TARKKA KATSAUS KUUTEEN LYMEN TAUTIIN LIITTYVÄÄN INFEKTIOON

[Jatta1001]

https://www.lymedisease.org/touchedbyly ... -anderson/


Dorothy Kupcha Leland
15.3.2017

LYMEN KOSKETUS: Tarkka katsaus kuuteen Lymen tautiin liittyvään infektioon

Kun valtavirran lääketiede puhuu Lymen taudista (jos puhuu ollenkaan), se ilmaistaan yleensä yksinkertaisin sanoin: yhden organismin tartunnan saanut punkki puree henkilöä ja aiheuttaa muutamia erityisiä oireita. Hoito on lyhyt Doksisykliini kuuri ja sitten voit hyvin lähteä. Seuraava!

Valitettavasti ihmiset, jotka viettävät aikaa ”Lyme maailmassa”, huomaavat pian elävänsä rinnakkaisuniversumissa kaukana, kaukana ”valtavirran kuvaamasta maailmasta”.

Sen sijaan, että he olisivat saaneet tartunnan yhdelle taudinaiheuttajalle, heillä voi olla useita sairauksia samanaikaisesti, mikä aiheuttaa oudon oireyhtymän jota on vaikea selvittää.

Sen sijaan, että tarvitsisit vain yhden tietyn lääkkeen lyhyen kuurin – sanotaanpa, että asiat ovat paljon monimutkaisempia!

Ihmisten, joilla on Lymen tautiin liittyviä sairauksia, on yleensä tehtävä oma tutkimus selvittääkseen, mikä heissä on vikana ja sitten etsittävä lääkäri, joka auttaa heitä korjaamaan asian.

Olen oppinut kokemuksen kautta, että jokainen Lymen taudin patogeeni aiheuttaa tietyn joukon oireita kehossa ja että voin helposti tunnistaa potilaideni infektiot analysoimalla heidän oireitaan. Seuraavissa osioissa kuvailen kuuden yleisimmän Lymeen liittyvän infektion tyypillisiä oireita. Kehotan lääkäreitä viittaamaan tähän osaan, kun he yrittävät tunnistaa, mitkä infektiot ovat hallitsevia potilaissa.

Näitä oirekuvioita tulee käyttää vain diagnoosin ohjenuorana, koska kaksi täysin samanlaista ihmistä ei ole ja oireet vaihtelevat henkilöittäin. Näistä infektioista peräisin olevat neurotoksiinit aiheuttavat kaikki tulehduksia aivoissa ja hermostossa ja aiheuttavat samanlaisia ​​oireita ja vaarantavat elimistön toiminnan samalla tavalla. Silti jokainen mikrobi ilmentää usein omat ainutlaatuiset piirteensä tai persoonallisuutensa.

Mikrobien aiheuttamien erilaisten oiremallien ymmärtäminen on erityisen tärkeää, koska Lymen taudin laboratoriotestit eivät ole riittäviä (vaikka ne ovat parantuneet huomattavasti viime vuosina). Diagnoosia voi monimutkaistaa myös se, että ihmisten immuunijärjestelmä reagoi infektioon eri tavalla elämän stressitekijöiden sekä aineenvaihdunnan vahvuuksien ja heikkouksien mukaan. Lääkäreiden tulee etsiä malleja potilaistaan ​​ja aina ymmärtää, että Lymen tautia sairastavien ihmisten hoito on harmaan sävyjä, koska infektiot luovat oirekuvaa, joka ei koskaan ole mustavalkoinen.

Babesian tai Babesian kaltaiset organismit (BABLO) oirekuvat

Babesia tai Babesian kaltaiset organismit (BABLO) vaikuttavat ensisijaisesti aivoihin ja autonomiseen hermostoon. Ensimmäiset sanat jotka potilas, jolla on aktiivisia Babesian kaltaisia ​​organismeja kehossaan saattaa sanoa on, että hän ei pysty keskittymään tai ajattelemaan. Hänen kognitiivinen toimintansa on merkittävästi vaarantunut, ja hänen mielialansa rasittuu lähes aina. Sekä masennus että ahdistus ovat hyvin yleisiä. Babesiaa sairastavalla henkilöllä on paljon emotionaalista mullistusta; pelko on hallitseva oire.

