottiin? Tällaisia mikrobeja ovat niin sanotut atyyppiset taudinaiheuttajat eli klamydiat, legionellat ja mykoplasmat. Chlamydia pneumoniae -infektio on yleensä hengitystieinfektio. Potilaalla ei ollut hengitystieinfektion oireita, ja keuhkojen kuvantamisessa ei havaittu poikkeavaa. Seerumin Chlamydia pneumoniae -vasta-aineet viittasivat aiemmin sairastettuun tautiin. Tuoreen infektion poissulkemiseksi tosin yleensä suositellaan vielä seurantanäytteen ottamista. Legionella aiheuttaa yleensä myös keuhkokuumeen, ja riskiryhmään kuuluvat erityisesti immuunipuutteiset potilaat, jollainen potilaamme ei ollut.
Mycoplasma pneumoniae aiheuttaa monenlaisia taudinkuvia. Tyypillisesti mykoplasma aiheuttaa ylä- tai alahengitystieinfektion. Oireina ja löydöksinä voivat olla kuume, kurkkukipu, yskä, käheys, keuhkoputkentulehdus, keuhkokuume, ulko- tai välikorvatulehdus tai rakkulainen tärykalvotulehdus. Mykoplasmaan liittyy muitakin ilmentymiä. Niitä voi kirjallisuuden mukaan esiintyä ennen hengitystieinfektiota, sen aikana tai sen jälkeen sekä ilman hengitystieinfektiota (Waites ja Talkington 2004). Näiden on epäilty syntyvän ensisijaisesti infektion laukaisemilla autoimmuunimekanismeilla. Kehittyneemmät mikrobiologiset tutkimusmenetelmät ovat kuitenkin jonkin verran muuttaneet käsitystä. Mycoplasma pneumoniaeta on voitu viljellä ja osoittaa nukleiinihapon osoituksella esimerkiksi verestä, aivo-selkäydinnesteestä, nivelnesteestä, sydänpussin nesteestä ja jopa ihomuutoksista (Waites ja Talkington 2004). Potilaamme taudissa mykoplasmainfektioon sopi moni asia. Ensinnäkin ajankohta oli vuoden 2011 syksy, jolloin Suomessa oli meneillään mykoplasmaepidemia(Puolakkainen ja Järvinen 2012). Oireista ja löydöksistä mykoplasmainfektioon sopivat hyvin kuume, päänsärky, ihottuma, lihaskivut ja lisääntynyt sydänpussin neste. Laboratoriokokeissa mykoplasmainfektioon sopivat hyvin hypersedimentaatio ja leukosytoosin puute. Mykoplasmavasta-aineet tutkittiin vain kertaalleen kahdeksan päivän kuluttua taudin alusta. IgM-luokassa mainittiin olevan raja-arvoisesti mykoplasmavasta-aineita. Vasta-aineet kehittyvät mykoplasmainfektiossa hitaasti, ja siksi toisen näytteen tutkimista suositeltiinkin. CRP-arvo oli mykoplasmaan poikkeuksellisen suuri. Epäselvää oli sekin, saattoiko M-komponentti selittyä infektiolla? Tyypillisimmilläänhän mykoplasmainfektio esiintyy hengitystieinfektio-oirein, joita potilaalla ei ollut lukuun ottamatta taudin alkuvaiheessa esiintynyttä korvaoiretta, jonka syyksi paljastuivat korvakäytävien veribullat. Veribullat eivät liene mitenkään yleinen löydös. Myös tulovaiheen pään TT:ssä nähtiin lieviä löydöksiä korvien alueella.
PubMed-haulla löytyi vain kaksi varsin historiallista artikkelia vuosilta 1961 (Chanock ym.) ja 1962 (Rifkind ym.), joissa kerrotaan kuinka Mycoplasma pneumoniae tartutettiin vapaaehtoisiin terveisiin vankeihin. Sairastuneista 32 tutkitusta 13:lla todettiin tärykalvotulehdus, joka oli yleensä molemminpuolinen. Viidellä nähtiin verenvuotobullat tärykalvolla ja sen lähistöllä. Potilaallamme oli kummassakin korvakäytävässä veribullat, joista vasemmanpuoleisen nähtiin olevan kontaktissa tärykalvoon, ja tärykalvoissa oli lievää tulehduslöydöstäkin ainakin korvalääkärin tutkiessa tilannetta jälkimmäisen kerran. Veribullan eritteestä tehtiin tavanomainen bakteeriviljely negatiivisin tuloksin. Mykoplasman osoittaminen olisi vaatinut erikoisviljelyä, jota Suomessa ei tiettävästi tehdä, tai PCR-määritystä.
Diagnoosiehdotus on Mycoplasma pneumoniaen aiheuttama hemorraginen bulloosi korvakäytävän tulehdus ja keuhkonulkoiset oireet. Lisävalaistusta saataisiin neljän viikon kuluttua sairastumisesta otetuista mykoplasmavasta-aineista, PET-TT:stä sekä ohimovaltimobiopsiasta. Koska taudinkuva oli kuitenkin varsin poikkeuksellinen, seerumin immunoglobuliinit ja proteiinielektroforeesi tulisi tarkistaa esimerkiksi puolen vuoden kuluttua. Näin saataisiin selville, liittyivätkö lievästi vähentynyt IgG-pitoisuus ja M-komponentti infektioon vai oliko taustalla muu sairaus, joka vaatisi lisätutkimuksia. Esimerkiksi hoitamattomilla tavallista vaihtelevaa (common variable) hypogammaglobulinemiaa sairastavilla potilailla on kuvattu tavallista vaikeampia mykoplasmainfektioita (Roifman ym. 1986).
Keskustelu potilastapauksen kulusta
Kalevi Laitinen: Tarkistettiinko virtsanäytettä?
Jaana Syrjänen: Kyllä tarkistettiin useita kertoja, ja se oli täysin normaali.
