Oletteko olleet raskaana/uskallatteko tulla raskaaksi?
Valvojat: Jatta1001, Borrelioosiyhdistys, Bb
-
SuviTuuli
Oletteko olleet raskaana/uskallatteko tulla raskaaksi?
Onko kukaan sairastanut myöhäisvaiheen/kroonista borrelioosia raskauden aikana? Ovatko lapsenne terveitä? Uskallatteko te, jotka sairastatte borrelioosia, tehdä lapsia?
Hei SuviTuuli
Vastaan nyt tietenkin vain omasta puolestani ja sen vuoksi ettei kenenkään tarvitsisi jatkossa sanoa, että "ei tiennyt" asiasta.
Sillä tietämyksellä mikä minulla tänä päivänä on, en tekisi missään tapauksessa lapsia, jos tietäisin itseni tai puolisoni sairastavan borrelioosia. Pidän täysin mahdollisena, että Borrelia-bakteeri kykenee siirtymään äidiltä lapselle monien muiden taudinaiheuttajien tavoin.
Seuraan jatkuvasti melkoisen läheltä ja säännöllisesti sellaisten perheiden elämää, joissa on vaikeista borrelioosioireista kärsiviä lapsia. Voin kertoa, että elämä näissä perheissä ei useinkaan ole kovin helppoa ja nämä perheet kaipaavat kaiken mahdollisen tuen arkeensa, jonka vaan voivat saada.
Näiden perheiden kohdalla on erittäin todennäköistä, että Borrelia-bakteeri on siirtynyt äidiltä lapselle.
Usein kuulee lääkärin todenneen (viimeksi tällä viikolla) pienen lapsen äidille, että Borrelia-bakteeri ei voi missään tapauksessa siirtyä äidiltä lapselle. En ymmärrä moista ehdottomuutta, sillä aihetta ei ole todellakaan tutkittu tarpeeksi paljon. Ja se mitä on tutkittu, puhuu sen puolesta, että bakteerin siirtyminen nimen omaan on mahdollista. Sen vuoksi en itse ottaisi tätä riskiä.
Aika usein myös borrelioosia sairastavan äidin oma terveys romahtaa raskauden ja synnytyksen jälkeen. Silloin saattaa olla lähes mahdotonta huolehtia jälkikasvustaan ellei satu omaamaan laajoja tukiverkostoja.
Toivon, että mahdollisimman moni pienen borrelioosia sairastavan lapsen äiti liittyisi yhdistyksemme jäseneksi. Näin toimien äidit kohtaavat sekä saavat tukea ja voimia arkeensa saadessaan keskustella aiheesta sellaisen henkilön kanssa, jolle asia on enemmän kuin tuttua. Sairautta tuntemattoman kanssa saattaa olla hyvinkin hankala keskustella aiheesta.
Yhdistyksemme kautta on myös mahdollista saada kontakteja henkilöihin, joilla on omakohtaisia kokemuksia lasten borrelioosista. Asiasta kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä yhdistyksen infopuhelimiin tai laittaa vaihtoehtoisesti minulle privaattiviestiä foorumin kautta.
Tiedän, että tämä vastaus ei ehkä miellyttänyt kaikkia, mutta siitäkin huolimatta asioista olisi hyvä pyrkiä keskustelemaan avoimesti.
Kuulasta syksyn jatkoa kaikille!
Vastaan nyt tietenkin vain omasta puolestani ja sen vuoksi ettei kenenkään tarvitsisi jatkossa sanoa, että "ei tiennyt" asiasta.
Sillä tietämyksellä mikä minulla tänä päivänä on, en tekisi missään tapauksessa lapsia, jos tietäisin itseni tai puolisoni sairastavan borrelioosia. Pidän täysin mahdollisena, että Borrelia-bakteeri kykenee siirtymään äidiltä lapselle monien muiden taudinaiheuttajien tavoin.
Seuraan jatkuvasti melkoisen läheltä ja säännöllisesti sellaisten perheiden elämää, joissa on vaikeista borrelioosioireista kärsiviä lapsia. Voin kertoa, että elämä näissä perheissä ei useinkaan ole kovin helppoa ja nämä perheet kaipaavat kaiken mahdollisen tuen arkeensa, jonka vaan voivat saada.
Näiden perheiden kohdalla on erittäin todennäköistä, että Borrelia-bakteeri on siirtynyt äidiltä lapselle.