Babesia voi myös vaikuttaa autonomiseen hermostoon, joka on vastuussa suuresta osasta kehon "automaattisista" toiminnoista, kuten sydämenlyönnistä, hengityksestä jne. Tämä tarkoittaa, että aivojen ja kehon välinen viestintä on rasittunut, joten kaikki fyysiset Babesiasta peräisin olevat oireet potilailla voivat liittyä enemmän autonomisen hermoston toimintahäiriöön kuin itse organismeihin. Esimerkiksi Babesia voi aiheuttaa posturaalista ortostaattista takykardiaoireyhtymää (POTS); lyövä sydän levossa ja/tai epäsäännöllinen sydämenlyönti ja raskaasti jyskyttävä sydän yöllä, mutta ongelma ei ole sydämessä. Ongelmana on, että autonominen hermosto ei toimi kunnolla.

Hengenahdistus on myös yleistä, koska Babesiaa sairastavat ihmiset eivät säätele happisaturaatiovirtaansa kunnolla autonomisen hermoston (ANS) ongelmien vuoksi. Tällaiset ihmiset tuntevat "ilmannälkää", koska ANS ei laajenna heidän keuhkoputkiaan tai avaa palleaansa kunnolla, koska nämä heidän kehonsa osat eivät saa signaalia siitä aivojen komentokeskuksesta.

Muita Babesian oireita ovat runsaasti kasteleva hikoilu ja vilunväristykset. Babesia on malariaorganismin sukulainen ja on osottain alkueläin ja osittain bakteeri. Kuten malariassa, ihmiset voivat saada kauheita vilunväristyksiä ja hikoilla ja periaatteessa tuntea olevansa tulossa hulluksi. Babesiaa sairastavat ihmiset ovat usein kylmiä eivätkä voi lämmetä, ja heidän on mentävä kuumaan suihkuun tai hyppätä kylpyammeeseen lämmetäkseen. Lämpötilan deregulaatio liittyy jälleen toimintahäiriöön autonomisessa hermostossa. Joten ihmiset joko eivät voi lämmetä tai heillä on liian kuuma. He laskevat lämpötilaa yöllä, koska heillä on liian kuuma, mutta sitten heillä on liian kylmä sängyssä ja kääntää sitten asteita takaisin ylös. He jäätyvät nukkumaan mennessään ja heittävät peiton päälle; sitten keskellä yötä, he kiehuvat ja heittävät peiton pois ja kastelevat vuodevaatteet hikeen.

Unettomuus on yleistä, koska Babesia vaikuttaa aivojen unikeskukseen. Muita oireita ovat näön hämärtyminen, suolen liikkuvuus ongelmat ja virtsarakon vaikeudet. Babesiaa sairastavilla ihmisillä on joko vaikeuksia aloittaa virtsavirtaansa tai he käyvät läpi inkontinenssijaksoja. Heillä voi myös olla ongelmia suolen liikkuvuudessa; yleensä ummetus, mutta joskus voi myös esiintyä ripulia autonomisen hermoston deregulaatiosta. Hallitseva Babesia-infektio voi myös vaikuttaa tiettyihin ranteiden, käsien, nilkkojen ja jalkojen alueisiin. Nämä alueet voivat olla tuskallisia, puutuneita tai esiintyy äärimmäisiä lämpötiloja.

Babesia ei yleensä aiheuta kipua kehossa, joten jos henkilöllä on kipua, se johtuu yleensä jostain muusta ongelmasta. Kuva on kuitenkin aina monimutkainen, koska Babesia-potilailla joilla on heikentynyt puhdistusjärjestelmä, tuntevat kipua kehossaan huonon jätteenpoiston seurauksena. Mutta kipu ei johdu itse infektiosta.

Näitä kutsun selvästi tunnistettavissa oleviksi Babesia-oireiksi niillä potilailla, joiden immuunijärjestelmä ei ole hirveän heikentynyt tai joilla ei ole heikentynyttä puhdistusjärjestelmää tai muita sairauksia tai infektioita, jotka ovat tällä hetkellä aktiivisia ja jotka voivat vaikeuttaa oirekuvaa. Sama pätee kaikkien muiden tässä kuvattujen infektioiden oireisiin.