Paulina Paavola-Sakki: Otettiinko välikorvan märkäisen näköisestä eritteestä bakteeriviljely?
Jaana Syrjänen: Kun potilas tuli sairaalaan, tehtiin parasenteesi, mutta siitä ei saatu mitään saalista. Sen sijaan bullan sisältö oli verisen näköistä ja sitä viljeltiin. Viljelyn tulos oli negatiivinen. Viidentenä päivänä tarkistuksessa tärykalvo oli korvalääkärin mukaan lievästi poikkeavan näköinen, mutta sen liikkuvuus oli hyvä. Korvalääkäri ei sitten enää toisella kerralla tehnyt parasenteesiä.
Riitta Luosujärvi: Katsottiinko borreliavasta-ainepitoisuudet ja näkyikö korvassa rustotulehdusta?
Jaana Syrjänen: Borreliavasta-aineista minulla ei ole tietoa. Korvalehdessä ei ollut mitään poikkeavaa. Porusten TT:ssä, pään magneettikuvauksessa ja pään ja kaulan TT:ssä näkyi turvotusta korvakäytävän iholla sekä pieniä muutoksia kartiolisäkkeessä. Aluetta koputeltaessa ei ollut arkuutta eikä varsinaista mastoidiittiepäilyä herännyt.
Lisätiedot potilaasta
Mikrobiologiset tutkimustulokset. Potilaasta otetuista näytteistä oli tutkittu useita virus- ja bakteerivasta-aineita. Mycoplasma pneumoniae -vasta-ainetuloksia lukuunottamatta löydökset ovat negatiivisia tai sopivat aiemmin sairastettuun oireiseen tai oireettomaan infektioon (sytomegalovirus, Epstein-Barrin virus tai Chlamydia pneumoniae). Potilaan ikäryhmässä vastaavat löydökset ovat tavallisia. Sairauden yhteydessä potilaasta oli tutkittu M. pneumoniae -vasta-aineet kolmesti: ensimmäinen, sairastumisen alussa otettu näyte oli negatiivinen ja kahdessa seuraavassa näytteessä kahdeksan vuorokauden ja kuuden viikon kuluttua sairastumisesta IgG-pitoisuus oli positiivinen ja IgM-pitoisuus raja-arvoinen. Jos tilannetta tarkastellaan jälkiviisaana ja otetaan testivalmistajan uudistunut tulkintasuositus huomioon, IgM-vaste voidaan tulkita raja-arvoisen sijasta negatiiviseksi. Sen sijaan ensimmäisen ja toisen näytteen välillä havaittu spesifisten IgG-vasta-aineiden serokonversio ja toisen sekä kolmannen näytteen välinen vielä lievä IgG-pitoisuuden suurentuminen sopivat äskettäiseen M. pneumoniae -infektioon ja vahvistavat siten kliinisten oireiden perusteella ehdotettua etiologiaa.
Tehdyistä mikrobiologisista tutkimuksista siis vain M. pneumoniae -vasta-ainemäärityksen antamat tulokset sopivat äskettäiseen infektioon. Suomessa olikin tuolloin meneillään M. pneumoniae -epidemia ja tapauksia oli tartuntatautirekisterinkin mukaan runsaasti. Tämän potilaan osalta etiologiseen diagnoosiin olisi saatettu päästä aiemmin osoittamalla M. pneumoniaen nukleiinihappoa suoraan potilasnäytteestä. Ongelmallista tosin on tutkittavaksi lähetettävän näytteen valinta: potilaallahan ei ollut hengitystieoireita, ja hengitystie-eritteistä tehtävistä määrityksistä on eniten kokemusta. Meningiittiepäilyn vuoksi otettu selkäydinnestenäyte soveltuisi sinänsä tutkittavaksi M. pneumoniae-NhO-testillä, mutta on vaikea ennustaa, olisiko se tällä potilaalla ollut positiivinen. Myös veribullaeritettä olisi voitu tutkia, joskin M. pneumoniaen DNA:n osoittamisesta tästä näytelaadusta on niukasti kokemusta.
Loppukeskustelu
Pertti Ebeling: Kysyisin komplementtiarvoista: Alkuvaiheessa C3 ja C4 olivat viitealueella ja myöhemmässä vaiheessa C3 oli pienentynyt, vaikka oli viitealueella ja C4 oli pienentynyt ikään kuin lektiinitie tai klassinen tie olisi aktivoitunut. Taudinaiheuttajan ollessa läsnä sen pintarakenteiden pitäisi alusta alkaen aktivoida lektiinireitti koko ajan samalla tavalla tai olla aktivoimatta. C4-lukeman pienentyminen vain jälkimmäisessä näytteessä sopii vasta-aineiden muodostumiseen ja sitä kautta klassisen reitin aktivaatioon.
Jaana Syrjänen: Alkuvaiheen komplementtiarvot ovat voineet heijastaa tulehdusta akuutin vaiheen reaktioon liittyen.
Pekka Anttila: Tieto siitä, että potilaalla oli IgM-kappa-M-komponentti, kertoo että jossain oli monoklonaalisia B-soluja. Kyseessä voisi olla myös MGUS-tauti tai pienten lymfosyyttien lymfooma, mikä ei kuitenkaan sinänsä johtopäätöksiisi vaikuttaisi, koska alkava lymfooma ei selittäisi potilaan taudinkuvaa.
Jaana Syrjänen: On kyllä mahdollista, että potilaalla oli jonkin asteinen immuunipuutostila, joka vaikutti taudinkuvaan.
Asko Järvinen: Potilaalla ei myöskään vaikuttanut olevan rajua mykoplasmainfektiota selittävää vasta-ainetuotannon häiriötä, sillä immunoglobuliinipitoisuudet olivat tarkistettaessa normaalit.