Usein kuulee lääkärin todenneen (viimeksi tällä viikolla) pienen lapsen äidille, että Borrelia-bakteeri ei voi missään tapauksessa siirtyä äidiltä lapselle. En ymmärrä moista ehdottomuutta, sillä aihetta ei ole todellakaan tutkittu tarpeeksi paljon. Ja se mitä on tutkittu, puhuu sen puolesta, että bakteerin siirtyminen nimen omaan on mahdollista. Sen vuoksi en itse ottaisi tätä riskiä.
Aika usein myös borrelioosia sairastavan äidin oma terveys romahtaa raskauden ja synnytyksen jälkeen. Silloin saattaa olla lähes mahdotonta huolehtia jälkikasvustaan ellei satu omaamaan laajoja tukiverkostoja.
Toivon, että mahdollisimman moni pienen borrelioosia sairastavan lapsen äiti liittyisi yhdistyksemme jäseneksi. Näin toimien äidit kohtaavat sekä saavat tukea ja voimia arkeensa saadessaan keskustella aiheesta sellaisen henkilön kanssa, jolle asia on enemmän kuin tuttua. Sairautta tuntemattoman kanssa saattaa olla hyvinkin hankala keskustella aiheesta.
Yhdistyksemme kautta on myös mahdollista saada kontakteja henkilöihin, joilla on omakohtaisia kokemuksia lasten borrelioosista. Asiasta kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä yhdistyksen infopuhelimiin tai laittaa vaihtoehtoisesti minulle privaattiviestiä foorumin kautta.
Tiedän, että tämä vastaus ei ehkä miellyttänyt kaikkia, mutta siitäkin huolimatta asioista olisi hyvä pyrkiä keskustelemaan avoimesti.
Kuulasta syksyn jatkoa kaikille!
Jäin vielä miettimään sitä, että jos joku lääkäri kerran on niin 100 %:n varma siitä, ettei Borrelia-bakteeri kykene millään tapaa (istukan kautta, äidinmaidosta tms) siirtymään äidistä lapseen, niin ehkä raskaaksi aikovien borrelioosia sairastavien äitien kannattaisi ottaa tästä lääkärin vastaanotolla käydessä ihan "mustaa valkoisella".Tiina kirjoitti: Usein kuulee lääkärin todenneen (viimeksi tällä viikolla) pienen lapsen äidille, että Borrelia-bakteeri ei voi missään tapauksessa siirtyä äidiltä lapselle. En ymmärrä moista ehdottomuutta, sillä aihetta ei ole todellakaan tutkittu tarpeeksi paljon. Ja se mitä on tutkittu, puhuu sen puolesta, että bakteerin siirtyminen nimen omaan on mahdollista. Sen vuoksi en itse ottaisi tätä riskiä.
Samaa tyyliä kannattaa noudattaa myös sellaisessa tilanteessa, jossa lääkäri ilmoittaa henkilölle esim. negatiivisten testitulosten perusteella ettei hänellä voi missään tapauksessa olla borrelioosia.
Jos asia kerran on niin satavarma, niin kai sen uskaltaa silloin ihan paperillekin raapustaa.
-
SuviTuuli
Kiitos vastauksesta. Mulla ei ole todettu borrelioosia, mutta sekin on listalla joita tutkitaan. Ja minulla on 1,5 vuotias terve tyttö. Vaikka borrelioosi mulla todettaisiin, en millään kykene ajattelemaan, etten enää ikinä tekisi lapsia. Olenhan vasta reilu parikymppinen ja haaveissa on toinen lapsi. Onko muilla kokemuksia? jos ei halua yleisesti vastata, voi lähettää myös privana.
-
SuviTuuli
-
desp
Äärettömän kurja ajatus. Minulla on ihana pieni tytär, viisas, kiltti, energinen. Silti välillä ihan naatti, ei siedä kuumaa, poissaolokohtauksia. Kyllä minua pelottaa. Pelottaa että jos tauti löytyisi niin apua ei saa!
Minä muuten reagoin e-pillereihin oireilemalla. Yhden aloituksen jälkeen olin niin väsynyt ja maitohapoilla etten jaksanut kilometriä kävellä lepäämättä.
Onko bakteeria löydettu äidinmaidosta? Vasta-aineita varmaan ainakin?
Minä muuten reagoin e-pillereihin oireilemalla. Yhden aloituksen jälkeen olin niin väsynyt ja maitohapoilla etten jaksanut kilometriä kävellä lepäämättä.
Onko bakteeria löydettu äidinmaidosta? Vasta-aineita varmaan ainakin?