Bartonella tai Bartonellan kaltaisen organismin (BLO) oirekuviot

Monilla ihmisillä on Bartonella- tai Bartonella-kaltaisia ​​(BLO) -infektioita kehossaan. Ne ovat ehkä yleisimmät infektiot ihmisillä, koska monet eläinlääkärit sanovat, että 80 prosenttia kaikista talon kissoista ja lähes 100 prosenttia kaikista metsästyskissoista kantaa Bartonella-mikrobeja. Kirput purevat kissoja ja tartuttavat ne Bartonellan kaltaisilla organismeilla, jotka sitten tarttuvat ihmisiin kirppujen puremana. Bartonella- ja BLO-infektiot ovat siksi luultavasti yleisimpiä vektorivälitteisiä Lymen taudin rinnakkaisinfektioita.

Ihmisillä, joilla on aktiivisia Bartonella-oireita, on paljon enemmän kipua kuin ihmisillä, joilla on pääasiassa babesiaan liittyviä oireita. Ensimmäinen asia heidän suustaan ​​on yleensä: "Sinun on autettava minua tuskissani." Heillä on kipua nivelissään ja niveliä ympäröivässä sidekudoksessa. Tämä nivelkipu siirtyy kehon muille alueille. Esimerkiksi aktiivista Bartonellaa sairastavilla potilailla voi olla polvikipua, mutta juuri kun he ovat menossa lääkäriin kivun takia, kipu siirtyy vasempaan kyynärpäähän. Bartonellan tunnusomainen oire on jalkojen alaosien, erityisesti jalkapohjien, herkkyys ja arkuus.
Yleistynyt kehon kipu tai kipu joka on terävä ja vaikea, liittyy usein Bartonellaan. Bartonella voi myös aiheuttaa päänsärkyä ja jääpiikkimaista kipua. Sekä Babesia että Bartonella aiheuttavat päänsärkyä, mutta Bartonella-päänsärky on pahempaa. Babesia-päänsärky aiheuttaa enemmän outoja tuntemuksia ja painetta päässä. Ihmiset, joilla on aktiivinen Babesia-infektio, sanovat: "En tiedä kutsuisinko sitä mikä minulla on todella päänsärkynä. Se on enemmän kuin painetta päässä." Babesia voi aiheuttaa migreeniä samoin kuin Bartonella, mutta Babesia-migreeni on yleensä lievempi. Bartonella suosii pään takaraivoalueita; pään takaosa ja niska ovat yleensä kipeitä. Joten kipu on Bartonellan hallitseva ominaisuus.

Kaikki nämä hitaasti kasvavat solunsisäiset infektiot vaikuttavat aivoihin, mutta luovat erilaisia ​​oirekuvioita joiden mukaan infektio on hallitseva tai aktiivisin. Näen enemmän masennusta ihmisillä, joilla on aktiivinen Babesia, mutta vähemmän mielialan vaihtelua, kun taas aktiivista Bartonellaa sairastavat ihmiset voivat olla ärtyneitä ja ahdistuneita, mutta sitten "kääntyvät" masennukseen. Monet ihmiset, joilla on Bartonella-infektio, diagnosoidaan väärin kaksisuuntaisen mielialahäiriön vuoksi heidän vaihtelevien mielialojensa vuoksi; he voivat helposti muuttua vihaisista ja ärtyneistä masentuneiksi.

Bartonellan kaltaiset organismit voivat myös jäädä elinten ja kudosten pinnalle ja aiheuttaa monenlaisia ​​oireita. Yksi tällainen oire on gastriitti. Itse asiassa useimmat gastriittitapaukset, jotka eivät johdu Helicobacter pylori -infektioista, johtuvat usein Bartonellasta, joka on tämän tilan toiseksi yleisin syy. Se voi ärsyttää vatsaa niin, että ihmiset menettävät ruokahalunsa ja/tai saavat närästystä.

Bartonella voi aiheuttaa vähäistä, uusiutuvaa kurkkukipua. Ihmiset, joilla on aktiivinen infektio, heräävät ajoittain kurkkukipuun ja ihmettelevät ovatko he vilustuneet, mutta sitten kurkkukipu häviää.