Lopuksi
Potilaalla oli siis mykoplasman aiheuttama infektio, jonka taudinkuva oli poikkeuksellinen. Oireet olivat keuhkojen ulkopuolisia ja infektioon liittyvä tulehdusvaste oli poikkeuksellisen voimakas. Mykoplasmaan tehoavan antibioottihoidon myötä kuumeilu hävisi, CRP-pitoisuus pieneni ja potilas parani täysin.
Kirjallisuutta
Barriere H, Schnitzler L, Moulin G, Grolleau Y. [Chronic urticarial lesions and macroglobulinemia. Apropos of 5 cases]. La semaine des hopitaux : organe fonde par l'Association d'enseignement medical des hopitaux de Paris 1976;52:221-7.
Chaigne B, Jr., Magnant J, Favelle O, Rousselot C, Maillot F. 18 FDG PET/CT contribution in occult giant-cell arteritis. J Clin Rheumatol 2012;18:104-5.
Chanock RM, Rifkind D, Kravetz HM, Knight V, Johnson KM. Respiratory disease in volunteers infected with Eaton agent: a preliminary report. Proc Natl Acad Sci U S A 1961;47:887-90.
Fautrel B. Adult-onset Still disease. Best practice & research. Clin Rheumatol 2008;22:773-92.
Hooisma GA, Balink H, Houtman PM, Slart RH, Lensen KD. Parameters related to a positive test result for FDG PET(/CT) for large vessel vasculitis: a multicenter retrospective study. Clin Rheumatol 2012;31:861-71.
Rifkind D, Chanock R, Kravetz H, Johnson K, Knight V. Ear involvement (myringitis) and primary atypical pneumonia following inoculation of volunteers with Eaton agent. Am Rev Respir Dis 1962; 85:479-89.
Roifman CM, Rao CP, Lederman HM, Lavi S, Quinn P, Gelfand EW. Increased susceptibility to Mycoplasma infection in patients with hypogammaglobulinemia. Am J Med 1986;80:590-4.
Puolakkainen M, Järvinen A. Mycoplasma pneumoniae -infektiot. Duodecim 2012;128:2236-43.
Spiera RF, Paget SA. Polymyalgia rheumatica and temporal arteritis. Teoksessa: Goldman L, Schafer A (toim.) Goldman's Cecil Medicine, 24. painos. Elsevier Saunders, Philadelphia 2011, s. 1728-31.
Tinazzi E, Puccetti A, Patuzzo G, Sorleto M, Barbieri A, Lunardi C. Schnitzler syndrome, an autoimmune-autoinflammatory syndrome: report of two new cases and review of the literature. Autoimmun Rev 2011;10:404-9.
Waites KB, Talkington DF. Mycoplasma pneumoniae and its role as a human pathogen. Clin Microbiol Rev 2004;17:697-728.
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/u ... PpRX9**SdU
Keski-ikäisen naisen kuume, ihottuma ja korvien veribullat
Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim
2013;129(18):1932-41
Jaana Syrjänen, Mirja Puolakkainen ja Asko Järvinen
Kliinis-patologinen kokousselostus
English summary: Fever, skin rash and blood bullae of the ears in a middle-aged woman
Yksityislääkäriltä yliopistosairaalan päivystykseen
Hoito ja tutkimukset jatkuvat yliopistosairaalan infektio-osastolla
Pohdinta
Mitä kuumekurva ja hoitovaste kertoivat?
Keskustelu potilastapauksen kulusta
Lisätiedot potilaasta
Loppukeskustelu
Lopuksi
Kirjallisuutta
Terveydenhuollon työntekijä hakeutui tutkimuksiin neljä päivää kestäneen kuumeen, lihassärkyjen, takaraivopäänsäryn ja korvien lukkiutumisen takia. CRP-pitoisuus oli suuri ja potilaan korvakäytävissä havaittiin veribullat. Sairaalahoidossa ilmaantui vielä ihottumaa, kuume ei tuntunut laskevan laajakirjoisella antibioottihoidolla ja CRP:kin suureni hoidon aikana korkeimmillaan arvoon 413 mg/l.
English summary: Fever, skin rash and blood bullae of the ears in a middle-aged woman
A healthcare worker sought medical advice after four days of fever, muscle pains, occipital headache and blocked ears, and was diagnosed with a high CRP level and blood bullae in the outer ear canal. In addition, skin rash appeared during hospital care, and the fever did not seem to go down upon treatment with broad-spectrum antibiotics, during which the CRP rose to a level of 413 mg/L at the highest. Haemorragic bullous otisis was confirmed diagnosis caused by Mycoplasma Pneumoniae.
46-vuotias terveydenhuollossa työskentelevä nainen kertoi sairastaneensa viime vuosien aikana useita hengitystieinfektioita, lähinnä otiitteja ja sinuiitteja, joita oli hoidettu antibiootein. Työpaikalla oli todettu kosteusvaurio. Häneltä oli nuoruudessa poistettu umpilisäke. Toistakymmentä vuotta sitten raskauden aikana potilas oli sairastanut syvän laskimotromboosin. Hän tiesi olevansa allerginen sulfalle.
Yksityislääkäriltä yliopistosairaalan päivystykseen
Potilas hakeutui yksityiselle lääkäriasemalle äkillisen kuumeen, lihassärkyjen, takaraivopäänsäryn ja korvien lukkiutumisen tunteen takia. Kuumetta oli korkeimmillaan 39,9 astetta. Oireet olivat alkaneet neljä päivää aiemmin. Viimeksi kuluneen reilun vuorokauden aikana hän oli joutunut ottamaan vaivoihinsa yhteensä 4,8 g ibuprofeenia. Lääkäriasemalla todettiin pika-CRP-arvon olevan yli 160 mg/l ja potilas lähetettiin jatkotutkimuksiin yliopistosairaalan korva-, nenä- ja kurkkutautien päivystyspoliklinikkaan, sillä epäiltiin molemminpuolista välikorvatulehdusta. Korvakäytävissä havaittiin veribullat. Oikean korvakäytävän veribulla puhkaistiin, ja hyytyneestä verestä otettiin näyte bakteeriviljelyyn. Parasenteesista ei saatu saalista. Koko vasemman korvakäytävän tukkinut veribulla puhkaistiin, ja sen todettiin olevan kontaktissa tärykalvoon. Rintakehällä ja olkapäiden alueella oli punaläiskäistä ihottumaa. Pään taivutus eteenpäin aiheutti kivun takaraivolle ja yläselkään. Potilas lähetettiin jatkotutkimuksiin sisätautien päivystyspoliklinikkaan ensisijaisesti väsähtäneen yleistilan takia.
