VUONNA 1954 SYNTYNYT MIESKOKKI

Borrelioosiin sairastuneiden suomalaisten henkilökohtaisia kokemuksia taudista ja sen hoidosta.

Valvojat: Jatta1001, Borrelioosiyhdistys, Bb

Vastaa Viestiin
Bb
Viestit: 1816
Liittynyt: Ma Tammi 26, 2009 23:13

VUONNA 1954 SYNTYNYT MIESKOKKI

Viesti Kirjoittaja Bb » Ma Elo 10, 2009 14:18

Olen vuonna 1954 syntynyt mieskokki. Vuonna 1997 olin töissä Baijerissa hotellissa. Aina kun minulla oli vapaata pyöräilin ja vaeltelin ympäristön luonnonsuojelualueilla. Eräänä aamuna elokuussa löysin vuoteestani punkin. En kuitenkaan pahemmin säikähtänyt, olinhan nyppinyt niitä kymmeniä johtajan schäferistä. Noin viikon kuluessa puremakohtaan vyötäisille muodostui rengasihottuma, joka laajeni parissa viikossa noin kämmenen kokoiseksi. En vieläkään mennyt lääkäriin, sillä ajattelin että oma immuunijärjestelmäni kyllä hoitelee sen pois. Noin kuukauden kuluttua puremasta polveni alkoivat kipeytyä enkä välillä pystynyt edes kävelemään. Kuitenkin varsinainen sysäys lähteä lääkäriin oli, kun saksalainen tuttavani kertoi, että borreliabakteeri pystyy kiipeämään aivoihin. Lääkäri otti borrelia- ja kihtikokeet, joista borrelia oli positiivinen. Sain kahden viikon antibioottikuurin. Ihomuutos häipyi hiljalleen mutta polvikivut pysyivät ja tekivät työnteon todella tukalaksi.

Marraskuussa 1997 palasin Suomeen ja täällä menin välittömästi terveyskeskukseen, jossa polvet kuvattiin. Mitään ei löytynyt ja polvien kivutkin helpottivat hiljalleen, joten uudessa työpaikassani pääsin hyvään alkuun. Töissä meni hienosti. Sain johtaakseni lounasravintolan keittiön. Työ oli päivätyötä, pääsin näyttämään taitoni ja asiakasmäärät kasvoivat. Pienet kivut eivät silloin haitanneet. Olin kuitenkin jatkuvasti väsynyt. Polvet kipuilivat aika-ajoin ilkeästi. Lisäksi sain joskus rajuja migreenikohtauksia. Olkapäätkin alkoivat reistailla.

Lokakuun alussa 2003 tuli raja vastaan. En pystynyt kunnolla kävelemään, en nostamaan astioita, enkä käyttämään veistä, kokin tärkeintä työkalua. Vartalossa alkoi ilmetä myös runsasta vapinaa aina kun olin vähänkin väsynyt tai hankalassa asennossa. Jouduin sairaslomalle, joka on jatkunut siitä lähtien aina pitenevissä jaksoissa. Viimeksi määrättiin koko vuosi 2006.

Kerroin lääkäreille, että oireet ovat alkaneet punkinpureman jälkeen mutta olin hukannut saksalaislääkärin antamat paperit ja Suomessa otetut verinäytteet olivat borrelian suhteen negatiivisia. Minua tutkivat fysiatri, reumatologi, ortopedi, infektiolääkäri, neurologi ja lopulta psykiatri.

Lainaan B-lausuntoa: ?Potilaalla neuropsykologin testeissä todettu primaarisen suoritustason olevan keskitasoa parempaa. Kielellinen muistisuoriutuminen kohtalaisen heikentynyttä, jääden alle keskitason. Laajempien kielellisten kokonaisuuksien muistaminen niukkaa ja epätarkkaa, asiasisällöt sekaantuvat keskenään. Aktiivinen muistista haku heikentynyt. Potilaalla toiminnanohjannan vaikeutta. Osan kognitiivisista vaikeuksista arvioitu liittyvän keskittymisvaikeuksiin. Kyselylomakkeella mitaten mieliala normaali. Projektiivisessa tuotoksessa jonkin verran fiksoitumista ruumiillisiin oireisiin ja pitkäaikaisen kipuoireiston sitoessa psyykkistä energiavaraa. Neuropsykologi arvioi, että potilaalla ei ole nykyisellään energiavaroja uudelleenkoulutukseen, potilas ei suoriudu mm. muistin alueella perustason mukaisesti. Löydökset sopisivat esim. neuroborrelioosin aiheuttamiksi. Neurologi tehnyt myös likvoritutkimuksen. Borreliavasta-aineet tarkistettu, ne negatiiviset, seerumista ja likvorista rutiinimenetelmillä, mutta immunologianalyysissa antigeenipositiivisuutta saadaan. Potilas saanut maaliskuussa 2005 kolmen viikon Rochephalin iv-kuurin, jolla ei valitettavasti vastetta oirekuvaan. Edelleen poikkeavaa väsymystä, esim. kyselykaavakkeen omatoiminen kirjoittaminen ei onnistu. Hoitovasteen puuttuminen borrelioosille voi puhua sen puolesta, että kyseessä on myöhäisvaiheen borrelioosi, johon yleensä huonosti hoitovastetta saavutetaan.?

Tällä hetkellä olen hyväksynyt itseni kroonikoksi. Pidän kivut mahdollisimman pieninä lääkkeillä. Ylläpidän fyysistä ja psyykkistä kuntoani liikkumalla mahdollisuuksien mukaan. Käyn kahdesti viikossa vesijumpassa sillä se on ainoa kuntoilumuoto, joka onnistuu melko kivuitta. Kotityöt ovat piinallisia, mm. imuroinnin jälkeen en muuta jaksakaan koko päivänä. Lumityöt omakotitalossamme ovat mahdottomia mutta onneksi naapurit ovat tulleet tarvittaessa apuun.

Olen pyrkinyt ohjelmoimaan elämäni ongelmista huolimatta niin, että eläisin mahdollisimman pitkään mahdollisimman kivuttomasti

Vastaa Viestiin