Bartonella ärsyttää virtsarakkoa ja voi aiheuttaa tiheää virtsaamista, interstitiaalista kystiittiä tai muita virtsateiden kroonisia tulehdustiloja.
Bartonella voi myös aiheuttaa kuumetta, mutta jotta potilailla kuume voi nousta heillä on oltava suhteellisen toimiva immuunijärjestelmä, joten kaikki Bartonella-tartunnan saaneet eivät saa kuumetta. Silti ihmisillä on usein kuuma, ikään kuin heillä olisi kuumetta, mutta heidän ruumiinlämpönsä voi olla normaalia alhaisempi.
Bartonella voi vaikuttaa silmiin ja aiheuttaa sidekalvotulehdusta tai silmän uloimman kerroksen tulehdusta, joka johtaa ärtyneisiin, kuiviin punaisiin silmiin sekä muihin silmäongelmiin.
Bartonella aiheuttaa enemmän ihoon liittyviä ongelmia kuin muut infektiot. Punaiset nauhat tai "raskausarvet", joita kutsutaan raidoiksi, ovat yleisiä, samoin kuin akne ja muut iho-ongelmat.

Bartonella elää maksassa ja pernassa, missä se tulehduttaa nämä elimet ja vaarantaa niiden toiminnan. Kun maksa ja perna ovat tulehtuneet, veren suodatuskyky heikkenee, mikä johtaa paksuun vereen. Ihmisillä, joilla on Bartonella, maksaentsyymiarvot voivat olla hieman kohonneet laboratoriotesteissä. Esimerkiksi alaniiniaminotransferaasin (ALT) testipisteet voivat olla juuri normaalin alueen ulkopuolella ja korkeat vain ajoittain. Tulehdus, jonka Bartonella aiheuttaa maksassa ja pernassa, voi kuitenkin merkittävästi vaarantaa kehon puhdistusjärjestelmän. Kun perna on vaurioitunut, imusolmukkeet voivat myös turvota, mikä saa aikaan imusolmukkeen virtauksen paksuuntumisen, lietteisyyden ja hitauden.

Borrelia-oireyhtymä

Borrelian oireyhtymiä on hieman vaikeampi määritellä, koska tämä organismi ei ole yhtä aggressiivinen kuin muut. Sen aiheuttama erottuva oire on väsymys; ihmiset, joilla on aktiivisia Borrelia-oireita, ovat yleensä enemmän väsyneitä kuin ne, joiden vallitsevat oireet johtuvat Bartonellasta tai Babesiasta. Ihmiset, joilla on aktiivinen Babesia ja Bartonella, ovat paljon levottomampia kuin ne, joilla on aktiivinen Borrelia-infektio. Kaikki infektiot aiheuttavat uupumusta; joka on kaikkialla läsnä koko neurotoksiini-infektioiden perheessä, mutta Babesia ja Bartonella aiheuttavat enemmän levottomuutta, kun taas ensisijaisesti borreliaoireita ilmentävät ihmiset ovat usein väsyneempiä. "Käytöksen ja väsymyksen" olo on yleistä kaikille hermomyrkkysairauksille, joten keskityn tässä oikeastaan ​​vain harmaan sävyihin.

Borrelia aiheuttaa kipua, mutta kipu on paljon hajanaisempaa ja leviää koko kehoon. Se voi myös olla lihaksiin liittyvää ja fibromyalgian kaltaista, eikä ensisijaisesti nivelissä, kuten Bartonella. Lääkäreiden ja potilaiden on kuitenkin pysyttävä avoimina diagnoosin tehdessään, eivätkä he saa yli liioitella oireita. Esimerkiksi osalla Borrelia-potilaita on niveltulehduksen kaltaisia ​​oireita ja paljon tulehdusta nivelissään, vaikka näen tämän ehkä alle 10 prosentissa ajasta.

Borrelian oireet voivat olla sekoitus vähän siitä, mitä löytyy kaikista muista Lymen tautiin liittyvistä infektioista. Borrelia vaikuttaa hermostoon, mutta se on aiheuttamissaan oireissa hieman "haamumainen", joten se ei ole määritelty tai spesifinen. Jos potilaat ovat saaneet riittävästi hoitoa Babesia- ja Bartonella-infektioista ja heillä on jäljellä vain 20 prosenttia oireistaan, kuten hieman väsymystä, kipua ja aivosumua, saatan epäillä, että heillä on vielä Borrelia-mikrobeja, joihin on puututtava.