Sisätautien päivystyspoliklinikassa kävi ilmi, että potilaalla oli ollut puolen vuoden ajan alaselkäsärkyjä. Itse hän piti niitä työhönsä liittyvinä. Hän oli kuitenkin ollut jo kuukauden ajan poikkeuksellisen väsynyt. Nuhaa, yskää, kurkkukipua, virtsaamisvaivoja, ripulia tai oksentelua ei ollut esiintynyt. Kenelläkään perheenjäsenistä ei ollut infektio-oireita. Potilas oli matkaillut viisi kuukautta aiemmin Kyproksella, kolme kuukautta aiemmin Saksassa ja Ranskassa sekä kaksi kuukautta aiemmin Kainuussa. Punkkien puremista, hyttystenpistoista tai poikkeuksellisista eläinkontakteista ei ollut tietoa. Työperäisen neulanpistotapaturman vuoksi neljä kuukautta aiemmin tehty HIVAgAb-testi oli ollut negatiivinen.
Potilas oli asiallinen ja orientoitunut. Periferia oli viileä, lämpöraja oli ranteissa ja nilkoissa. Verenpaine oli 123/81 mmHg, syke 84/min ja saturaatio huoneilmalla 100 %. Potilasta nesteytettiin ja raajojen viileys korjaantui. Sydämen ja keuhkojen auskultaatiossa tai vatsan ja imusolmukkeiden palpaatiossa ei todettu poikkeavaa. Rintakehän yläosassa, olkavarsissa ja yläselässä nähtiin läiskikästä, pienen kolikon kokoista, hennosti punoittavaa ja poispainettavaa ihottumaa, joka ei sopinut urtikariaksi eikä petekioiksi. CRP-pitoisuus oli 413 mg/l ja veren leukosyyttimäärä 5,8 x 109/l. Potilaalta otettiin aivo-selkäydinnestenäyte meningiittiepäilyn vuoksi sekä veriviljelyt kahdesti. Sen jälkeen hänelle annettiin deksametasonia 10 mg suonensisäisesti ja aloitettiin keftriaksonilääkitys 2 g x 1. Kun aivo-selkäydinnestenäyte oli todettu normaaliksi, deksametasoni lopetettiin. Pään ja kaulan tietokonetomografiassa (TT) havaittiin vähäisiä muutoksia, joiden etiologia ei tarkemmin selvinnyt. Sairaalaantulovaiheessa tehdyssä virtsan seulonnassa hemoglobiinia ja proteiinia oli paljon, solulaskennassa oli erytrosyyttejä 222, leukosyyttejä 223 ja epiteelisoluja 31. Virtsan bakteeriviljely jäi negatiiviseksi. Jälkitarkastuksessa virtsanäytteet olivat täysin normaalit, ja hoitajien merkintöjen mukaan potilaalla oli tulovaiheessa kuukautiset.
Hoito ja tutkimukset jatkuvat yliopistosairaalan infektio-osastolla
Potilaan siirryttyä jatkohoitoon infektio-osastolle hänelle tuli erikoinen olo. Poskien, kaulan ja ylävartalon iho lehahti punaiseksi. Oireiden syyksi epäiltiin allergista reaktiota keftriaksonille, ja potilas sai antihistamiinia sekä hydroksitsiinihydrokloridia 25 mg suun kautta. Hemodynamiikka oli aivan normaali eikä muita oireita ilmaantunut. Mikrobilääkkeeksi vaihdettiin levofloksasiini annoksella 750 mg x 1. Seuraavina kahtena päivänä ihottuma haaleni, mutta kuumetta ja päänsärkyä esiintyi ja leuat olivat kipeät. Korvalääkäriä konsultoitiin uudelleen. Hän totesi kummassakin korvakäytävässä pientä ärtyneisyyttä ja arkuutta. Tärykalvot olivat hiukan märkäisen oloiset mutta niiden liike oli korvalääkärin mielestä kuitenkin hyvä. Vartalon TT:ssä kohtu mainittiin poikkeavan näköiseksi. Gynekologi ei kuitenkaan havainnut sisätutkimuksessa poikkeavaa. Viidentenä sairaalassaolopäivänä potilaan CRP-pitoisuus oli uudelleen suurentunut arvosta 155 mg/l arvoon 268 mg/l. Levofloksasiini päätettiin vaihtaa meropeneemiin. Viidentenä sairaalassaolopäivänä esiintyi edelleen kuumetta, päänsärkyä ja ihottumaa. CRP-arvo oli suurenemaan päin. Selkäkivun syyn ja mahdollisen infektiopesäkkeen etsimiseksi tehtiin rangan magneettikuvaus, ja lisäksi tehtiin pään ja porusten magneettikuvaus ja sydämen kaikukuvaus. Seuraavina neljänä päivänä oirekuva jatkui samanlaisena, vain ihottuma oli hävinnyt. Kuume ja päänsärky jatkuivat. Yhdeksäntenä sairaalassaolopäivänä hoitoon liitettiin doksisykliini annoksella 100 mg x 2. Kymmenentenä sairaalassaolopäivänä potilaasta päätettiin ottaa ohimovaltimobiopsia ja tehdä hänelle positroniemissiotomografia-TT (PET-TT).