-
kristian
http://therapiafennica.fi/wiki/index.ph ... i_.28LB.29Usein kuulee lääkärin todenneen (viimeksi tällä viikolla) pienen lapsen äidille, että Borrelia-bakteeri ei voi missään tapauksessa siirtyä äidiltä lapselle.
Ohhoh, jopa Therapiafennican sivuilla mainitaan:
.Borrelia voi harvoin siirtyä istukan kautta sikiöön
Harvoin, mutta on mahdollista...Ja eikös noita tutkimustuloksia ole tälläkin foorumilla esitetty (?), joissa borrelioosi on siirtynyt äidistä lapseen? Ja UOS -leffassa tapauksia myös?
-
kristian
-
kristian
Tuo on hyvä pyytää, vaikka epikriisiin tekstinä. Veikkaan, ettei kovin moni alkaisi sitä kirjoittamaan, vaan tekstin muotoilu olisi toinen. Tyyliin: "potilas on huolissaan mahdollisesta borrelioosista"...Samaa tyyliä kannattaa noudattaa myös sellaisessa tilanteessa, jossa lääkäri ilmoittaa henkilölle esim. negatiivisten testitulosten perusteella ettei hänellä voi missään tapauksessa olla borrelioosia.
-
kristian
Tältä foorumilta (kohdasta SUOMEN LYME BORRELIOOSI ry Foorumin päävalikko -> BORRELIOOSI ESILLÄ MEDIASSA -> MTV3: ASIANTUNTIJA MOITTII BORRELIOOSIN VÄHÄTTELEMISESTÄ)
Bakteeria löydetty spermasta ja äidinmaidosta
Juvonen painottaa, että borrelioosi on vakava tartunta, joka aiheuttaa paljon kuolemantapauksia. Lisäksi on raportoitu tapauksista, joissa bakteeri on välittynyt äidistä lapseen raskauden aikana.
- Borrelioosibakteeria on löydetty jopa siemennesteestä, äidinmaidosta, istukasta ja kyyneleistä, Juvonen huomauttaa.
-
hipsu
Hei!
Minä olen saanut neuroborrelioosi-diagnoosin reilu 2kk nuorimman lapsen syntymän jälkeen. Epämääräiset oireet alkoivat, kun synnytyksestä oli kulunut 3vk.
Olen miettinyt erittäin paljon sitä, onko bakteeri voinut siirtyä istukan tai äidinmaidon kautta tyttäreeni. Jos näin olisi käynyt, olisiko oireilu ilmennyt heti vai vasta myöhemmin. Tyttö on nyt 1v10kk ja terve ja normaalisti kehittynyt. Viralliselta taholta ei ole ollut edes mahdollisuutta kysyä. En uskaltaisi enää lapsia tehdä, vaikka minut onkin terveeksi julistettu.
Olen miettinyt erittäin paljon sitä, onko bakteeri voinut siirtyä istukan tai äidinmaidon kautta tyttäreeni. Jos näin olisi käynyt, olisiko oireilu ilmennyt heti vai vasta myöhemmin. Tyttö on nyt 1v10kk ja terve ja normaalisti kehittynyt. Viralliselta taholta ei ole ollut edes mahdollisuutta kysyä. En uskaltaisi enää lapsia tehdä, vaikka minut onkin terveeksi julistettu.
-
Leilasinikka
- Viestit: 22
- Liittynyt: Ti Tammi 27, 2009 13:41
- Paikkakunta: Joensuu
- Viesti:
Hei Suvi-Tuuli, hipsu ja muutkin!
Itselläni on myös tilanne, että olen varmaan kantanut tuota bakteeria kehossani ollessani raskaana. Poika on nyt 3,5 v. Hän on kyllä terve tällä hetkellä. Ei juurikaan sairastele, tietty flunssaa, kuumetta syksyin ja talvisin, mutta normaalin rajoissa mielestäni. Kuitenkin hän välillä valittaa vatsaa, jalkoja, päänsärkyä (harvoin) toisinaan väsymystä. Silloin aina herää mielikuvitus liikkeelle ja pelko että onko sittenkin jotain.
Hänestä on tutkittu borrevasta-aineet reilu vuoden vanhana. Ei löytynyt, mutta sehän ei todista mitään. Ollessani Saksassa hoidossa lääkäri sanoi taudin mahdollisesti tarttuneen, siitä on ihan tutkittua tietoa maailmalla. Suomessa lääkäri selitteli infektion olevan minun omani eikä voisi tarttua sikiöön. Tuotahan en sitten alunperinkään uskonut ja Saksassa lääkäri kumosi tuon väitteen.