Lymen mikrobit ovat älykkäitä ja etsivät piilopaikkoja kehosta; he haluavat olla näkymättömiä ja naamioitua immuunijärjestelmältä. Tämä tarkoittaa, että ne eivät pysy veressä pitkään ja menevät nopeasti huonon verenkierron alueelle, jotta immuunijärjestelmä ei hyökkäisi niihin. Niiden tavoitteenaan on tuudittaa solunsisäinen ympäristö omahyväisyyteen. Esimerkiksi Borrelia pystyy muuttamaan muotoaan ja vuorottelemaan spirokeetta-, soluseinävajaus- ja kystamuotoja hämmentämään ja piiloutumaan immuunijärjestelmältä.

Mykoplasman oireet

Mykoplasma on mielenkiintoinen organismi, jota esiintyy myös lähes kaikilla joilla on Lymen tauti. Se on hyvin pieni, kuten virus, ja jotkut tutkijat uskovat, että se on todella viruksen ja bakteerien välinen risteymä. Se voi kerääntyä endoteelin vuoraukseen (joka koostuu soluista, jotka vuoraavat veri- ja imusuonet) ja aiheuttaa tulehdusta ja kipua.

Tämä tarkoittaa että ihmiset, joilla on hallitseva mykoplasma-infektio, voivat saada migreenipäänsärkyä, koska infektiot ärsyttävät aivojen verisuonijärjestelmää. Tai ihmisillä voi olla tulehduksellisia suolisto- tai keuhko-ongelmia, koska mikrobit ovat aktiivisia suolen ja keuhkojen endoteelissä. Ne voivat myös olla näkyvästi virtsarakossa. Interstitiaalinen kystiitti eli virtsarakon tulehdus aiheuttaa useammin mycoplasma, mutta se voi myös aiheuttaa Bartonella.

Mykoplasma voi aiheuttaa lievää yskää, kun se on keuhkoissa; ei vilustumisen tai flunssan aiheuttamaa voimakkaampaa yskää, vaan sellaista yskää, joka ilmenee aina kun henkilö hengittää syvään tai nauraa. Mycoplasmaa sairastavat ihmiset tuntevat olonsa hieman levottomaksi ja heillä voi olla lievää tulehdusta rinnassa. Mykoplasma voi ärsyttää kurkkua ja aiheuttaa vähäistä kurkkukipua. Se menee myös syvälle kehoon ja voi vaikuttaa niveliin, sidekudokseen ja rustoon. Harvinainen ja aggressiivinen Mycoplasma-muoto voi aiheuttaa nivelreuman oireita ja johtaa vakavaan nivelten turvotukseen ja epämuodostumaan.

Jotkut saksalaiset tutkijat uskovat, että mykoplasmaa esiintyy jokaisella hyvänlaatuisessa muodossa ja että se on yksi biljoonista bakteereista, jotka kolonisoivat kehoa. Kuitenkin, kun immuunijärjestelmä heikkenee ja kehon "kompostikasa" täyttyy liikaa, mykoplasma mutatoituu patogeeniseen muotoon ja vahingoittaa kehoa. Joten sen sijaan, että se eläisi sopusoinnussa kanssamme, se alkaa tulehduttaa meitä ja syödä meitä. Mainitsin, että Borrelia aiheuttaa väsymystä, mutta Mycoplasma on eniten väsymystä aiheuttava Lymen tautiin liittyvä patogeeni.

Olen huomannut, että jos olen jo hoitanut potilaitani kaikista vallitsevista Lymen taudin rinnakkaisinfektioista, ja he ovat vieläkin väsyneempiä kuin ennen ja heidän nivelensä ovat yhtäkkiä jäykät ja kipeät, tämä tarkoittaa, että heillä saattaa olla hallitseva mykoplasma-infektio, joka tällä hetkellä aiheuttaa heidän oireitaan.

Kuten aiemmin mainitsin, immuunijärjestelmä priorisoi ja keskittyy mikrobiin, jonka se tällä hetkellä kokee elimistölle vaarallisimpana. Tämä tarkoittaa, että se tuo usein esiin mykoplasman kaltaisia ​​oireita joidenkin muiden infektioiden jälkeen, koska mykoplasma ei tulehduta aivoja ja hermostoa yhtä paljon kuin muut infektiot. Immuunijärjestelmä suojelee aina aivoja hinnalla millä hyvänsä, ja yksinkertaistetusti sanottuna se ei pidä mykoplasmaa yhtä vaarallisena kuin jotkin muut rinnakkaisinfektiot; siksi immuunijärjestelmä keskittyy yleensä syvempään infektiokerrokseen hoitoprosessin myöhemmässä vaiheessa.