Kuva 1. A) Potilaan kuumetilan kehitys ja annetut lääkehoidot. B) CRP-pitoisuus suhteessa hoitopäiviin ja annettuihin hoitoihin.
Proteiinifraktiot määritettiin seerumista ja gamma-alueella todettiin M-komponentti. Immunofiksaatiossa se oli IgM-lambda-tyyppinen ja määrältään 1,5 g/l. Polyklonaalisen IgG:n pitoisuus oli lievästi pienentynyt, 5,5 g/l.
Pohdinta
Oliko potilaan kuumeilun, ihottuman ja särkyjen taustalla infektiotauti, tulehdustauti, näiden yhdistelmä vai kenties maligniteetti?
Vakava yleisinfektio? Tällaisten oireiden esiintyessä on aina huomioitava vakavan ja nopeaa hoitoa vaativan yleisinfektion mahdollisuus. Avohoidosta tulevalla potilaalla kysymyksessä voisi olla sairaalan ulkopuolella syntynyt meningiitti tai sepsis. Meningiitin mahdollisuus otettiin tulovaiheessa huomioon, koska potilaalla oli päänsärkyä, niskalihasten kankeutta ja selkäkipua. Normaali aivo-selkäydinnestenäyte sulki pois meningiitin. Jos kysymyksessä olisi sepsis, avohoidosta tulevan potilaan tyypillisimmät taudinaiheuttajat olisivat Staphylococcus aureus, Streptococcus pyogenes, Escherichia coli tai Streptococcus pneumoniae. Septisen infektion puolesta puhuisivat korkea kuume, suuri CRP-pitoisuus ja säryt ja periferian viileys sairaalaan tullessa. Epätyypillistä septiselle infektiolle kuitenkin oli se, että potilas oli raajojen viileyttä lukuun ottamatta hyvässä kunnossa, vaikka oli sairastanut jo neljä päivää. Hänellä ei tulovaiheessa todettu myöskään leukosytoosia, neutrofiliaa tai leukopeniaa ja laktaattiarvo oli normaali. Edellä mainittujen yleisimpien avohoitoperäisiä sepsiksiä aiheuttavien bakteerien yhteydessä potilaalla on usein jokin paikallinen tulehduspesäke, jota ei kuitenkaan ole löytynyt statuksessa tai laajoissa kuvantamistutkimuksissa. Kaikki potilaallemme tehdyt veriviljelyt, myös ennen mikrobilääkehoidon aloitusta otetut, jäivät negatiivisiksi. Laajakirjoisella meropeneemilla ei saatu hoitovastetta kuumeeseen tai pienennetyksi CRP-pitoisuutta. Näistä syistä septinen infektio on epätodennäköinen selitys potilaan oireilulle.
Tulehdustauti? Jospa kysymys olikin muusta tulehduksesta. Aikuisten Stillin taudin tyypillisin sairastumisikä on 25-35 vuotta. Tautia esiintyy naisilla enemmän kuin miehillä. Jättisoluarteriitti eli ohimovaltimotulehdus tai polymyalgia rheumatica on tavallisimmin yli 50-vuotiaiden naisten tauteja. Tulehdusparametrien suurentuminen, etenkin hypersedimentaatio ja suurentunut CRP-arvo, ovat ylipäätään tyypillisiä löydöksiä erilaisissa vaskuliiteissa. Takayasun arteriitissa aortan ja siitä lähtevien suurten suonten tulehdusmuutokset voivat aiheuttaa epäsymmetrian ylä- tai alaraajojen sykkeisiin. Tätä ei kuitenkaan havaittu, ja Takayasun arteriitti oli siksi epätodennäköinen. Jättisoluarteriitissa ja Takayasun arteriitissa PET-TT:ssä voidaan havaita tyypillisiä löydöksiä aortassa ja siitä lähtevissä valtimoissa (Hooisma ym. 2012). PET-TT:n ja ohimovaltimobiopsian tuloksia ei tässä vaiheessa ollut vielä käytettävissä.
Muut vaskuliitit olivat myös epätodennäköisiä. Kliininen kuva ei sopinut Wegenerin granulomatoosiin, ja lisäksi ANCA-vasta-ainemääritysten tulokset olivat negatiiviset. Kliininen kuva ei myöskään oikein sopinut valtimoiden kyhmytulehdukseen (polyarteritis nodosa), joka usein liittyy krooniseen B-hepatiittiin, jota potilaalla ei ollut. Kryoglobulinemiakin oli epätodennäköinen, sillä kryoglobuliinimääritykset olivat negatiiviset eikä potilaalla ollut oireyhtymään usein liittyvää C-hepatiittia. Churg-Straussin oireyhtymälle tyypillistä eosinofiliaa ei todettu. Leukosytoklastisessa vaskuliitissa iho-oire on käsin tunnusteltaessa tuntuva purppura, joksi ihottuma ei statusmerkintöjen perusteella sopinut.
Schnitzlerin oireyhtymä on autoimmuuni-autoinflammatorinen tauti (Barriere ym. 1976). Siihen liittyy monoklonaalinen gammapatia, usein IgM, kuten potilaalta löytynyt M-komponenttikin oli. Schnitzlerin oireyhtymässä esiintyy kroonista ja urtikariatyyppistä ihottumaa. Muita tämän oireyhtymän oireita ovat kuumeilu, nivelkivut tai -tulehdukset, luukivut, lymfadenopatia sekä pernan ja maksan suurentuneisuus. Laboratoriotutkimuksissa esiintyy leukosytoosia, hypersedimentaatiota ja CRP-arvon suurentumista. Potilaamme ihottuman tyyppi ja sen häviäminen sekä leukosytoosin puute puhuvat kuitenkin Schniztlerin oireyhtymää vastaan.