Itse en kyllä alkaisi lasta yrittämään, jos tietäisin sairastavani borrelioosia. Onhan tuo tauti sen verran hurja ettei sitä kellekään tahtoisi. Ainakin itselläni oireet ovat olleet niin moninaiset ja kunto välillä sen mukainen.
Itselläni on myös tilanne, että olen varmaan kantanut tuota bakteeria kehossani ollessani raskaana. Poika on nyt 3,5 v. Hän on kyllä terve tällä hetkellä. Ei juurikaan sairastele, tietty flunssaa, kuumetta syksyin ja talvisin, mutta normaalin rajoissa mielestäni. Kuitenkin hän välillä valittaa vatsaa, jalkoja, päänsärkyä (harvoin) toisinaan väsymystä. Silloin aina herää mielikuvitus liikkeelle ja pelko että onko sittenkin jotain.
Hänestä on tutkittu borrevasta-aineet reilu vuoden vanhana. Ei löytynyt, mutta sehän ei todista mitään. Ollessani Saksassa hoidossa lääkäri sanoi taudin mahdollisesti tarttuneen, siitä on ihan tutkittua tietoa maailmalla. Suomessa lääkäri selitteli infektion olevan minun omani eikä voisi tarttua sikiöön. Tuotahan en sitten alunperinkään uskonut ja Saksassa lääkäri kumosi tuon väitteen.
Itse en kyllä alkaisi lasta yrittämään, jos tietäisin sairastavani borrelioosia. Onhan tuo tauti sen verran hurja ettei sitä kellekään tahtoisi. Ainakin itselläni oireet ovat olleet niin moninaiset ja kunto välillä sen mukainen.
Leila
Nämä ovat ehdottomasti jokaisen henkilökohtaisia valintoja. Itse en tekisi missään tapauksessa lapsia, jos tiedostaisin kantavani Borrelia-bakteeria tai edes epäilisin tätä vaihtoehtoa. Mutta ymmärrän myös henkilöitä, jotka haluavat toimia toisin.
Se, miksi minulla on näinkin raju suhtautuminen asiaan, johtuu puhtaasti siiitä, että joudun törmäämään säännöllisesti näihin tapauksiin. Varmasti monet ottaisivat tämänkin asian kuitenkin täysin eri tavalla, jos olisivat tutustuneet vaikkapa suomalaisiin perheisiin, joissa on borrelioosia sairastava lapsi.
On sydäntäraastavaa kuunnella pienen 3-vuotiaan kovista nivelkivuista, joihin ei meinata löytää apua. Siitä huolimatta teen sen mielelläni, jos siitä vaan vähänkään apua, että joku edes kuuntelee ja yrittää ajatella ratkaisuhakuisesti. Tämmöinen tilanne sairastuttaa herkästi koko perheen.
En myös halua yhtään vähätellä raskauden laukaisemia oireistoja, koska aika usein siinä käy myös niin, että äidin oireet saattavat pahentua. Monesti vielä itse raskausaika sujuu kohtalaisen hyvin, mutta oireet alkavat lisääntyä pian lapsen synnyttyä.
Siitä huolimatta on aivan turha kantaa pienintäkään syyllisyyttä tilanteesta, jossa on tehnyt lapsen omasta sairaudestaan tietämättä.
Tuoreissa tutkimuksissa on todettu, että lapset saavat tänä päivänä aivan liian paljon sokeria, koska piilosokeriakin löytyy kaikkialta esim. maustetuista jogurteista. Borrelia-bakteeri taas käyttää etupäässä glukoosia ravinnokseen. Jos siis on pienintäkään syytä epäillä, että lapsi saattaa kantaa kyseistä bakteeria, niin on syytä minimoida turha kaikenlaisen makean "tunkeminen" hänen kehoonsa.
Jos vähänkin tutustuu sokerin haittoja käsittelevään tietoon, niin vakuuttuu välittömästi sen haitoista. Kaikesta ei tarvitse mielestäni luopua, mutta järki käteen sokerin käytössäkin.
Nauttikaa hyvät ihmiset omista terveistä lapsistanne täysin sydämin ja keskittykää tukemaan heidän terveyttään terveillä elintavoilla kuten mm. tekemällä oikeanlaisia ravitsemuspäätöksiä.