Koska se tulehduttaa aivoja vähemmän kuin muut infektiot, ihmisillä, joilla on aktiivinen mykoplasma, ei myöskään ole yhtä paljon kognitiivisia ongelmia kuin ihmisillä, joilla on aktiivinen Babesia tai Bartonella tai yhtä paljon mielialan epävakautta. Mykoplasma elää mielellään ihon fasciakerroksessa, joka on suoraan ihon yläkerroksen alla. Joten Mycoplasmaa sairastavilla ihmisillä saattaa olla ryömimisen tunne ihon alla tai heidän ihonsa voi tuntua herkältä kosketukselle. Lisäksi heillä voi olla erilaisia ​​epätavallisia ihottumia. Koska aktiivista mykoplasmaa sairastavilla potilailla on herkkä iho, he eivät ehkä pidä hieronnasta.

Homeen oirekuvioita

Hometauti on yleinen sairaus Lymen tautia sairastavilla ihmisillä, mutta lääketieteellinen yhteisö on yleensä aliarvioinut sen vaikutuksia aivoihin ja immuunijärjestelmään. Home vaikuttaa elimistöön samalla tavalla kuin tähän mennessä kuvaamani bakteeri-infektiot, sillä sen toksiinit tarttuvat solujen pintaan ja imeytyvät soluihin, missä ne aiheuttavat tulehduksia ja solujen toimintahäiriöitä.

Elimet ja järjestelmät, joihin home vaikuttaa eniten, ovat aivojen ja hermoston itsesäätelyjärjestelmät sekä endokriiniset, maha-suolikanavat ja immuunijärjestelmät. Lyme ja home vaikuttavat immuunijärjestelmään samalla tavalla, ja kun jokin näistä tiloista esiintyy kehossa, keho tulee herkemmäksi toiselle. Lisäksi 23 prosentilla kaikista ihmisistä on geneettinen alttius homesairauteen, joka voidaan määrittää tekemällä tietyt laboratoriotestit (lisää tästä myöhemmin).

Ihmiset, jotka ovat altistuneet homeelle, rasittuvat homeesta parilla eri tavalla. Joillakin onnellisilla ihmisillä on välitön immuunireaktio, kun he altistuvat homeiselle ympäristölle; he tuntevat pyörrytystä ja tyhjyyttä ja oppivat nopeasti, että heidän on päästävä pois homeisesta ympäristöstä. Toinen ryhmä ihmisiä on vähemmän tietoinen siitä, että he ovat altistuneet homeelle, ja itiöt, joita he hengittävät, tarttuvat heidän poskionteloissa keuhkoissa ja suolistossa oleviin limakalvoihin ja asettuvat sinne. Jos tällä jälkimmäisellä ryhmällä on geneettinen alttius homeelle, heillä on suurempi mahdollisuus saada oireita homealtistumisesta.

Homeen ja biotoksiinien asiantuntija Ritchie Shoemaker, MD, on laatinut joukon kriteerejä, joiden avulla lääkärit voivat määrittää potilaiden alttiuden homesairauksille. Yksi niistä sisältää tietyn HLA DRB -geenimallin arvioinnin, jonka testauksen tekee Lab Corp.
(Toimittajan huomautus: Lisätietoja tästä ja muista homediagnoosin määrittämisessä käytetyistä kriteereistä on osoitteessa: Survivingmold.com sekä eräät muut tämän kirjan luvut, joissa kuvataan hometta ja homeen käsittelyä perusteellisemmin). Homemyrkyllisyys on tärkeää borrelioosipotilaille ja heidän lääkäreilleen ymmärtää, koska se voi aiheuttaa vakavia sairauksia ja vaarantaa toipumisen Lymen taudista.

Terve immuunijärjestelmä ja keho, joka ei ole geneettisesti herkkä homeelle, on suunniteltu "nitistämään" hometta sen joutuessaan kehoon, jotta se ei voi asua siellä, mutta tietyillä immuunipuutteisilla ihmisillä se pystyy kolonisoitumaan. Kun tämä tapahtuu, sitä on erittäin vaikea päästää irti. Kun se on päässyt kehoon, se tuottaa toksiineja, joita kutsutaan mykotoksiineiksi, jotka tulehduttavat kehon.