Maligniteetti? Kun potilas kuumeilee ja tulehdusparametrit ovat suurentuneet, maligniteetin mahdollisuus on pidettävä mielessä. Potilastamme kuitenkin tutkittiin laajasti kuvantaen, eikä viitettä metastasoituneesta maligniteetista tai lymfoomasta saatu. Verenkuvassa ei ollut akuuttiin leukemiaan viittaavaa.
Kuitenkin infektiotauti? Infektiotaudin mahdollisuutta oli mietittävä uudelleen. Virusinfektioista kuume ja ihottuma liittyvät tyypillisesti HIV-ensitautiin. Päänsärky ja lihaskivut voivat myös liittyä siihen. Laboratoriotutkimuksissa HIV-ensitaudissa havaitaan usein lymfosytopeniaa ja lievää ALAT-arvon suurentumista. Potilaan neulanpistotapaturmasta oli kuitenkin kulunut jo yli kolme kuukautta, joten negatiivinen HIVAgAb-testi sulki HIV-tartunnan pois.
Tuberkuloosia vastaan puhui potilaan alle 50 vuoden ikä, eikä hänellä ollut tiedossa tuberkuloosialtistusta tai hengitystieoireita. Keuhkojen natiiviröntgenkuvaus ja vartalon TT olivat normaalit.
Jarisch-Herxheimerin reaktio? Keftriaksoniin liittynyttä ihottuman pahenemista pidettiin allergisena reaktiona, mutta olisiko kyseessä kuitenkin voinut olla infektioon liittyvä ilmiö? Spirokeettatauteihin voi tyypillisesti liittyä Jarisch-Herxheimerin reaktio, kun tehoavaa mikrobilääkehoitoa aloitetaan. Sen oireita ovat kuume, ihottuman paheneminen, huonovointisuus, vilunväreet, hikoilu ja joskus jopa hypotensio. Tärkeimmät spirokeettataudit ovat kuppa ja borrelioosi. Negatiivinen kardiolipiinimääritys sulki pois hoitamattoman kupan. Ihottuma ei sopinut borrelioosiin, ja lasko ja CRP-arvo olivat poikkeuksellisen suuret tähän tautiin. Borreliavasta-ainemäärityksiä ei ollut käytettävissä.
Mitä kuumekurva ja hoitovaste kertoivat?
Kuumekurvassa on ensin nähtävissä kuumeen nopea lasku, jonka selitys on todennäköisesti deksametasoni. Sen vaikutuksen loputtua kuume palasi entisiin lukemiin. Kuume laski selvästi levofloksasiinin käytön aikana. CRP:kin todennäköisesti reagoi ensin annettuun deksametasoniin. Sen vaikutuksen päätyttyä CRP-arvo suurentui, mutta ei enää alkuperäisiin lukemiin. Infektiotaudeille on hyvin tyypillistä, että tehoavan hoidon aikana kuume häviää ensin ja CRP-arvo alkaa vasta sitten pienentyä. Kuumeilu palasi meropeneemihoidon aikana. Doksisykliini liitettiin hoitoon loppuvaiheessa. Kuumekurvan perusteella saa vaikutelman, että myös doksisykliinin aikana kuume olisi hävinnyt ja CRP-pitoisuus alkanut selvemmin pienentyä. Mitkä taudinaiheuttajamikrobit reagoivat kinoloneihin ja doksisykliiniin, mutta eivät beetalaktaamiantibioottiin? Tällaisia mikrobeja ovat niin sanotut atyyppiset taudinaiheuttajat eli klamydiat, legionellat ja mykoplasmat. Chlamydia pneumoniae -infektio on yleensä hengitystieinfektio. Potilaalla ei ollut hengitystieinfektion oireita, ja keuhkojen kuvantamisessa ei havaittu poikkeavaa. Seerumin Chlamydia pneumoniae -vasta-aineet viittasivat aiemmin sairastettuun tautiin. Tuoreen infektion poissulkemiseksi tosin yleensä suositellaan vielä seurantanäytteen ottamista. Legionella aiheuttaa yleensä myös keuhkokuumeen, ja riskiryhmään kuuluvat erityisesti immuunipuutteiset potilaat, jollainen potilaamme ei ollut.
Mycoplasma pneumoniae aiheuttaa monenlaisia taudinkuvia. Tyypillisesti mykoplasma aiheuttaa ylä- tai alahengitystieinfektion. Oireina ja löydöksinä voivat olla kuume, kurkkukipu, yskä, käheys, keuhkoputkentulehdus, keuhkokuume, ulko- tai välikorvatulehdus tai rakkulainen tärykalvotulehdus. Mykoplasmaan liittyy muitakin ilmentymiä. Niitä voi kirjallisuuden mukaan esiintyä ennen hengitystieinfektiota, sen aikana tai sen jälkeen sekä ilman hengitystieinfektiota (Waites ja Talkington 2004). Näiden on epäilty syntyvän ensisijaisesti infektion laukaisemilla autoimmuunimekanismeilla. Kehittyneemmät mikrobiologiset tutkimusmenetelmät ovat kuitenkin jonkin verran muuttaneet käsitystä. Mycoplasma pneumoniaeta on voitu viljellä ja osoittaa nukleiinihapon osoituksella esimerkiksi verestä, aivo-selkäydinnesteestä, nivelnesteestä, sydänpussin nesteestä ja jopa ihomuutoksista (Waites ja Talkington 2004). Potilaamme taudissa mykoplasmainfektioon sopi moni asia. Ensinnäkin ajankohta oli vuoden 2011 syksy, jolloin Suomessa oli meneillään mykoplasmaepidemia(Puolakkainen ja Järvinen 2012). Oireista ja löydöksistä mykoplasmainfektioon sopivat hyvin kuume, päänsärky, ihottuma, lihaskivut ja lisääntynyt sydänpussin neste. Laboratoriokokeissa mykoplasmainfektioon sopivat hyvin hypersedimentaatio ja leukosytoosin puute. Mykoplasmavasta-aineet tutkittiin vain kertaalleen kahdeksan päivän kuluttua taudin alusta. IgM-luokassa mainittiin olevan raja-arvoisesti mykoplasmavasta-aineita. Vasta-aineet kehittyvät mykoplasmainfektiossa hitaasti, ja siksi toisen näytteen tutkimista suositeltiinkin. CRP-arvo oli mykoplasmaan poikkeuksellisen suuri. Epäselvää oli sekin, saattoiko M-komponentti selittyä infektiolla? Tyypillisimmilläänhän mykoplasmainfektio esiintyy hengitystieinfektio-oirein, joita potilaalla ei ollut lukuun ottamatta taudin alkuvaiheessa esiintynyttä korvaoiretta, jonka syyksi paljastuivat korvakäytävien veribullat. Veribullat eivät liene mitenkään yleinen löydös. Myös tulovaiheen pään TT:ssä nähtiin lieviä löydöksiä korvien alueella.