Se, miksi minulla on näinkin raju suhtautuminen asiaan, johtuu puhtaasti siiitä, että joudun törmäämään säännöllisesti näihin tapauksiin. Varmasti monet ottaisivat tämänkin asian kuitenkin täysin eri tavalla, jos olisivat tutustuneet vaikkapa suomalaisiin perheisiin, joissa on borrelioosia sairastava lapsi.
On sydäntäraastavaa kuunnella pienen 3-vuotiaan kovista nivelkivuista, joihin ei meinata löytää apua. Siitä huolimatta teen sen mielelläni, jos siitä vaan vähänkään apua, että joku edes kuuntelee ja yrittää ajatella ratkaisuhakuisesti. Tämmöinen tilanne sairastuttaa herkästi koko perheen.
En myös halua yhtään vähätellä raskauden laukaisemia oireistoja, koska aika usein siinä käy myös niin, että äidin oireet saattavat pahentua. Monesti vielä itse raskausaika sujuu kohtalaisen hyvin, mutta oireet alkavat lisääntyä pian lapsen synnyttyä.
Siitä huolimatta on aivan turha kantaa pienintäkään syyllisyyttä tilanteesta, jossa on tehnyt lapsen omasta sairaudestaan tietämättä.
Tuoreissa tutkimuksissa on todettu, että lapset saavat tänä päivänä aivan liian paljon sokeria, koska piilosokeriakin löytyy kaikkialta esim. maustetuista jogurteista. Borrelia-bakteeri taas käyttää etupäässä glukoosia ravinnokseen. Jos siis on pienintäkään syytä epäillä, että lapsi saattaa kantaa kyseistä bakteeria, niin on syytä minimoida turha kaikenlaisen makean "tunkeminen" hänen kehoonsa.
Jos vähänkin tutustuu sokerin haittoja käsittelevään tietoon, niin vakuuttuu välittömästi sen haitoista. Kaikesta ei tarvitse mielestäni luopua, mutta järki käteen sokerin käytössäkin.
Nauttikaa hyvät ihmiset omista terveistä lapsistanne täysin sydämin ja keskittykää tukemaan heidän terveyttään terveillä elintavoilla kuten mm. tekemällä oikeanlaisia ravitsemuspäätöksiä.
Re: Hei!
Oireilu ei useimmiten ala heti ensimmäisinä vuosina, vaikka toki näihinkin tapauksiin törmää. On kuitenkin aivan turha käydä murehtimaan sitä, että mitä voi tapahtua, koska mitään ei välttämättä edes tapahdu.hipsu kirjoitti:Minä olen saanut neuroborrelioosi-diagnoosin reilu 2kk nuorimman lapsen syntymän jälkeen. Epämääräiset oireet alkoivat, kun synnytyksestä oli kulunut 3vk.
Olen miettinyt erittäin paljon sitä, onko bakteeri voinut siirtyä istukan tai äidinmaidon kautta tyttäreeni. Jos näin olisi käynyt, olisiko oireilu ilmennyt heti vai vasta myöhemmin. Tyttö on nyt 1v10kk ja terve ja normaalisti kehittynyt. Viralliselta taholta ei ole ollut edes mahdollisuutta kysyä. En uskaltaisi enää lapsia tehdä, vaikka minut onkin terveeksi julistettu.
Ole onnellinen, että sinulla on terve ja normaalisti kehittynyt lapsi.
Kunnioitan myös suuresti päätöstäsi, että et ole valmis tekemään lisää lapsia nykytietämykselläsi.
Se, mitä voit nyt tehdä, on ennaltaehkäistä parhaasi mukaan perheenne tulevia punkinpistoja.
-
Ann_i
Heippa! Aika hirveätä muuten, kun alkaa miettimään, että jos borrelioosin voi saada äidinmaidosta, niin sittenhän on mahdollista saada se omaan lapseensa (vaikkei itse sairastaisikaan) esim. sillä konstilla, että jos ei sairaalassa ala imestys onnistua, niin siellä tuupataan kyllä vauvalle pullo suuhun jonkun muun äidin maitoa, siis joka on luovuttajalta peräisin... Eikä kukaan edes kysynyt, saako antaa vai ei. Näin ainakin oli vielä vuosituhannen alkupuolella ja tuskin on miksikään muuttunut?!
Mistäpä näistä äideistä tietää, ovatko he 100 pros terveitä? Ei uskalla edes miettiä näitä, meinaa tulla hulluksi tämän jutskan kanssa jo muutenkin...
Mistäpä näistä äideistä tietää, ovatko he 100 pros terveitä? Ei uskalla edes miettiä näitä, meinaa tulla hulluksi tämän jutskan kanssa jo muutenkin...