Ajan myötä home valtaa yhä suurempia alueita kehon limakalvoista ja päätyy aina suolistoon. Suoli on tumma, kostea ja ravinteikas, mikä tekee siitä vieraanvaraisen paikan homeelle. Ja mitä vaarallisempi ja vahingoittuneempi suolen endoteelin limakalvon hyvä bakteeriyhteisö (mikrobiomi) on Lymen ja muiden tekijöiden aiheuttamaa, sitä helpompi homeen on laajentaa aluettaan siellä.

Aina kun kehon limakalvot ovat tulehtuneet – olipa kyse nenästä ja poskionteloista, suolesta, keuhkoista, virtsarakon limakalvoista, ihosta tai emättimestä – homeen pesäkkeitä tulee epäillä. Henkilöllä, jolla on korkea hometoksiinipitoisuus, on oireita, joita voi olla vaikea erottaa Lymen taudista. Lymen myrkkyjen tavoin homemyrkyt tarttuvat solukalvoihin ja tihkuvat sitten soluihin, missä ne kerääntyvät ja lisääntyvät kehon solukompostikasaan.

Home-organismit eivät kuitenkaan voi elää missä tahansa kehossa; ne rajoittuvat limakalvopinnoille, ja niiden jätetuotteet eli mykotoksiinit pääsevät verenkiertoon ja aiheuttavat systeemisiä oireita. Näin ollen homemyrkyllisyyden oireet eivät ole yhtä dynaamisia ja vaihtelevia kuin adaptiivisten Lymen mikrobien aiheuttamat oireet. Sen sijaan ne ovat vaimeampia ja tasaisempia. Joten jos potilailla on keinuvia oireita; Tämä tarkoittaa, että ne paranevat jonkin aikaa, sitten pahenevat tai heillä on kaksi tai kolme hyvää päivää, minkä jälkeen kolmen viikon olo on kauhea, jolloin niiden oireet eivät todennäköisesti liity homeeseen.
Ihmisillä, jotka kamppailevat pääasiassa homemyrkyllisyyttä vastaan, jokainen päivä on samanlainen; he kamppailevat selviytyäkseen päivästä, ja heillä on vähän energiaa ja lievä määrä aivosumua. Tämä malli on melko johdonmukainen. Home vaikuttaa myös aivoihin ja hermostoon, joten homesairauksista kärsivillä on erityisiä neurologisia oireita. Neuropatiat (hermovauriot tai -ongelmat) ovat yleisiä. Oireita voivat olla käsien ja jalkojen puutuminen tai pistely. Homemyrkyllisyys aiheuttaa myös paljon masennusta, joten kun ihmisillä on Herxheimer-reaktio homeen detoxista (solujen homeen poistaminen toksiinien sitojilla ja muilla hoidoilla), masennus voi voimistua muiden homeoireiden mukana.

Homeen oireet voivat vaihdella ja ovat aina pahempia märkinä tai kosteina vuodenaikoina, kun home kukoistaa. Muista, että neurotoksiinien vaikutukset ovat additiivisia ja kumulatiivisia. Joten kun aivosumua tai muuta homeoiretta lisätään Babesian, Bartonellan, raskasmetallien, petrokemian tai Borrelian aiheuttamaan aivosumuun, kunkin organismin tai toksiinin vaikutukset voivat yhdistää muiden vaikutukset. Joten ihmisillä, joilla on merkittävä aivosumu, on todennäköisesti useampi kuin yksi tekijä tai infektio, joka aiheuttaa tämän oireen.

Rickettsia-oireyhtymät

Rickettsia on toinen yleinen Lymen taudin rinnakkaisinfektioluokka, jota lääketieteellinen yhteisö on suurelta osin aliarvioinut tai arvostamatta ja jota en ole vieläkään täysin ymmärtänyt itse. Ehrlichia on eräänlainen Rickettsia-infektio, jonka useimmat Lymen lääkärit tuntevat, mutta useimmat meistä eivät tunne satoja muita Rickettsia-tyyppejä, jotka voivat aiheuttaa sairauksia. Meillä kävi tuuri Ehrlichian kanssa, koska tiedämme olevan vain kaksi tämän organismin lajia, ja on olemassa laboratoriotesti, joka voi tunnistaa ne molemmat.