PubMed-haulla löytyi vain kaksi varsin historiallista artikkelia vuosilta 1961 (Chanock ym.) ja 1962 (Rifkind ym.), joissa kerrotaan kuinka Mycoplasma pneumoniae tartutettiin vapaaehtoisiin terveisiin vankeihin. Sairastuneista 32 tutkitusta 13:lla todettiin tärykalvotulehdus, joka oli yleensä molemminpuolinen. Viidellä nähtiin verenvuotobullat tärykalvolla ja sen lähistöllä. Potilaallamme oli kummassakin korvakäytävässä veribullat, joista vasemmanpuoleisen nähtiin olevan kontaktissa tärykalvoon, ja tärykalvoissa oli lievää tulehduslöydöstäkin ainakin korvalääkärin tutkiessa tilannetta jälkimmäisen kerran. Veribullan eritteestä tehtiin tavanomainen bakteeriviljely negatiivisin tuloksin. Mykoplasman osoittaminen olisi vaatinut erikoisviljelyä, jota Suomessa ei tiettävästi tehdä, tai PCR-määritystä.
Diagnoosiehdotus on Mycoplasma pneumoniaen aiheuttama hemorraginen bulloosi korvakäytävän tulehdus ja keuhkonulkoiset oireet. Lisävalaistusta saataisiin neljän viikon kuluttua sairastumisesta otetuista mykoplasmavasta-aineista, PET-TT:stä sekä ohimovaltimobiopsiasta. Koska taudinkuva oli kuitenkin varsin poikkeuksellinen, seerumin immunoglobuliinit ja proteiinielektroforeesi tulisi tarkistaa esimerkiksi puolen vuoden kuluttua. Näin saataisiin selville, liittyivätkö lievästi vähentynyt IgG-pitoisuus ja M-komponentti infektioon vai oliko taustalla muu sairaus, joka vaatisi lisätutkimuksia. Esimerkiksi hoitamattomilla tavallista vaihtelevaa (common variable) hypogammaglobulinemiaa sairastavilla potilailla on kuvattu tavallista vaikeampia mykoplasmainfektioita (Roifman ym. 1986).
Keskustelu potilastapauksen kulusta
Kalevi Laitinen: Tarkistettiinko virtsanäytettä?
Jaana Syrjänen: Kyllä tarkistettiin useita kertoja, ja se oli täysin normaali.
Paulina Paavola-Sakki: Otettiinko välikorvan märkäisen näköisestä eritteestä bakteeriviljely?
Jaana Syrjänen: Kun potilas tuli sairaalaan, tehtiin parasenteesi, mutta siitä ei saatu mitään saalista. Sen sijaan bullan sisältö oli verisen näköistä ja sitä viljeltiin. Viljelyn tulos oli negatiivinen. Viidentenä päivänä tarkistuksessa tärykalvo oli korvalääkärin mukaan lievästi poikkeavan näköinen, mutta sen liikkuvuus oli hyvä. Korvalääkäri ei sitten enää toisella kerralla tehnyt parasenteesiä.
Riitta Luosujärvi: Katsottiinko borreliavasta-ainepitoisuudet ja näkyikö korvassa rustotulehdusta?
Jaana Syrjänen: Borreliavasta-aineista minulla ei ole tietoa. Korvalehdessä ei ollut mitään poikkeavaa. Porusten TT:ssä, pään magneettikuvauksessa ja pään ja kaulan TT:ssä näkyi turvotusta korvakäytävän iholla sekä pieniä muutoksia kartiolisäkkeessä. Aluetta koputeltaessa ei ollut arkuutta eikä varsinaista mastoidiittiepäilyä herännyt.
Lisätiedot potilaasta
Mikrobiologiset tutkimustulokset. Potilaasta otetuista näytteistä oli tutkittu useita virus- ja bakteerivasta-aineita. Mycoplasma pneumoniae -vasta-ainetuloksia lukuunottamatta löydökset ovat negatiivisia tai sopivat aiemmin sairastettuun oireiseen tai oireettomaan infektioon (sytomegalovirus, Epstein-Barrin virus tai Chlamydia pneumoniae). Potilaan ikäryhmässä vastaavat löydökset ovat tavallisia. Sairauden yhteydessä potilaasta oli tutkittu M. pneumoniae -vasta-aineet kolmesti: ensimmäinen, sairastumisen alussa otettu näyte oli negatiivinen ja kahdessa seuraavassa näytteessä kahdeksan vuorokauden ja kuuden viikon kuluttua sairastumisesta IgG-pitoisuus oli positiivinen ja IgM-pitoisuus raja-arvoinen. Jos tilannetta tarkastellaan jälkiviisaana ja otetaan testivalmistajan uudistunut tulkintasuositus huomioon, IgM-vaste voidaan tulkita raja-arvoisen sijasta negatiiviseksi. Sen sijaan ensimmäisen ja toisen näytteen välillä havaittu spesifisten IgG-vasta-aineiden serokonversio ja toisen sekä kolmannen näytteen välinen vielä lievä IgG-pitoisuuden suurentuminen sopivat äskettäiseen M. pneumoniae -infektioon ja vahvistavat siten kliinisten oireiden perusteella ehdotettua etiologiaa.