Silti on monia muita Rickettsia-perheitä tai -lajeja, jotka ovat varsin haitallisia ja joille ei ole olemassa testejä. Yksi, jonka tiedämme, on Rocky Mountain spotted fever (RMSF). Tartuntatautiyhteisö uskoo, että RMSF on rajoitettu tietyille Yhdysvaltojen alueille. Lyme-lukutaitoiset lääkärit eivät aluksi välittäneet siitä paljon. Uusimmat todisteet ovat kuitenkin osoittaneet, että Rickettsia-lajeja on luultavasti yli 1000 ja että Rickettsia-infektiot ovat yleisempiä ja vähemmän alueellisia kuin aiemmin uskoimme.

Rickettsiaaliset organismit ovat yksinkertaisempia kuin dynaamisesti muuttuva Borrelia. Niillä ei näytä olevan useita kasvuvaiheita tai yhtä monta muotoa kuin Borrelialla; ei ole esimerkiksi soluseinäpuutosmuotoja. Siksi niitä voi olla helpompi hoitaa, mutta meillä Lymen taudin lääkäreillä on oltava suurempi epäilys niiden läsnäolostaan, ennen kuin voimme oppia hoitamaan niitä kaikkia asianmukaisesti.

Tarkkailen edelleen Rickettsian aiheuttamia erityisiä oireita ja erotan ne muiden infektioiden oireista. Minulla on kuitenkin alustavia vaikutelmia niistä. Olen esimerkiksi havainnut, että Rickettsiaa sairastavilla ihmisillä voi olla erilaisia ​​iho- ja päänahan ihottumia, joiden tunnusomainen oire on ihottuma kämmenissä ja jaloissa.

Rickettsia aiheuttaa myös pysähtynyttä, paksua verta ja tukkoista verenkiertoa, mikä saa verisuonet tulehtumaan ja aiheuttaa läikkiään ja täplikkään ihon. Kehossa voi olla yleinen tukkoinen tunne. Turvotus on yleistä: ihmisillä, joilla on turvotusta nilkoissaan tai kasvot ja/tai silmät herätessään, voi olla rikettsiasta johtuvaa tukkeutunutta verenkiertoa.

Rickettsia aiheuttaa yleensä päänsärkyä. Kognitiiviset ongelmat, kuten keskittymis- ja keskittymisvaikeudet, eivät yleensä ole yhtä yleisiä ihmisillä, joilla on aktiivinen rikettsia kuin potilailla, joilla on muita Lymen rinnakkaisinfektioita, kuten Babesia ja Bartonella. Kaikki nämä infektiot voivat aiheuttaa hieman unohtelua, mutta Rickettsiaa sairastava henkilö ei ajattele sairastavansa Alzheimerin tautia, kuten Babesiaa sairastava henkilö, eikä hänellä ole taipumusta eksyä kotiin ajaessaan.

Rickettsia aiheuttaa injektoituja (punaisia) verisuonia silmän pinnalle, toisin kuin Bartonella, joka aiheuttaa tasaista punoitusta. Joillakin ihmisillä on vaikeuksia keskittyä silmiinsä ja heillä on sumeutta, jota kuvataan "tuntemuksena kuin he olisivat veden alla".

Rickettsian näkyvin oire on kuitenkin tuki- ja liikuntaelinongelmat. Näistä infektioista kärsivillä ihmisillä on paljon puutumista, pistelyä ja nivelkipuja kipeiden lihasten lisäksi. Siksi, kun potilaiden oireet liittyvät verisuoniin, tuki- ja liikuntaelimiin ja vähemmän aivoihin, heidän lääkäreiden tulee epäillä, että heillä on riketsiaa muistuttava oire esiintymä..

Rickettsiassa imusolmukeet on myös tukkoisempia, mistä ovat osoituksena ihon turvotusalueet. Tämä johtuu siitä, että kun veri on "pilalla", imusolmuke yrittää puhdistaa sen. Joten, kuvittele hetki, että imusolmuke on kuin viemärioja tien reunassa ja että veri on tie. Jos tulee kova sade, tie valuttaa vettä viemäriojaan. Samalla tavalla keho tyhjentää verenkierrosta kaiken "romun", jota maksa ei suodata riittävästi, imunestejärjestelmään yrittääkseen pitää veren mahdollisimman puhtaana.

"New Paradigms in Lymen taudin hoito" kirjan on julkaissut BioMed Publishing Group, LLC. www.Lymebook.com