Tehdyistä mikrobiologisista tutkimuksista siis vain M. pneumoniae -vasta-ainemäärityksen antamat tulokset sopivat äskettäiseen infektioon. Suomessa olikin tuolloin meneillään M. pneumoniae -epidemia ja tapauksia oli tartuntatautirekisterinkin mukaan runsaasti. Tämän potilaan osalta etiologiseen diagnoosiin olisi saatettu päästä aiemmin osoittamalla M. pneumoniaen nukleiinihappoa suoraan potilasnäytteestä. Ongelmallista tosin on tutkittavaksi lähetettävän näytteen valinta: potilaallahan ei ollut hengitystieoireita, ja hengitystie-eritteistä tehtävistä määrityksistä on eniten kokemusta. Meningiittiepäilyn vuoksi otettu selkäydinnestenäyte soveltuisi sinänsä tutkittavaksi M. pneumoniae-NhO-testillä, mutta on vaikea ennustaa, olisiko se tällä potilaalla ollut positiivinen. Myös veribullaeritettä olisi voitu tutkia, joskin M. pneumoniaen DNA:n osoittamisesta tästä näytelaadusta on niukasti kokemusta.
Loppukeskustelu
Pertti Ebeling: Kysyisin komplementtiarvoista: Alkuvaiheessa C3 ja C4 olivat viitealueella ja myöhemmässä vaiheessa C3 oli pienentynyt, vaikka oli viitealueella ja C4 oli pienentynyt ikään kuin lektiinitie tai klassinen tie olisi aktivoitunut. Taudinaiheuttajan ollessa läsnä sen pintarakenteiden pitäisi alusta alkaen aktivoida lektiinireitti koko ajan samalla tavalla tai olla aktivoimatta. C4-lukeman pienentyminen vain jälkimmäisessä näytteessä sopii vasta-aineiden muodostumiseen ja sitä kautta klassisen reitin aktivaatioon.
Jaana Syrjänen: Alkuvaiheen komplementtiarvot ovat voineet heijastaa tulehdusta akuutin vaiheen reaktioon liittyen.
Pekka Anttila: Tieto siitä, että potilaalla oli IgM-kappa-M-komponentti, kertoo että jossain oli monoklonaalisia B-soluja. Kyseessä voisi olla myös MGUS-tauti tai pienten lymfosyyttien lymfooma, mikä ei kuitenkaan sinänsä johtopäätöksiisi vaikuttaisi, koska alkava lymfooma ei selittäisi potilaan taudinkuvaa.
Jaana Syrjänen: On kyllä mahdollista, että potilaalla oli jonkin asteinen immuunipuutostila, joka vaikutti taudinkuvaan.
Asko Järvinen: Potilaalla ei myöskään vaikuttanut olevan rajua mykoplasmainfektiota selittävää vasta-ainetuotannon häiriötä, sillä immunoglobuliinipitoisuudet olivat tarkistettaessa normaalit.
Lopuksi
Potilaalla oli siis mykoplasman aiheuttama infektio, jonka taudinkuva oli poikkeuksellinen. Oireet olivat keuhkojen ulkopuolisia ja infektioon liittyvä tulehdusvaste oli poikkeuksellisen voimakas. Mykoplasmaan tehoavan antibioottihoidon myötä kuumeilu hävisi, CRP-pitoisuus pieneni ja potilas parani täysin.
Kirjallisuutta
Barriere H, Schnitzler L, Moulin G, Grolleau Y. [Chronic urticarial lesions and macroglobulinemia. Apropos of 5 cases]. La semaine des hopitaux : organe fonde par l'Association d'enseignement medical des hopitaux de Paris 1976;52:221-7.
Chaigne B, Jr., Magnant J, Favelle O, Rousselot C, Maillot F. 18 FDG PET/CT contribution in occult giant-cell arteritis. J Clin Rheumatol 2012;18:104-5.
Chanock RM, Rifkind D, Kravetz HM, Knight V, Johnson KM. Respiratory disease in volunteers infected with Eaton agent: a preliminary report. Proc Natl Acad Sci U S A 1961;47:887-90.
Fautrel B. Adult-onset Still disease. Best practice & research. Clin Rheumatol 2008;22:773-92.
Hooisma GA, Balink H, Houtman PM, Slart RH, Lensen KD. Parameters related to a positive test result for FDG PET(/CT) for large vessel vasculitis: a multicenter retrospective study. Clin Rheumatol 2012;31:861-71.
Rifkind D, Chanock R, Kravetz H, Johnson K, Knight V. Ear involvement (myringitis) and primary atypical pneumonia following inoculation of volunteers with Eaton agent. Am Rev Respir Dis 1962; 85:479-89.
Roifman CM, Rao CP, Lederman HM, Lavi S, Quinn P, Gelfand EW. Increased susceptibility to Mycoplasma infection in patients with hypogammaglobulinemia. Am J Med 1986;80:590-4.
Puolakkainen M, Järvinen A. Mycoplasma pneumoniae -infektiot. Duodecim 2012;128:2236-43.
Spiera RF, Paget SA. Polymyalgia rheumatica and temporal arteritis. Teoksessa: Goldman L, Schafer A (toim.) Goldman's Cecil Medicine, 24. painos. Elsevier Saunders, Philadelphia 2011, s. 1728-31.
Tinazzi E, Puccetti A, Patuzzo G, Sorleto M, Barbieri A, Lunardi C. Schnitzler syndrome, an autoimmune-autoinflammatory syndrome: report of two new cases and review of the literature. Autoimmun Rev 2011;10:404-9.
Waites KB, Talkington DF. Mycoplasma pneumoniae and its role as a human pathogen. Clin Microbiol Rev 2004;17:697-728.